Sunnuntaina – siis oikeana juhannuspäivänä (21.6. – kesäpäivänseisaus) – kävin aamulla ensin ulkoiluttamassa kameraani metsäpalstallamme. Tultuani kävelyltä 10:n maissa keitin kahvit ja asetuin istumaan mehiläistarhan viereen rentouttavan surinan ääreen. Päivästähän oli tulossa kaunis – siis harvinainen päivä tähän mennessä. Vähitellen surina yltyi ja aloin ihmetellä mehiläisten aktiivisuutta. Niitä lenteli jo pesien yläpuolella 10 metrin korkeudella ja osa asettui pitkin metsäsaareketta koivujen lehdille. Vähitellen oivalsin, mitä oli tapahtumassa. En huomannut mitään suurta ryntäystä ulos pesästä, mutta vähitellen koko ilmatila oli täynnä mehiläisiä ja ne alkoivat kertyä muutamaan paikkaan. Alle tunnissa ne olivat kertyneet kahteen ryppääseen, toinen kätevästi ulommalla koivun oksalla ja toinen hiukan hankalammin kuusen oksalla. Tunnin kuluessa eli ennen 12:sta ne olivat kuusen oksalla ja voimme ryhtyä toimiin. Tikapuita ei oikein saanut puun runkoa vasten vaan se nojasi oksiin, joten Marja kevyempänä kiipesi hakemaan parvea koivunrisupesään ja minä nykyäisin alhaalta oksaan kiinnitettyä narua, kun Marja oli valmis vastaanottamaan parven. Hyvin meni.
Jälkiparvi järjestäytyi tietysti hankalampaan paikaan kuusen oksiin.
Kyseessä oli siis 1-pesästämme lähtenyt jälkiparvi (edellinen lähti 6.6.) ja arviolta puolet ensimmäisestä. Kaadoimme parven toiseen ylälistapesään, johon laitoimme muutaman rakennetun ylälistan 1-pesästä. Siis sama operaatio kuin pari viikkoa aikaisemmin. Sinne ne jäivät ongelmoimatta. Tällä kertaa emo on siis nuori pariutumaton, joten munintaa saaadaan odottaa. Tämä pesä on nyt 5-pesä (YLP5).
Marja kevyempänä meni tikapuille ja kun koivunrisupesä oli parven alla minä nykäisin oksaan sidotusta narusta.
Parven kanssa touhutessamme järkeilimme, että kahdesta muusta pesästä kannattaisi tehdä nyt saman tien jaokkeet enempien parvien välttämiseksi. Teimme siis voimakkaammasta 3-pesästä ravistusjaokkeen kolmanteen ylälistapesään. Toisin sanoen otimme 3-pesästä 4 sinne laitettua ylälistaa, jotka olivat kaikki siinä määrin rakennettuja, että niistä piti leikata kulmat pois. Leikkaaminen käy parhaiten pesätaltalla pesän laitaa vasten pystyssä. Ylälistakennostojahan ei voi käännellä samalla tavalla kuin kehällisiä kennostoja. Näiden kennostojen väleihin tuli tyhjät ylälistat rakennettavaksi. Yhdellä näistä kakuista sattui olemaan myös emo, joka siis siirrettiin jaokkeelle. Jaokkeelle ravistettiin mehiläiset 6:lta kakulta (jälkeenpäin ajatellen olisi kai voinut olla enemmänkin) ja ylälistapesä laitettiin 3-pesän paikalle, joka siirrettiin 7 metriä sivuun (ts oikeastaan ensin 4 metriä eteen, mutta sitten todettiin, ettei se ehkä ollut hyvä paikka). Koska ylälistapesän lentoaukot ovat ihan eri paikassa kuin Farrar-pesässä, osa lentomehiläisistä on kaiketi voinut mennä viereiseen 2-pesään. Joka tapauksessa sivuun siirretty 3-pesä menetti lentomehiläisensä ja siellä oli seuraavana päivänä lentolaudalla hyvin hiljaista. Operaation aikana en huomannut munittuja emokennoja, joten erityistä parveilukuumetta ei varmaan ollutkaan ja toisaalta sikiökatko tulee olemaan aika pitkä. Jaokkeessa on siis muniva emo ja melko vähän porukkaa, josta suuri osa lentomehiläisiä. Laitoin niille seuraavana päivänä varmuuden vuoksi sokeriruokinnan (samoin parvipesälle YLP5).
Ylälistapesä, kun väliseinä otettu pois – eli laitimmainen kakku (YLP4).
Nyt siis kaikki ylälistapesät ovat asuttuja, mutta katsoessamme ensimmäistä kertaa ensimmäiseen parvipesään (YLP4) totesimme, ettei siellä ole sikiöintiä, eikä löydetty emoa (oletettavasti olisi pitänyt olla vanha emo 1-pesästä). Laitoimme sinne avosikiökakun, jossa munia – muutamassa päivässä pitäisi olla hätäkennoja, jos emo tosiaan puuttuu. Joka tapauksessa jotakin on pielessä, koska vanhan emon olisi pitänyt jatkaa munintaa melko lailla saman tien. Toisaalta parvi oli rakentanut reippaasti, joten jokin emo siellä on ollut.
Ylälistassa oleva kennosto on aina pidettävä pystyasennossa, ettei se murru irti listasta.
2-pesästä teimme vielä kääntöjaokkeen, eli siirsimme alalaatikkoon yhden kakun, jolla oli emokenno ja yhden avosikiökakun varmuuden vuoksi ja muita rakennettuja kakkuja ja toiseksi laatikoksi pohjukkeita. Päälle käänsimme loput 2-pesästä, jonne siis jäi emo. 2-pesä menettää lentomehiläisensä jaokkeelle ja se siirretään lähipäivinä omalle alustalle.
Vasemmanpuoleinen on F2-pesä, jonka alle tehty jaoke (F7) ja käännetty pääpesän lentoaukko taakse.
Näin kirjoitettuna homma tuntuu melko selkeältä, mutta koko päivä siinä meni ja väliltä tuntui aika lailla sähläämiseltä eikä pieneltä sanailultakaan vältytty. Mieleen nousi myös epäily, menikö mikään oikein vai tuliko koko tarha tuhottua… Ja aika monta riskiä tilanteeseen sisältyykin:
F1-pesästä on lähtenyt jo ainakin kaksi parvea eli mehiläisiä on melko vähän. Toivottavasti siellä on emo, joka on kohta pariutuu ja alkaa munia.
F2-pesässä on vanha emo ja se on menettänyt lentomehiläisensä jaokkeelleen. Ei pitäisi olla ongelmaa.
F3-pesässä on parhaassa tapauksessa emokenno, jota en huomannut tai se tekee hätäemon. Pitkä sikiökatkos.
YLP4-pesästä (siis F1:stä 6.6. lähtenyt parvi) puutuu jostain syystä emo tai siellä on pariutumaton emo. Minne vanha emo katosi? Oliko tämäkin jo jälkiparvi ja pääparvi on mennyt menojaan, kun emme olleet paikalla? Toisaalta parvi oli minusta varsin iso eli vaikutti pääparvelta. Mahdollisesti emo löytyy tai pesä tekee hätäemon annetuista munista.
YLP5-pesässä pariutumaton emo F1-pesästä (jälkiparvi).
YLP6-pesässä F3 pesästä annettu emo, mutta niukasti mehiläisiä.
F7-pesässä emokenno ja varoiksi avosikiökakku ja F2:n lentomehiläiset.
Eli 7 pesässä/jaokkeessa oikeastaan vain yhdessä (F2) on muniva emo täydessä touhussa ja toisessa (YLP6) on muniva emo mutta niukasti tilaa munia. F1:ssä ja YLP5:ssä on pariutumaton emo ja mahdollisesti myös YLP4:ssä. F3:ssa on emokenno. F7:n ja mahdollisesti YLP4:n pitäisi tehdä hätäemo. Katsotaan miten käy.
Ruokinta YLP6 ylälistapesään tehdyssä jaokkeessa. Ruokinnan voi järjestää väliseinän toiselle puolelle jäävään tyhjään tilaan. Luomusokeria luomujugurttipurkissa (kuva sivuikkunan läpi).
Tarina jatkuu 28.6.
Edellisestä viikon päästä on kaunis sunnuntaipäivä; aurinko paistaa ja lämpötila kävi yli 20 asteen, eli tämän kesäkuun lämpimimpiä päiviä. Kävin pesät läpi ja tein edellisenä iltana oikein työsuunnitelman, etten rupea siinä pesillä liikaa improvisoimaan. Puolenpäivän jälkeen ryhdyin hommiin ja alla tilanne pesittäin:
F1-pesästä en löydä emoa enkä munintaa, mutta toisaalta annettuun avosikiökakkuun ei ole tehty hätäkennoja. Mehiläiset rakentavat, lento on vilkasta ja hunajaa on peitetty. Oletettavasti pesässä on pariutumaton emo, jota en saanut silmiini. Keräysvoimaa näyttää olevan ja pesässä on sikiökatkos.
F2-pesässä on vanha emo ja munintaa, eli tilanne ok. Lentomehiläiset menetetty jaokkeelle, joten hunajaa ei juuri tule, joskin lentoa on jo jonkin verran. Jahka porukkaa kuoriutuu lisää, keräysvoimaakin pitäisi olla. Tämä oli tosin keväällä Farrar-pesistä heikoin.
Tarha jaokkeiden teon jälkeen.
F3 luovutti viikko sitten emonsa jaokkeelle (YLP6). Silloin emokennoja ei havaittu, mutta pesässä oli avosikiökakkuja, joista tehdä hätäemokennoja. Pesä menetti lentomehiläisensä jaokkeelle (tai muille pesille), mutta on alkanut nyt lentää. Katsoin paremmaksi olla avaamatta pesää vielä turhaan. Emoahan ei voi olla, ellei siellä sitten ollut emokennoa, jota en huomannut. Keräysvoimaa pitäisi tulla, kun porukkaa kuoriutuu ja pesässä sikiökatkos.
F7 (jaoke F2:sta) sai sekä emokennon, että avosikiökakun viikko sitten. Uusi emo ei ole voinut vielä kuoriutua, joten en ruvennut tarkastamaan pesää. Annoin yhden laatikon lisää, sillä pesä rakentaa hurjaa vauhtia ja hunajaa tulee sisään. Onhan täällä F2:n lentomehiläiset ja varmaan osa F3:nkin.
YLP4 (6.6. F1:stä lähtenyt parvi). Viimeksi tilanne oli huolestuttava, koska en löytänyt emoa enkä munintaa, vaikka oletin että siellä on F1 pesän vanha emo. Lisäsin silloin avosikiökakun hätäemon tekoa varten. Tähän liittyi vielä se, että tuo avosikiökakku oli muutaman tunnin pesän ulkopuolella muun sähläyksen takia (se oli irronnut ylälistasta) ja ihmettelin, miten munien silloin käy. Facebook keskustelussa Suomen Mehiläishoitajien liiton sivuilla vakuutettiin, että munat kestävät vaikka pakastuksen…. Tarkistin siis tänään tuon kakun, mutta siinä oli vain toukkia ja peitettyjä kennoja. Eli ei hätäemon tarvetta, ja munat tosiaan olivat olleet kunnossa. Löysin pesästä nuoren merkitsemättömän emon ja munintaa. Tilanne siis ok ja hallinnassa, mutta arvoitukseksi jää, minne vanha F1:n emo katosi? (F1 pidin parhaana pesänämme, joten harmi menettää siitä emo.) Rakentaminen ja meden keruu voimakasta – lisäsin vielä 3 ylälistaa, eli nyt niitä on 15.
Pelloltamme en löytänyt mehiläisiä valkoapilaltakaan, mutta tien toisella puolella olevassa vatukossa niitä oli.
YLP5 (21.6. F1:stä lähtenyt parvi). Hämmästyksekseni täältäkin löytyi muniva nuori emo. Pesä rakentaa ja kerää mettä, joten tilanne ok. Viikko sitten laittamani sokeriruokinta ei kiinnosta.
YLP6 (F3:sta tehty emollinen jaoke). Löytyi vanha F3:n emo (vihreä) ja munintaa. Toukkia ei ollut, joten ilmeisesti muninta vasta aloitettu. Porukka on aika pieni, mutta rakentaa. Tälle porukalle sokeriruokintakin kelpaa – arviolta puolet 1 litran tölkistä kulunut.
Esimmäisestä parvesta tehty ylälistapesä (YLP4) 22 päivää myöhemmin: suurimmat kennostot ylettyvät kohta pohjaan (kuva sivuikkunan läpi – täytyy vielä kehittää tekniikkaa, että saa heijastukset pois).
Eli ehkei tässä olekaan tehty katastrofia. Mutta selvää on, että tarhassa on satsattu pesien lisäämiseen, eikä hunajantuotantoon. 3:sta talvehtineesta pesästä 2 parvea (+ mahdollisesti yksi karannut) ja 2 jaoketta. Farrar-pesistä pitäisi joka tapauksessa tulla hunajaakin, jos kelit normalisoituvat. Munivien emojen löytyminen ylälistapesistä oli iloinen yllätys. Häälennolle sopivia kelejäkin on siis sateiden välissä ollut. YLP4 vaikuttaa niin voimakkaalta, että siitä voisi saada hunajaakin, mutta kahden muun ylälistapesän kohdalla tavoitteena täytyy vain olla saada ne talvehtimiskuntoon.
