Niityllämme on oltu odottavissa tunnelmissa. Pellon heinä on kasvanut kovasti heinäkuun aikana. Paikallisen luomuviljelijän on tarkoitus tulla paalaamaan se heinäksi eläimilleen, mutta heinäkuun säät eivät ole oikein suosineet heinäntekoa. Sadetta ja ukkoskuuroja on tullut jatkuvasti.
Kasvimaallamme kasvu on ollut runsasta, vaikka olemme joutuneet olemaan paljon poissa. Kastelu on hoitunut itsestään, jopa vähän liikaakin. Onneksi!
Keväällä sain aikaiseksi kaksi uutta penkkiä, vaikka kellään muulla ei ollut aikaa tulla auttamaan. Ne ovat aika suuria: puolitoista metriä leveitä ja lähes kymmenen metriä pitkiä. Nyt kokeilin vähemmän työtä vaativia kääntöpenkkejä. Penkki tehdään niin, että kaivetaan mielellään kaksi lapion syvyyttä ja kipataan kaivettu lapiollinen edellisen lapiodun rivin kuoppaan ylösalaisin. Tämä toimi suht tehokkaasti runsaasta nurmi- ja rikkaruohokasvustosta huolimatta. Laitoin toki sekaan viimevuotista lantakompostia ja kalkkia.
Haluttiin kokeilla kurkkujen viljelyä tänä kesänä. Toinen uusista penkeistä meni siis kurkulle. Tein vanhasta hevosenlantakompostista kurkuntaimille pienet kasat. Kokeilin taimien kasvatusta itse useammalla eri lajikkeella ja ostin myös taimia kaupasta ja naapurilta. Taimikasvatuksesta yli jääneet siemenet kylvin suoraan maahan, mutta itämistulos oli aika huono, sekä taimikasvatukessa että suorakylvössä. Penkissä etanat taisivat syödä ne vähätkin itäneet taimet. Totesin, että mitä isompi ja vahvempi taimi, sitä paremmin se pärjää avomaalla.
Kurkuntaimien väliin istutin perunaa, ideana oli korjata peruna pois kesäkuussa, jolloin kurkuntaimet pääsevät tehokkaasti kasvamaan. Nyt olin kyllä myöhässä perunoiden kanssa, ja kasvustotkin olivat liian tiheitä. Ensi kerralla parempi ajoitus ja mitoitus!
Toinen uusi penkki omistettiin kurpitsoille. Tai ainakin piti omistaa. Kun viime vuonna sain kesäkurpitsan taimet kasvamaan vähän liiankin hyvin, niin nyt oli vaikeuksia saada mitään taimia aikaiseksi. Kaksi kertaa kylvin ja tulos oli hyvin heikko, jotkin lajikkeet, kuten öljykurpitsat, eivät itäneet ollenkaan! No, sain sitten muutamia taimia ostettua täydentämään vajetta. Lisäksi penkkiin tuli lehtikaalia ja mangoldia ja ne kasvavatkin hyvin! Halusin kokeilla sellaisia kasveja, joista saa nopeasti satoa. Tämä onnistui hyvin, kaaleja ja mangoldia alettiin syödä heinäkuun puolivälissä.
Kohopenkeissä kasvaa nyt luumu- ja omenapuita sekä raparperiä. Olen istutellut niihin myös monivuotisia yrttejä. Lyhyempään laitoin keväällä härkäpapua. Toinen siellä kasvava kasvi on salaatti. Kyllä sinne meni monenmoisia muitakin siemeniä kuten porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, pinaattia, retiisiä ja rukolaa. Mutta mikään noista ei ottanut itääkseen. Maa taitaa olla vielä liian savista ja kokkareista pienten siementen itää!
Pidemmässä kohopenkissä on hernettä ja papua, jotka kasvavat ihan mukavasti krassien ja kehäkukkien seassa. Sinnekin meni valikoima kaikenlaista siementä huonolla menestyksellä. Taidan keskittyä savimaani kanssa monivuotisiin kasvehin ja taimikasvatukseen. Taimet lähtevät suht mukavasti kasvamaan savimaassakin.
Lavoissa kasvaa tänävuonna taas tomaattia ja kesäkurpitsaa. Ne ovat vain vaihtaneet paikkaa. On siellä vähän muutakin: paprikaa, hernettä, herkkuhyppykurkkua ja punajuurta ainakin. Viime vuonna kasvattamistani italialaisista Linqua fuoco di nano pavuista, joista sain viisi kappaletta, kasvoi tänä vuonna kaksi tainta. Pavunvarret sentään ovat viihtyneet paremmin kuin viime vuonna ja toiveissa on enemmän siemeniä tästä pavusta, joka italialaisten mielestä on kaikkein paras papu.
