Mehiläisvuosi 2016

Yli vuosi on mennyt edellisestä mehiläisaiheisesta postauksesta. Talon rakentaminen, joka varsinaisesti alkoi heinäkuussa, on viennyt liikenevän ajan ja energian siinä määrin, että postaukset ovat jääneet. Yritän tähän koota 2016 kauden mehiläishoidon pääasiat.

Talvehtiminen

Edellinen varsinainen tilannepäivitys oli 28.8.2015, jolloin hunaja oli jo korjattu ja valmistauduttiin mehiläisten laittoon talviteloille. Farrar-pesät talveutettiin kahdella laatikolla. Sokeriruokinta ruokintalaatikoilla pesän päältä runsas 20 kg pesää kohti. Kääntöpohjat käännettiin, jolloin hiiriverkot tulevat käyttöön ja ilmatilaa pesän alla enemmän, sekä laitettiin muutama ylimääräinen tuulensuojalevy päälle. Muutama millin oksanpätkä levyn ja ylimmän laatikon päälle, jolloin mehiläiset saavat säätää tuuletuksen haluamakseen. Ylälistapesät ruokin osittain ruokintalaatikoilla, osittain väärinpäin olevilla ämpäreillä pesässä väliseinän takaa. Sokerin menekki noin 10 kg pesää kohti. Talveksi jätin 13-14 kakkua pesiin, mikä vastaa kahta Farrar-laatikkoa, jolloin pesiin tietysti jäi myös huomattavasti hunajaa. Ehkä vähempikin olisi riittänyt. YLP:iinkin tuulensuojalevyjä päälle, mutta se on todennäköisesti turhaa. Tuuletus on tärkeä, sen takia voi jättää väliseinän takaa yhdet ylälistat pois, mutta kannattaa huolehtia sielläkin hiiriesteistä. Tällä kertaa sen unohtaminen ei kostautunut. Oksaalihappokäsittely käryttimellä 23.12.2015: siitä oma postauksensa. Kevätkäsittelyä en tehnyt.

Keskusteluissa tulee joskus esille, että YLP:ien talveutus olisi vaikeaa. Itse en syksyllä ymmärtänyt siihen mitään erityistä syytä, ja kun kaikki pesät (4xFarrar, 3xYLP) talvehtivat ongelmitta, en ymmärrä sitä edelleenkään. Tärkeintä lienee riittävän iso yhdyskunta (riittävän iso pesä), riittävästi ruokaa, joka on sijoittunut pesään oikein ja että pesä tuulettuu. Missään nimessä pesiä ei saa peitää millään höyrysululla.

Talvi 2015-16 ei ollut erityisen kylmä eikä luminen yhtä kovempaa pakkasjaksoa lukuunottamatta. Talvella pesiä kuunneltiin ja muutaman kerran vilkaistiin YLP:ien ikkunoista sisään. Kaikki tuntui olevan kunnossa.  Mehiläiskirjoja tuli opiskeltua ahkerasti. 5.3.2016 pidettiin ensimmäinen Patrick Sellmanin ylälistapesäkurssi Fiskarsissa ruotsiksi ja pidin itse suomeksi ”Mehiläisempää mehiläishoitoa” -kurssin 9.4.2016 Sammatissa. Näille pidettiin jatkoksi työpajakurssi 2.7.2016 Iso-orvokkiniityllä.

Maaliskuussa (lumi vielä maassa) siirsin kaksi pesää (F3 ja YLP5) vuokraamamme rintamamiestalon pihalle. Etäisyyttä Iso-orvokkiniitylle on vain 1 km linnuntietä, joten pesät ovat toistensa lentosäteellä. Kevättarkastuksessa totesin että YLP:ssä kaksi ruokakakkua oli romahtanut. Ylälistapesien siirtäminen lienee hiukan ongelmallista. Siirto tapahtui peräkärryllä – auton jousitus olisi parempi. Pesä oli kärryllä pitkittäin, mutta parempi olisi poikittain, jolloin jarrutukset ja kiihdytykset eivät taivuta kakkuja. Jos ajattelee kuljettavansa pesiä, pesissä ei pitäisi olla kiinteitä jalkoja.

Talven aikana nikkaroin 5 uutta ylälistapesää, nyt 150 cm pitkiä (aikaisemmat ovat 102 cm). Pesien ylämitta (ylälistojen pituus) on sama kuin edellisenä talvena rakentamani, mutta alamitta suurempi, eli kakut ovat noin 10% suurempia ja alapainoisempia. Käsiteltävyys siis heikkenee, mutta pesään saadaan näin enemmän tilaa.  Lisäksi innostuin rakentamaan 3 Warré-pesää. Niiden ylälistojen vahauksen ja kiinnitysten kanssa näpräsin vielä toukokuussa.

Jatkossa tulen käyttämään ylälistapesä (YLP) -nimitystä horisontaalisista ylälistapesistä ja Warré-pesää (joka sekin on ylälistapesä, mutta vertikaalinen) kutsun Warré-pesäksi.

Kevät

Keväällä lämpötila pysyi pääasiassa alle 10C huhtikuun lopulle asti ja pähkinäpensaan ja lepän siitepölyä mehiläiset eivät juurikaan päässeet keräämään, vaikka ne olivat 2015 kevättä selvästi myöhemmässä. 29.4. alkoi lämpimämpi jakso ja pesiin kertyi pajun ja leskenlehden siitepölyä, kylällä myös sinistä skillaa. Jonkin verran kannettiin sisään valkoista siitepölyä (vuokot?). Toukokuussa kevät etenikin valtavaa vauhtia ja toukokuun lopussa voikukan kukinta oli jo ohi ja lupiini alkoi. Karjalohjan kylällä on huomattavasti enemmän kukkivia hedelmä- ja muita puita kuin Iso-orvokkiniityn ympäristössä.

1.5. irrotin ja puhdistin YLP:ien ekopohjat, joissa oli kolmen pesän kesken huomattavat erot. YLP4 oli erittäin siisti, vähän kuolleita mehiläisiä eikä hometta. YLP5:ssä kuolleita oli kasapäin ja osittain homeessa. YLP6 lievempi versio YLP5:stä. Kaikki yhdyskunnat näyttivät kuitenkin olevan kunnossa. Ehkä kesän jälkeen ajateltuna YLP4 kuitenkin pysyi vahvimapana. Farrar pesien pohjat käänsin aikaisemmin.

Varsinainen ensimmäinen pesätarkistus 8.5. Kaikissa pesissä emo kunnossa ja munintaa. Farrar-pesät saivat kolmannen laatikon alle ja siihen 5 rakennettua kehää ja 5 pelkkää ylälistaa rakennettavaksi. Viimeksimainittuja on tarkoitus käyttää jaokkeiden tekoon, joskin alkuvaiheessa ne tulevat täyteen kuhnurikennostoa.

YLP:issä tehtiin 2+1+1+2 laajennus eli laitoin molemmille ulkoreunoille 2 tyhjää listaa viimeisen kakun ja väliseinän väliin sekä sikiöalan molemmin puolin yhdet tyhjät listat. Maksimilaajennus on 2+2+2+2 eli kaksi rakentamatonta listaa voi laittaa rakennettujen väliin tai rakennetun kakun ja väliseinän väliin ja mehiläiset rakentavat uudet kakut suoraan.  Sikiöalaa ei ole syytä rikkoa, joten uudet listat voi laittaa sikiöalan molemmin puolin. Useissa pesissä oli jo kuhnurikennostoa.

Seuraava pesäkäynti 21.-22.5. Kaikki paitsi YLP5 ovat ok ja saavat lisää tilaa (4. laatikko Farrareihin ja lisää ylälistoja YLP:iin). YLP4:stä otin väliseinät pois eli pesä oli jo varsin voimakas. YLP5 sen sijaan oli selkeästi muita heikompi. Pesässä ei ole tuoretta sikiöintiä ja merkitty sininen emo (oma jälkiparviemo) löytyi kakulta kulkemasta pylly pystyssä ilman että se työläisiä näyttää kiinnostavan. Päättelen, että emossa on vikaa ja poistin sen. Siirsin F3:sta hiukan työläiskennostoa pesään hätäkennon ainekseksi.

Hässäkkä 29.5.

28.5. sää on aika kolea, mutta tarkistan kuitenkin onko YLP5:ssä ruvettu tekemään hätäkennoa. Ei ole. Tarkistan viereisen F3:n jos sieltä saisi parvikennon siirrettyä, mutta kaikki emokennot ovat tyhjiä. Päätän tarkistaa Iso-orvokkiniityllä olevat ylälistapesät, mutta se saa jäädä seuraavaan päivään.

Tavoitteena oli siis ennenkaikkea saada YLP5:een joko emokenno tai munia/nuoria toukkia hätäkennon ainekseksi. Erilaisiin skenaarioihin oli varauduttu: 3 ylälistapesää (jotka Pinja oli maalannut) vietiin perjantaina Santerin kanssa Iso-orvokkiniitylle ja kannettiin suunnilleen lopullisille paikoilleen. Warré-pesien listoja näpräsin vielä lauantaina, jotta ne olisivat valmiina, jos tekisin niihin ravistusparvia. Farrar laatikoita oli lisättäväksi pesiin. Perjantaina tein YLP:n väliseinistä ja filmivanerista pikkupesän, joka voi toimia YLP-kakkujen siirroissa, parvenhoukutuspesänä tai tarvittaessa jaokkeena. Sunnuntai-aamuna laitoin kaksi uusista YLP:stä vatupassiin. Aina jotakin kuitenkin unohtuu.

Aloitin sunnuntaina puolenpäivän jälkeen, kun aurinko oli tullut esiin ja lento oli jo voimakas, YLP4:n tarkastuksella, koska se oli vahvempi. Munittuja emokennoja ei löytynyt. Emon löysin ja koska se oli jo oikealle siirretyissä kakuissa, tein nopean päätöksen jakaa pesä, kun se kerran oli auki. Siirsin loput kakut uuteen pesään eli 14 kakkua (YLP4:ään jäi 8). Tästä tuli siis YLP8. Emo jäi vanhaan pesään eli YLP8 saa tehdä hätäemon. Ajatus oli, että varsinainen pesä siirtyi uuteen paikkaan ja jaoke (pienempi osa kakuista) saa emon ja kerää vanhassa paikassa lentomehiläiset. Itse pesät eivät tosin liikkuneet mihinkään, eikä näitä ylälistapesiä hevin viitsi siirrelläkään. Käytin kakkujen siirtoon rakentamaani pikkupesää.

YLP5:lle ei siis löytynyt emokennoa, joten seuraavaksi tarkistin YLP6:n. Siitäkään ei löytynyt munittua parvikennoa. Otin siitä vastarakennetun sikiökakun, jossa munia ja toukkia sekä peitetyn sikiökakun pikkupesään – molemmat mehiläisineen, suljen sen ja laitoin auton etupenkille (mahdollisimman pehmeä kuljetus kuoppatiellä) ja ajoin Lähderinteentielle. Laitoin kakut YLP5:een keskelle sikiöalaa ja suljin pesän. Uskon, että tässä tilanteessa riitaa ei tule. Myöhemmässä vaiheessa tein F1:stä jaokkeen ylälistapesään ja sille annan YLP6:sta kaksi ruokakakkua. YLP6 menettää siis 4 kakkua, enkä tässä vaiheessa ryhdy jakamaan sitä.

Tämän jälkeen on lounastauko ja riisun suojapuvun. Jotakin piti kuitenkin vielä mennä pesille säätämään ja joku oli sen verran kiukkuinen, että paukautti piikin silmäkulmaan. Odotettavissa umpeen menevä silmä. Kokeilen vähän aikaa kylmän painamista ja Etonoa; siitäkö johtuu, että illalla tilanne ei näyttänyt kovin pahalta. (Työmatka Saksaan tiistaina, joten parempi niin.)

Farrar-pesät on kuitenkin vielä tarkistettava ja eikös F1:n toisen laatikon alareunoista löydy munittuja emokennoja. Jotakin on siis tehtävä. Onneksi Tapani tarjoutuu apuun ja toinen suojapukukin löytyy. Päätän, että jaetaan pesä kunnolla eli tehdään sekä ravistusparvi Warré-laatikkoon, että F1:n alalaatikossa olevista rakennetuista ylälistoista jaoke.

Warré: yhdessä YLP6:n ylälistassa on puolet työläiskennostoa (loput on lähinnä kuhnurikennostoa). Leikkaan siitä Warréen ylälistaan sopivan palan, jonka sidon rautalangalla Warré-listaan ja laitan laatikkoon. Siirretään F1 sivuun ja laitetaan Warré pesä sen paikalle. Harjataan F1:n toisesta laatikosta kaikkien kakkujen mehiläiset Warréen – siis 10 kakun mehiläiset. Alimmasta laatikosta löytyy myös emo, jonka otan klipsillä sivuun ja sen annan lopulta Warréelle. Pesässä pitäisi olla melkoinen määrä nuoria mehiläisiä ja lentomehiläiset menevät sinne. Melkoinen suonenisku emäpesälle, joka siirretään uuteen paikkaan. Tämä on siis W9.

YLP-jaoke: Alimman laatikon kaikki ylälistat – suurelta osin kuhnurikennostoa – mehiläisineen siirretään YLP10v (v= lentoaukon puolelta katsottuna vasemmanpuoleinen reuna). Lisäksi alalaatikon kaikki mehiläiset harjataan sinne; yht. 10 kakun mehiläiset. Pesä menetti lentomehiläiset. YLP6:sta siirrettiin 2 isoa ruokakakkua. Täällä on siis 7 kakkua. Illalla pohdin, tuliko sinne varmasti työläismunia/nuoria toukkia hätäkennoa varten? Pitänee vielä käydä lisäämässä sinne avosikiökakku. F1:stä siirretyt ylälistat ovat siis Farrar-kehän ylälistoja. Jokainen vaatii molemmin puolin 6 mm listan, jotta kakkujen etäisyys toisistaan on oikea. 6 mm listat meinasivat loppua kesken – päivän unohdus.

Vielä piti tarkistaa muut Farrar-pesät. F2:ssa F7:ssa oli toisen laatikon alareunassa yksi munittu emokenno, jonka tuhosin. Lisäsin pesälle hunajalaatikon päälle ja toivon, ettei sillä ole kauhea kiire lähteä minnekään.

F2:ssa ei ollut munittuja emokennoja näkyvissä.

Ravistusparven teko

2015 ja 2016 kesinä lisäsin pesiä lähinnä tekemällä Farrar-pesistä jaokkeita ylälistapesiin, kuten yllä kuvasin. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ravistusparven teko olisi kuitenkin parempi tapa ja käytinkin sitä Warré-pesien perustamiseen. Toukokuun lopulla luonnostelin ohjetta, jotka kirjaan nyt tähän. Tarkoitus on siis tehdä tavallisesta latomapesästä (Farrar, Langstroth) ravistusparvi yhdyskunnan aloittamiseksi ylälistapesässä tai Warré-pesässä.

1. Laita latomapesään toukokuussa kehyksettömiä ylälistoja rakennettavaksi. Kannattaa laittaa useampia, jotta ei tulisi pelkkiä kuhnurikennoja. Jos tarkoitus on tehdä ravistusparvi Warré-pesään, voi sitoa Warré-ylälistan tavallisen Langstroth ylälistan alle. Warré-listahan on liian lyhyt latomapesään.
2. Etsi emo ja ota talteen. (Ravistusparvea on turha tehdä, jos emoa ei löydy.)
3. Etsi ylälistaan rakennettu kennosto, jossa mielellään on myös työläiskennostoa (pelkkä kuhnurikennostokin kuitenkin käy). Kakun ensisijainen tarkoitus on saada ensimmäinen rakennettu kakku parvipesään, jolloin mehiläiset varmemmin rakentavat loput kakut suoraan. Irrota Warré-lista ylemmästä listasta, joka on liian pitkä Warré-pesään. Jos kennosto laitetaan ylälistapesään, joudutaan kakun kulmia luultavasti leikkaamaan pois, jotta kakku mahtuu pesään.
4. Siirrä emäpesä vähintään useita metrejä syrjään alkuperäisestä paikasta.
5. Siirrä Warré-pesä (pohja, 1 laatikko, välikatto, kattolaatikko, katto) emäpesän paikalle. Laita latomapesästä otettu kennosto Warré-pesän keskelle. Ravista latomapesän toisen laatikon mehiläiset Warré-pesään. Myös emäpesän lentomehiläiset tulevat nyt tähän pesään.
6. Laita emo pesään.
7. Asettele loput ylälistat paikoilleen ja sulje Warré-pesä.

5. Jos kysymyksessä onkin ylälistapesä, on ongelmana emäpesän mehiläisten löytäminen ylälistapesään, sillä lentoaukko on täysin eri paikassa ja eri tyyppinen (jos ylälistapesässä on ns periskooppilentoaukko, kuten minulla). Emäpesä on siirrettävä riittävän kauas ja alkuperäisellä paikalla ei saisi olla vieressä muitakaan latomapesiä, sillä kokemukseni mukaan suuri osa lentomehiläisistä menee niihin, kun eivät löydä ylälistapesän lentoaukolle.

7. Ylälistapesään laitetaan molemmin puolin väliseinät siten, että pesälle annetun kakun ja molempien väliseinien väliin laitetaan kaksi tyhjää ylälistaa rakennettavaksi (siis rakennettu kakku ja 4 ylälistaa).

Kesä

Kuten arvaat, ylläoleva teksti oli kirjoitettu jo tuoreesta muistista kesällä. Loput kertomuksesta tulee hoitopäiväkirjaan ja muistikuviin perustuen hiukan pienemmällä tarkkuudella.

Kuten tässä vaiheessa tiedetään, kesä 2016 oli hunajantuotannolle ja mehiläisille huono, ilmeisesti huonompi kuin 2015, joka ei sekään ollut hyvä. Kesäkuun lopun jälkeen satoa ei juurikaan tullut pesiin, mikä merkitsi huonoa hunajasatoa, mutta ennenkaikkea pesien ja jaokkeiden heikkoa kehittymistä. Kesäkuun lopussa (silloinhan kesä näytti vielä lupaavalta) Farrar-pesissä tuntui olevan melko paljon hunajaa, joten katsoin paremmaksi lingota ne pois, jotta heinäkuun sadolle olisi pesissä tilaa. Saimme lingottua neljästä Farrar-pesästä 88 kg hunajaa. Otin pesistä vain kokonaan peitetyt kakut siinä uskossa,että loput tulevat nopeasti täyteen ja ne voi lingota myöhemmin. Sattumalta linkoaminen sattui juuri oikeaan aikaan, sillä heinä-elokuun sää olikin täysin erilainen. Pouta ja sade vuorottelivat sillä tavalla, etteivät mehiläiset enää päässeet missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Kun hunajalaatikot oli otettava pois heinä-elokuun vaihteessa saatiin lingottua vielä 53 kiloa, mutta hiukan hirvitti oliko osa liian kosteaa. Kosteusmittari oli hankittava ja näytti, että nippanappa hyväksyttävän rajoissa oltiin. Yhteensä neljästä Farrarista saatiin kuitenkin 141 kg (35 kg/pesä), eli pesää kohti saman verran kuin 2015. Sen sijaan ylälistapesistä en voinut ottaa kuin muutaman hunaja- ja pergakakun – olinhan tehnyt niistä melko reippaalla kädellä jaokkeita.

Minullahan oli kaikki 7 pesää talvehtinut (4 farraria, 3 ylälistapesää) ja koska olin talvella inostunut rakentamaan lisää pesiä (5 ylälistapesää, 3 Warré-pesää), oli tarkoitus tänäkin kesänä tarhan melko voimakas laajentaminen, eikä niinkään hunajantuotanto. Tein jaokkeita muutamalla eri tavalla:

1. Keväällä olin laittanut kaikkien Farrar-pesien alalaatikoihin 5-6 ylälistaa rakennettavaksi, jotka sitten voisin siirtää jaokkeeksi ylälistapesiin. Samaa menetelmää olin käyttänyt onnistuneesti edellisenä vuonna. Menetelmässä on kuitenkin ongelmansa, joiden takia jo kesällä ajatelin, etten enää jatkossa käytä sitä.
   • Ensinnäkin jaokkeesta tulee käytännössä kuhnurijaoke, sillä pesien into rakentaa kuhnurikennostoa on niin suuri, ettei kuudestakaan kakusta ole yleensä kuin yhdessä työläismunintaa. Vaikka jaokkeelle harjaa mehiläisiä runsaasti mukaan, tulee siitä väkisinkin heikko, kun nuoria työläisiä ei synny.
   • Toiseksi ylälistaan rakennettujen kakkujen kulmia joutuu leikkaamaan pois, jotta ne mahtuisivat ylälistapesään, mikä ei oikeastaan ole kovinkaan mukavaa puuhaa, kun veitsi leikkaa sikiöalan läpi.
   • Jos jaokkeen siirtää emäpesän paikalle lentomehiläisten saamiseksi pesään, lentomehiläiset harhautuvat, koska lentoaukko on niin eri paikassa ja erilainen. Suurin osa lentomehiläisistä menee viereisiin Farrar-pesiin.
2. Talvehtineiden ylälistapesien jakaminen
3. Ravistusparvien tekeminen Warré pesiin.
4. Lisäksi kesän kaksi itseaiheutettua parvea laitoin Warré-pesiin.

Menetelmästä riippumatta suurin ongelma kesällä 2016 oli, ettei satoa tullut pesiin, jolloin jaokkeet jäivät heikoiksi. Ruokkiakaan ei uskaltanut, kun jaokepesät olivat samoissa tarhoissa vahvojen pesien kanssa ja ryöstön vaara oli ilmeinen – ilmeisesti sitä tapahtui jo muutenkin. Kun hunajankorjuun jälkeen aloitin ruokinnan, tuntui, ettei sokeri millään pysy heikommissa pesissä, vaan ne ryöstetään saman tien. Yhden heikon jaokkeen yritin pelastaa Karjalohjan toiselle puolelle Iltalaan, mutta siellä sen ryöstivät ampiaiset ja se oli tuotava takaisin. Lopulta yhdistin sen toiseen jaokkeeseen.

Heinä-elokuun huono sato teki myös pesien emotilanteen seuraamisen vaikeaksi. Yleensä pesätarkastuksessa emoa ei tarvitse välttämättä löytää, vaan muninta merkitsee, että pesässä on emo ja muninnan puute, että pesässä ei ole emoa. Huono sato ja ruoan puute aiheuttaa kuitenkin muninnan heikentymisen tai lopettamisen, jolloin pesässä voi olla emo vaikka munintaa ei ole.

Yksi uusi Farrar-pesä syntyi, kun huomasin 31.7. hunajalaatikoiden poiston yhteydessä, että F7 olikin kaksiemokunta (sulkuristikon molemmin puolin muniva emo). Päätin jakaa pesän kahteen.

Syksy

Linkoamisen jälkeen elokuussa aloitin ruokinnat. Tässä vaiheessa alkoi hommaa aika lailla häiritä talon rakentamisen kiireet, työmatkat ja pesien keskinäiset ryöstämiset. Heikompiin jaokkeisiin ei meinannut millään saada ruokaa; vaikka ruokinta-astiat tyhjentyivät ei kennoihin kertynyt mitään. Yhden pesän vein Santerin ja Ainon luokse Karjalohjan pohjoisosaan metsän keskelle muka turvaan, sillä seurauksella, että ampiaiset ryöstivät pesän ja se oli pelastettava sieltä takaisin kylälle. 2015 syksyllä ylälistapesissä (saman kesän parvia ja jaoke) oli hunajaa korjattavaksikin ja ne ottivat vain noin 10 kg ruokintasokeria pesää kohden. Nyt kaikki pesät ottivat laskennallisesti yli 20 kg, mutta kuitenkin epäilen, ettei niillä ole tarpeeksi ruokaa. Yhden heikon pesän yhdistin vielä ruokinnan jälkeen samassa ylälistapesässä olevaan vahvempaan yhdyskuntaan. Tällä kertaa tunne on, että talvitappioita saattaa tulla.

Jaokkeiden tekemisen ja parin parven takia pesiä oli jossakin vaiheessa jopa 18, mutta ryöstöjen ja yhdistämisten seurauksena talvehtimaan meni 14 pesää: 5 farrar-pesää, 7 ylälistapesää ja 1 Warré-pesä. Ylälistapesissä saattaa olla liian heikoksi ja heikolle ruokinnalle jääneitä jaokkeita.

Oksaalihappokärytys

Oksaalihappokärytyksestä kirjoitin vuosi sitten, kun tein sen ensimmäistä kertaa. Kelikin oli nähtävästi viime jouluna suunnilleen sama kuin tänä vuonna ennen joulua ja käsittelypäiväkin sattumalta sama: 23.12., jolloin käsittelin Iso-orvokkiniityllä olevat 8 pesää ja joulupäivänä loput 5 pesää kotipihalla ja Iltalassa. Lämpötila oli 3-4 astetta. Kaikki pesät olivat sentään vielä hengissä. Farrar-pesistä puhdistin kääntöpohjat, jolloin näki minkä verran mehiläisiä on jo kuollut. Eniten kuolleita oli pesissä 3 (Lähderinne), 2, 7 ja 1 tässä järjestyksessä. Mitä siitä sitten voi päätellä? Oletettavasti voimakkaammassa pesässä, jossa mehiläisiä on enemmän, niitä myös kuolee enemmän. Mehiläiset olivat näkyvissä alhaaltapäin, mutta eivät roikkuneet kehien alapuolella. Iltalan pesä 15 ei ollut täysin vertailukelponen, sillä pohja oli vielä kääntämättä, lentoaukko avaamatta ja ruokintalaatikkokin jäänyt pesän päälle…. Kuolleita mehiläisiä oli kuitenkin vähemmän kuin muissa pesissä ja talvipallo ei ole keskellä. Huono puoli hiukan kauempana olevassa sivutarhassa. Toisaalta on hyvä ainakin kerran konkreettisesti nähdä, mikä merkitys tuuletuksella on, sillä käännetyt kääntöpohjat ovat täysin kuivia, mutta kääntämätön pohja on märkä. Tämäkin pesä oli kuitenkin hengissä ja surinasta päätellen porukkaa oli ihan kunnolla. Kaikki Farrarit näyttivät olevan vähintään kohtuullisessa kunnossa. Joulupäivänä (2 päivää kärytyksestä) tarkistin ja puhdistin pohjat uudestaan. Kuolleita mehiläisiä oli joitakin kymmeniä mutta varroe-punkkeja vain joitakin satoja. Viime vuonna rvioin punkkeja olevan 7-10/cm2, mutta nyt niitä näyttää olevan alle 1/cm2. Pesien välillä ei näy sen suhteen eroja.

Warré-pesässä tuntui olevan runsaasti porukkaa tai ainakin talvipallo oli alempana. Siinäkään en ollut vielä kääntänyt pohjaa ja näkyi selvästi, kuinka tuuletus oli ollut riittämätön, sillä pohja oli märkä. Käänsin pohjan; ja joulupäivänä sain siihen asennettua hiiriverkon. Kärytys tapahtuu samalla tavalla kuin Farra-pesissä. Varroa-punkkeja oli noin 4/cm2 eli tuntuvasti enemmän kuin Farrar-pesissä. Toisaalta pesän pohjapinta-ala on pienempi, joten punkitkin tippuvat pienemmälle alalle ja pesä tuntuu olevan erittäin voimakas.

Pitkät ylälistapesät oli helppo käryttää, sillä käryttimelle on riittävästi tilaa väliseinän ulkopuolella. Unohdin siis, että olin tehnyt näihin pesiin kärytystä varten omat aukot pesien eteen, enkä kokeillut käyttää niitä. Lyhyemmät pesätkin pystyi käryttämään helposti kun nosti väliseinän pois ja laittoi käryttimen paikoilleen, ja sitten väliseinän takaisin käryttimen varren päälle – tätä en ollut viime vuonna ajatellut. Ylälistapesien kuolleita mehiläisiä ei pysty yhtä helposti poistamaan, sillä pohjaa ei pysty yksin ottamaan irti. Pohjan puhdistus tapahtuu vasta keväällä ja siihen tarvitsee kaksi henkilöä. Kuolleet mehiläiset haittaavat kärytystä, sillä ne ovat tietenkin juuri sikiöalan alla, johon kärytinkin pitäisi asettaa. Kuolleita mehiläisiä ei saisi joutua käryttimeen – muuten käryää jotain muutakin kuin oksaalihappoa. Myöskään pohjalle pudonneita varroa-punkkeja ei pysty laskemaan, joten on vain oletettava, että tilanne on sama kuin Farrar-pesissä. Ehkäpä ensi talvena pitäisi jaksaa puhdistaa pohjat ja laittaa pohjalle paperi, jotta punkit pystyy laskemaan.

 

Ajatuksia 2017 kaudelle

2017 ei ole enää tarkoitus lisätä pesämäärää enempää, joskin jaokkeiden teon tarve riippuu talvitappioista, joita pelkään tällä kertaa tulevan. Jaokkeiden tekeminen Farrar-pesistä ylälistapesiin ei tunnu mielekkäältä, varsinkaan kun siihen ei enää ole tarvetta. Parveilun estämiseksi tehtävät jaokkeet voidaan yhdistää takaisin emäpesiin ja pitää Farrar-pesien lukumäärä nykyisellään. Farrar-pesiä hoidetaan 2017 ensisijaisesti hunajantuotantoa ajatellen, tietenkin myös ajatellen miten mehiläisemmän mehiläishoidon ajatuksia voi soveltaa tavallisten latomapesien hoidossa.

Myös ylälistapesien hoidossa pitäisi siirtyä pesämäärän lisäämisestä tuotantopesien hoitoon. Tähän mennessä ylälistapesien tuotantopotentiaalista ei ole juuri kertynyt kokemusta ja itse asiassa niistä pystyttiin 2016 korjaamaan vähemmän hunajaa kuin 2015.

Warré-pesistä ei ehtinyt juurikaan kertyä kokemusta, mutta pesätyyppi jäi kiinnostamaan. Nyt on yksi melko vahvana talveen mennyt Warré-pesä, jolla voi kokeilla, miten se toimii tuotantopesänä. Muut kaksi Warré-pesää voi täyttää jos ja kun parvia lähtee.

Sivutarhoja on nyt kaksi, mutta molempien kohtalo on auki. Lähderinteentien tarha, jossa nyt talvehtii 3 pesää täytyy siirtää muualle, kun pääsemme muuttamaan uuteen taloon – toivottavasti loppukesällä 2017 –  ja vuokrasopimus Lähderinteessä päättyy. Myös Iltalan kohtalo on avoin, jos Santeri ja Aino eivät vietäkään siellä ensi kesää. Pesiä on kuitenkin periaatteessa liikaa yhteen tarhaan ja joissakin hoitotoimissa on hyväkin, jos on sivutarha, jolle pesiä voi siirtää. Toisaalta raskaat ylälistapesät eivät oikein sovellukaan siirtämiseen. Jää nähtäväksi, miten se ratkaistaan.

Tänä vuonna pidettiin keväällä kaksi ylälistapesiin keskittyvää mehiläiskurssia; yksi ruotsiksi Patrickin vetämänä ja toisen pidin itse. Kesällä pidettiin työpaja. Tarkoitus on myös 2017 pitää keväällä ylälistapesiin keskittyvä teoriakurssi ja kesällä työpaja rakentamisesta huolimatta. Seuratkaa kurssikalenteriamme ja Facebook-sivujamme.

Pesät

Vaikka tätä kukaan tuskin jaksaa lukea, laitan vielä tähän pesäkohtaiset selosteet. Seitsemässä talvehtineessa pesässä on 4 Aulin italialaisten jälkeläisemoa, 2 VoiHyvin Buckfastia ostoemoa ja 1 Kirkkonummen italialainen ostoemo.  Kaikki emo ovat 2015 syntyneitä (sinisiä). Välillä on hiukan hankala seurata, mikä uusi emo on kenenkin jälkeläinen, mutta oletan, että nyt talvehtimaan meni 7 Aulin italialaisten jälkeläisemoa, 1 VoiHyvin Buckfast ostoemo ja 4 niiden jälkeläistä sekä yksi Kirkkonummen italialaisen jälkeläinen. Emojen vaihtuvuus on turhan suurta – täytyy ensi vuonna keskittyä pitämään emot paremmin tallessa, ainakin jos ei ole erityistä syytä vaihtaa niitä. Ainakin 2016 kaikki mehiläiset olivat enemmän tai vähemmän rauhallisia.

(Ostoemot merkitty alla 0, siitä seuraavat sukupolvet 1,2,3…)

• Päätarha Iso-orvokkiniityllä
  • F1
    • talvehtinut pesä
      • emo: Kirkkonummelta ostettu italialainen K0 (sin)
    • toukokuun lopulla tein YLP-jaokkeen ylälistoista ja Warré ravistusparvi (W9), jolle annettiin emo
    • 19.6. emo ok munintaa, merkitty valk.
    • 26,2 kg hunajaa
    • emo K1 (val)
  • F2
    • talvehtinut pesä
      • emo epäselvä: ilmeisesti oma nuori merkitsemätön emo (2015) A1
    • 13.6. YLP-jaoke ylälistoista
    • emon kanssa hämminkiä kesäkuun lopulla
    • 47,6 kg hunajaa
    • emo A2 (F7) (merkitsemätön, po val)
  • F7
    • talvehtinut pesä
      • oma merkitsemätön emo (2015) (näyttää melko tummalta) A1
    • 30.5. tehty ylälistajaoke YLP10o
    • 17.6. lähti parvi (sai jaokkeen teon yhteydessä F2:n lentomehiläiset, josta ilmeisesti seurasi tilanahtautta ja parveilu)
    • 31.7. emo ok, munintaa, merkitty valk.
    • 33,4 kg hunajaa
    • emo A2 /val)
  • YLP4
    • talvehtinut pesä
    • sininen (2015) oma merkitty emo A1
    • voimakas pesä, josta otin 29.5 14 kakkua =>YLP8. Emo jäi YLP4:ään.
    • emo A1 (sin)
  • YLP6
    • talvehtinut pesä
      • VoiHyvin Buckfast (sininen 2015)
    • osan kesästä ilman emoa: menee talveen melko heikkona
    • emo B1 (val)
  • W14
    • yhdistetty kaikki Warré jaokkeet loppukesällä yhdeksi pesäksi, koska ne olivat kaikki rakentaneet vain yhteen laatikkoon. Yhdistetyssä pesässä kaksi laatikkoa; kolmannen pesän kakut oli rakennettu niin sekaisin, etten säilyttänyt sitä.
    • 2 parvea (F7 & YLP10) ja yksi ravistusparvi.
    • emo A2 (merkitsemätön, po val)
  • YLP8
    • YLP4:stä tehty jaoke: tehnyt oman emon A2
    • menee talveen voimakkaana
    • emo A2 (val)
  • YLP15
    • YLP6:stä tehty jaoke, emo mukana
    • emo B0 (sin)

• Lähderinteentie 1 (kylällä)
  • F3
    • Talvehtinut pesä, jonka siirsin maaliskuussa Lähderinteeseen.
      • VoiHyvin Buckfast (sininen 2015)
    • Normaalit hoitotoimenpiteet
    • jaoke YLP12, mahdollisesti emo meni mukana
    • merkitty valkoinen emo
    • 33,7 kg hunajaa
    • Vahva pesä
    • emo B1 (val)
  • YLP5
    • Talvehtinut pesä, jonka siirsin maaliskuussa Lähderinteeseen.
      • sininen (2015) oma merkitty emo A1
    • toukokuun lopulla munimaton sininen emo, jonka poistin
      • avosikiökakku YLP6:lta
    • – 28.6. uusi emo munii.
    • voimakas pesä, 8.8. korjaan sodoksi 6 hunajakakkua
    • emo B1 (val)
  • YLP12
    • 12.6. jaoke F3:sta. Vaihdettu paikkaa, jotta lentomehiläiset jaokkeelle.
    • nuori emo merkitty valkoiseksi 2.8.
    • ruokinnan jälkeen yhdistin samassa pesässä olleet YLP12 ja  YLP13:n
    • 25.12. edelleen kaksi pientä talvipalloa
    • emo B1 (val)

• Iltala (Pohjois-Karjalohja)
  • F16
    • F7-pesän hunajalaatikon poiston yhteydessä (31.7.) totesin, että pesässä olikin 2 munivaa emoa; sulkuristikon molemmin puolin. Ilmeisesti 19.6. emo oli joutunut sulkuristikon päälle ja uusi emo tehty alas. Päätin jakaa pesän kahtia, sillä porukkaa oli pesässä vaikka kuinka paljon.
    • Sulkuristikon päältä syntyi uusi F16 pesä, jonka siirsin Iltalaan ja aloitin siellä ruokinnan.
    • emo A2 (val)
  • YLP10
    • F7-pesästä 30.5. tehty ylälistajaoke Iso-orvokkiniityllä
    • Ravistin tänne myös epäonnistuneen Warré ravistusparven mehiläiset
    • 17.6. parveilu (liikaa porukkaa)
    • 29.7. siirretty Iltalaan
    • emo A1 (F7) (val, po sin) (merkitsin valkoiseksi vaikka on ilmeisesti F7:n talvehtinut merkitsemätön emo)