Elämää ötököiden kanssa

Kun tulimme Iso-orvokkiniitylle 2014, ihastuimme ennen kaikkea paikan luontoon ja maisemaan. Peltoaukea metsänreunoineen on suomalaista luontoa parhaimmillaan – tuolloin tammikuussakin, kun kävimme paikassa ensimmäisen kerran.

Kuljimme pellon yli katsomaan pientä vanhaa metsää, joka kuului kiinteistöön. Varjoisa kuusimetsä myrskyn kaatamine puineen oli satumainen kokemus. Se suorastaan vaati hankkimaan paikan ja suojelemaan sitä. Kuusimetsän keskeltä löytyi vielä erikoinen pähkinäpuualue, joka oli jäämässä muiden puiden varjoon.

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin tehdä kaupat. Ensimmäisenä kesänä halusimme vain tutustua paikkaan lähemmin, elää siellä ja havainnoida. Pellot kasvoivat heinää ja kukkia. Paikka oli täynnä kaikenlaisia ötököitä, pulleista kimalaisista maassa vilistäviin hämähäkkeihin.

Loppukesästä peltojamme vuokraava luomuviljelijä tuli niittämään heinät ja paalaamaan ne. Sen jälkeen tuli pellolle syvä hiljaisuus. Ei enää pörisijöitä. Huomasimme sentään rajoittaa niittoa joillakin alueilla ojien ja teiden varressa. Niin säästyi ainakin pieni osa ihanan elävästä niitystä. Silti joka vuosi odotan ahdistuksella sitä hetkeä, kun niitto tapahtuu.

Toisaalta loppukesästä pörriäiset varustautuvat jo talveen ja etsivät talvehtimispaikkaa. Suurin osa kukista on kukkinut eikä mettä muutenkaan olisi siis paljoakaan enää saatavilla. Onneksemme viljelijä tulee pelloillemme vasta hyvin myöhään loppukesästä. Näinä viitenä vuonna olen huomannut, että joka vuosi ötökät tulevat uudelleen. Niiden laidunniitty pysyy niittynä, kun sen heinäsato korjataan kerran vuodessa.

Pölyttäjistä ja niistä huolehtimisesta kirjoitin jo pari vuotta sitten. Kirjoitus löytyy täältä: https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/pesia-ruokaa-elintilaa-porriaisille/

Hämähäkkien olen huomannut viihtyvän erityisen hyvin kohopenkeissämme, joissa on olkikate. Hämähäkin verkkoja näkyy runsain mitoin myös loppukesän niitetyllä pellolla. Kaste kerääntyy aamuisin verkkoihin ja saa ne loistamaan matalan ruohikon seassa. Niitty on täynnä verkkoja.

Etanoista meillä ei ole ollut suurtakaan vaivaa. Yleensä heittelen ne muutamat etanat, mitä puurarhasta löytyy kauaksi pellolle.

Viime kesänä tarkkailimme perhosia, teimme niille oman baarin kesäkeittiöön. siinä oli sitten mukava tauoilla tarkkailla, ketä baarissa vierailee. Toki sinne tuli huomattava joukko erilaisia pistiäisiä ja kärpäsiäkin. Perhoisvieraita olivat suruvaipat, amiraali- ja herukkaperhoset.

Mutta hienointa on se, että rakennuspaikan rinteessä ja vanhassa kuusimetsässä on ihan omat lajistonsa, joihin emme ole vielä paljoa ehtineetkään tutustua. Sehän on tiedossa, että moni uhanalainen hyönteinen Suomessa elää lahopuulla ja siis vanhoissa luonnontilaisissa metsissä. Meille oli heti selvää, että oma kolmen hehtaarin vanha kuusimetsämme pähkinälehtoineen säilytetään luonnon monimuotoisuuden tyyssijana.

Kuusimetsässämme maahan kaatuneet isot puunrungot muodostavat omia ekosysteemejään. Metsän keskellä kulkee myös noro, joka houkuttelee paikalle vielä omanlaistaan porukkaa. Jossain vaiheessa yritimme kysellä luontokartoittajaa tekemään inventaariota metsämme kasveista ja eliöstöstä. Vielä siihen ei kuitenkaan ole kukaan tarjoutunut.

Kun raivasimme talon rakennuspaikkaa, kokosimme aikaisemmin harvennetut puolilahot rungot kasoiksi pitkin metsää. Silloin emme vielä tienneet, että ne ovat oivallisia hyönteishotelleja. Myös vanhan ison kuusen kannon juuresta löytyi kimalaisten pesä, kun kaivuutyöt aloitettiin. Onneksi kimalaiset ehtivät muuttaa pois kaivuutöiden alta.

Seuraavana kesänä kimalaiset sitten muuttivatkin talomme seinään olkipaalin sisään. Niille sopi mainiosti savella päällystetty linnoitus. Saviseiniä rapatessamme melkein muurasimme lentoaukon umpeen, kunnes huomasimme vilkkaan lentoliikenteen. Aukko jäi sitten seinään myöhään syksyyn, kunnes kimalaiset jättivät pesän etsiäkseen talvehtimispaikkaa.

Kimalaisten pesä oli kulkuliuskan vieressä saviseinän alareunassa. Kuvassa se näkyy pienenä tummana läikkänä, kun tarkkaan katsoo.

Kimalaiset ja jotkut erakkomehiläiset ja ampiaiset tekevät pesän maahan, vaikkapa vanhoihin myyränkoloihin. Ja niitähän meillä riittää. Puutarhassa olen jättänyt rauhaan sellaisia paikkoja, joissa huomaan lentoliikennettä. suunnitteilla on laittaa kylttejä varoitukseksi: varokaa vihaisia pörriäisiä!

Nyt täytyy myös miettiä tarkkaan, mitä tehdään rakentamisen tieltä pellolle säilytykseen ajetuille maakasoille. Nekun ovat erinomaisia pörriäisten ja muiden öttiäisten pesäpaikkoja. Ehkä maisemoimme ne ötökkälinnoituksiksi. Ylimääräisestä maasta voi pellolle tai vaikka nurmikolle rakentaa petopankkeja, joihin löytyy ohjeet täältä: https://www.jarki.fi/peltomaisemassa-kuhisee. Petohyönteiset, kuten koppakuoriaiset pitävät tuhohyönteiskannat kurissa.

Tämä on sitten mukava ja vaaraton ukkoetana eikä puutarhan täystuho espanjansiruetana. Kannattaa opetella erottamaan nämä kaksi ettei tuhoa alkuperäislajistoomme kuuluvaa ukkoetanaa!

Viime kesänä aloitimme myös hyönteishotellien teon. Kylätalo kehrällä järjestimme luonnon monimuotoisuuden päivänä työpajan, jossa hotelleja koottiin. Loppukesästä huomasin pikku hotelliin porattuja reikähuoneita jo varatun huomattavan määrän. Niitä oli nimittäin muurattu umpeen savella.

Talvehtimisen tykötarpeitakin meiltä löytyy runsain mitoin ylöskaivetuista savikasoista. Haaveissa on ryhtyä täysimittaiseen hyönteishotellien massatuotantoon hyödyntäen pajukkopuhdistamon ylijäämäsavea. Helpointa olisi vain tarjota joka pihaan ja puutarhaan kasa savea. Huomasin nimittäin, että savea oli ehditty kesän aikana käyttää jonkinlaisina hautomoina. Saveen oli muodostettu pieniä kennoja.

Joskus vielä järjestämme työpajoja, joissa savestamme ja risuistamme kootaan hienoja hyönteislinnoja kullekin kotiin vietäväksi. Sellaisille olisi esimerkiksi tarvetta Karjalohjan kylällä. Siellä rusomuurarimehiläiset majailevat aurinkoisilla talojen seinustoilla laudoituksen alla. Ihmiset pelkäävät pieniä pörriäisiä, vaikka ne eivät kovin vaarallisia olekaan. Niillä vain ei ole muuta sopivaa paikkaa kuin aurinkoiset talojen seinustat, joilla ihmisetkin viihtyvät kuisteillaan istuskelemassa.

Elokuussa tienpientareilla ja pelloilla lepatteli joukoittain kaaliperhospariskuntia muutaman viikon ajan. Koko paikka tuntui olevan täynnä niitä.

Meillä on tässä ihan lähinaapureina myös kekomuurahaisia, sudenkorentoja ja lasisiipiä, joista taidan kertoa lisää joskus toiste. Tähän lopuksi voisin kuitekin kannustaa kaikkia luonnon ystäviä suosimaan pihoissaan ja puutarhoissaan erityisesti tuomea, raitaa ja pajuja. Ne ovat tärkeitä koti- ja ravintopuita etenkin monille perhosille. Kannattaa myös miettiä perennaistutukset luonnon monimuotoisuuden kannalta. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Riku Cajander.

Aiheesta voi vilkaista lisätietoa vaikka täältä:

http://www.otokkatieto.fi

http://www.luontopiha.fi

Tämä tarina syntyi yhteispostauksena omavaraisuusrymämme kanssa. Tässä muiden kirjoitukset aiheesta:

Tsajut https://tsajut.fi/polyttajien-ravintokasvit-puutarhassa/

Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/02/puutarhamme-porriaiset-miljoona.html

Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/02/ininaa-ruohonjuuritasolla.html

Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/02/hyonteiset-ruokaturvamme-perusta.html

Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/02/bugs-inn-yksi-miljoonasta-otokkateosta.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/uhkana-otokaton-maailma/

Rakkautta ja maan antimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/02/maailma-ilman-otokoita-ja-miten.html

Caramellia https://caramellia.fi/miljoonaotokkatekoa

Korkeala https://korkeala.fi/yksi-miljoonasta-otokka-teosta

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/02/5-vinkkia-joilla-autat-hyonteisia.html

Farmer to Bee https://farmertobee.blogspot.com/2019/02/miten-voin-auttaa-hyonteisia.html

3 thoughts on “Elämää ötököiden kanssa

  1. Meilläkin on näkynyt Ukkoetenoita ja muistan kun ensimmäisen kerran säikähdin, kun luulin Espanjasiruetanoiksi.

    • Juu kannattaa olla tarkkana! Hyvä tunnistusohje löytyy esimerkiksi vieraslajit.fi -sivustolta.

  2. Ukkoetana ja espanjansiruetana on kyllä yllättävän helppo sekoittaa toisiinsa. Tarkkana saa olla. Meidän alueella näkyy molempia. Viime kesänä bongattiin ukkoetana meidän pihaltamme. 🙂

Comments are closed.