Talvisessa puusavotassa tehtäväkseni jäi kantaa pölkkyjä pinoon ja kasata karsittuja oksia pois tieltä. Koivuista kertyikin melkoiset risukasat. Ihastelin jo työmaalla, miten kauniilta oksat näyttivät valkoista hankea vasten. Vein niitä kimpullisen kotiin vaasiin ja anopillekin yhden kimpun. Jo tammikuussa oksista osa alkoi vihertää! (Erkki Poytaniemi)

Minua jäi vaivaamaan käyttämättömat risukasta tontillamme. Oksat olivat niin upeita, eikö niistä voisi saada jotain kaunista ja hyödyllistä. Kuten permakulttuurin periaatteisiin kuuluu: kaikki pitää hyödyntää, ei jätettä!

Sitten muistin huomanneeni jossain kirjan koivunrisutöistä. Kirjakaupasta sitä ei löytynyt, mutta pienellä netin kaivelulla löysin Tarja Heikkilän vuonna 2014 ilmestyneen Kaunista koivunrisuista ja vanhemman kirjan Risuja ja rautalankaa. Ne ovat omakustanteita eivätkä siten kovinkaan laajalla levikillä kirjakaupoissa. Tilasin molemmat kirjat suoraan Heikkilän ja hänen miehensä kustantamosta Kuva ja Mieli. (Erkki Poytaniemi)

Postin tuotua kirjat ryhdyin heti opiskelemaan risusidontaa. Kirjoista löytyi hyviä ohjeita ihan perustekniikoista lähtien. Aluksi kokeilin pieniä ja helppoja töitä kuten risupukin ja ruukunsuojuksen tekoa. Sain tyttäremme Pinjankin mukaan vääntämään itselleen risulla päällystetyn lampunvarjostimen.

Tuli oikein vanhan ajan tunnelma meille toimistolle, kun istuimme siellä punomassa ja rupattelemassa. Näissä töissä ei mennyt kovin kauan aikaa ja risunkäsittelyn oppi nopeasti. Niinpä päätin ottaa isomman haasteen vastaan, kun löysin supermarketin alennusmyynnistä puisia ovaalin muotoisia ovikylttejä. Heikkilän kirjassa on neuvottu, miten sellaista puukiekkoa voi käyttää punottavan korin pohjana.

Kokeilukorista tulikin valtavan iso, kun en millään malttanut lopettaa. Koria oli helppo muotoilla mieleisekseen tällä tekniikalla, mutta kovin painavaa lastia ainakaan minun koriini ei taida kestää. Jatkossa taidankin tehdä koreista vähän pienempiä, sellaisia pöytäkattaukseen sopivia.

Samalla, kun opettelin risupunontaa tuli kevät ja lumet sulivat. Minulle tuli kiire pelastaa kaikki risut talteen punontatöitä varten. Useamman päivän olen lajitellut, katkonut ja niputtanut koivunoksia – paljonpa niitä tuleekin. Nautinto se on ollut istuskella ulkona auringon jo vähän lämmittäessä!

Oksat säilyvät kirjan mukaan vuodenkin, kun ne pitää tuulelta ja auringolta suojassa ja kuivina muovisäkissä. Tätä savottaa kestää vielä muutaman päivän, mutta sitten pääsen kunnolla punontatöihin!

 (Erkki Pöytäniemi)

 (Erkki Pöytäniemi)

 (Erkki Pöytäniemi)

 (Erkki Poytaniemi)

 

Tilaa Iso-orvokkiniitty blogi! /Subscribe To OurBlog!

You have Successfully Subscribed!