Puhdas Vallisaari -kilpailun voitto

Saimme jaetun ensimmäisen sijan ehdotuksella, jossa oleellisena osana on permakultuurisuunnittelu ja tavoitteena kulttuurinen ja ekologinen jälleenrakennusprojekti luontoa vaalien.

Vallisaari on Helsingin edustalla oleva linnoitussaari aivan Suomenlinnan vieressä. Tänä kesänä se avautui yleisölle oltuaan tähän asti vain armeijan käytössä. Kyseessä on oikeastaan kaksi saarta Vallisaari ja Kuninkaansaari.  Historian saatossa  saaret ovat olleet merkittävässä roolissa Helsingin puolustuksessa ja niille onkin rakennettu kautta aikojen puolustuslinnoituksia ja luolia asevarastoiksi.

Saarille on muodostunut ainutlaatuisen rikas luonto ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä vuosisatojen saatossa. Esimerkiksi tiilirakennusten muurauksessa käytetty kalkki on liuennut ympäristöön ja suosinut lehtomaisen kasvillisuuden viihtymistä rakennetussa ympäristössä. Toisaalta saarilla on luonnostaan hyvin monipuolisia kasvuympäristöjä kuivista kalliorannoista kallioiden väliin syntyviin kosteisiin notkelmiin. Sieltä löytyy myös vanhoja niittyjä, laidunmaita ja pihapiirejä puutarhoineen. Omaa historiaansa kertovat tulokaslajit, joita ihmisten mukana on tullut niin idästä kuin lännestä. Onhan saaria hallinneet niin ruotsalaiset kuin venäläiset.

Olin aivan täpinöissäni, kun sain keväällä kutsun lähteä mukaan tekemään ehdotusta Helsingin kaupungin ja Metsähallituksen järjestämään Puhdas Vallisaari -kilpailuun. Ryhmän ideana oli lähteä kehittämään saarille mahdollisimman omavaraista ja resursseja kierrättävää ehdotusta. Kilpailun tehtävänä oli etsiä ratkaisuja energia-, jäte- ja vesiholtoon samalla, kun saaria kehitetään matkailu- ja virkistyskäyttöön.

Täytyy muistaa, että  muutaman vuosisata sitten saarilla oli pieni kylä ja siellä elettiin suhteellisen omavaraisesti. Ajatuksenamme oli rakentaa toisaalta nykypäivän vaatimukset täyttävää, mutta myös uutta puhdasta ja resursseja kierrättävää teknologiaa hyödyntäen kokonaisuus, joka tarjoaa innostavan, elämyksellisen ja ajatuksia herättävän kokemuksen saarella vierailijoille.

Heti alussa huomasin, että tiimimme on aivan loistava! Mukana olivat maisemasuunnitteluarkkitehdit Mari Ariluoma ja Anni Järvitalo Nomaji maisema-arkkitehdeista, arkkitehti Emma Johansson Studio Puistosta, Swecolta vesipuolen diplomi-insinööri Valtteri Lankiniemi ja suunnittelumantieteen ja liiketalouden maisteri Susanna Harvio sekä lisäksi vielä diplomi-insinööri Niina Laaksonen ja energiatalouden/ arkkitehtuurin opiskelija Taina Riekkinen, joilla molemmilla on vankkaa osaamista uusiutuvasta energiasta ja energiatehokkuudesta.

Permakulttuurisuunnittelusta saimme erinomaisen rungon työmme pohjaksi. Lähdimme rakentamaan erilaisia malleja resurssien tehokkaalle kierrättämiselle vyöhykeanalyysin perusteellla ja tutkimalla, mitä toimintoja mihinkin sen perusteella kannattaa sijoittaa. Niinpä resurssien käytön intensiivisyyden perusteella tarjosimme erilaisia malleja tuottaa puhdasta vettä ja energiaa toimintoihin kuten ruoan valmistukseen ja jätehuoltoon.

Lähtökohtamme tarjosi myös mahdollisuuden tuoda entisajan henkeä uudelle aikakaudelle tuomalla mukaan ruoantuotannon paikallisia resursseja hyödyntäen, kuten ennenkin saarilla on tehty. Nykyisellä tietämyksellä voimme hyödyntää kestävästi myös luonnon antimia kuten villejä kasveja, sadevettä ja meren antimia.

Itämeri-teema tulee varmasti näkymään saarten toiminnassa monella tavalla. Ehdotuksessamme meri on on osa kokonaisuutta. Toisaalta se tarjoaa huimia resursseja ruoan ja energian tuotantoon ja toisaalta ne tavat, joilla merta hyödynnetään voivat auttaa myös Itämeren puhdistusprojektissa. Saaret voivat jatkossa tarjota näyteikkunan näille uusille sekä merta että ihmistä hyödyttäville ratkaisuille.

Ehdotuksessamme perusinfrastruktuuri rakennetaan suosien matalan tai mahdollisimman yksinkertaisen teknologian ratkaisuja hyödyntäen vyöhykeajattelua ja pitäen mielessä, että tärkeitä toimintoja toteutetaan mielellään ainakin kolmella eri tavalla.

Samalla sain todeta, että permakulttuurisuunnittelun työkalujen käyttö tarjoaa mielenkintoisia mahdollisuuksia ja uusia näkökulmia. Työryhmällämme riitti ideoita ja ratkaisuehdotuksia, joille löytyi oma sopiva paikkansa yhteyksien verkostossa.

Kilpailuehdotuksen tekoon ei onneksi ollut kovinkaan paljon aikaa, joten oli pakko keskittyä suuriin linjoihin ja oleelliseen. Muuten olisin varmasti uppoutunut innoissani liikaakin kaikkeen mielenkiintoiseen, mitä saarten kehittämisen mahdollisuudet ja haasteet tajoavat.

Toivottavasti siis jatkoa seuraa ja pääsen paneutumaan vaikkapa vanhan viljelykulttuurin uudelleen herättämiseen saarille kuten kaupunkiviljelyyn ja metsäpuutarhojen luomiseen sekä villiyrttien puoliviljelyyn. Erityisesti jury mainitsi kiinnostavaksi idean auringon energialla toimivasta kasvihuoneesta.

Saarille on suunnitteilla myös lammaslaidun ja ehdotimme lisäksi kanoja ja  pohjolan mustaa mehiläistä. Oma tuotanto tarjoaa mahdollisuudet monenlaiselle liiketoiminnalle luontoretkeilystä gourmet-ravintoloihin.

Saaret tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden edelleen kehittää permakulttuurin periaatteilla toimivaa ihmisten ja ympäristön muodostamaa tasapainoista kokonaisuutta, joka antaa tilaa ja myös uusia mahdollisuuksia rikkaalle luonnolle. Mielenkiintoista kyllä, tällainen ajattelu myös jäsentää ja rakentaa mahdollisuuksia erilaisille toimijoille tulla innostavalla tavalla mukaan saarten toimintaan.