Tarkoituksenamme on rakentaa luomutalo ensi kesänä. Haluamme puukehikkoisen olkipaali-savitalon ja muutenkin koko talotekniikan mahdollisimman ympäristöystävälliseksi ja omavaraiseksi. Myös tässä talon rakentamisessa haluamme toteuttaa permakulttuuriperiaatteita.
Niinpä päätimmekin heti aluksi, että suunnittelemme taloprojektin rauhassa ja havainnoimme paikkaa ensin kunnolla. Veimme asuntovaunumme tontille, jotta voisimme oleskella siellä mahdollisimman paljon. Tämä sateinen ja kylmä alkukesä ei ole helpottanut asiaa, mutta paljon olemme jo oppineet.
Keräämme tietoa puulämmityksestä, tuuli- ja aurinkoenergiasta, jätevesien käsittelystä ja ekorakentamisesta. Hyviä tiedon lähteitä ovat olleet ainakin Luomuran Mikko Tuononen, jonka luomutalossa Erkki vieraili keväällä ja Natural Building Companyn porukka. Arkkitehti Kati Juola viimeksimainitusta yrityksestä on myös lupautunut projektimme pääsuunnittelijaksi. Lisäksi Erkin vanhin poika Jaakko on valmistumassa Oulun arkkitehtilinjalta, ja saimme hänet houkuteltua tekemään lopputyönsä hankkeestamme. Hän toimii siis Katin ohjauksessa talon suunnittelijana. Todella hieno yhteistyökuvio, josta olemme kiitollisia Katille.
Oma haasteensa on sitten sovittaa yhteen kunnan rakennusmääräykset ja omat visiomme. Rakennustonttimme on suunnittelutarvealueella ja jokaiselle rakennushankkeelle on haettava suunnittelutarveratkaisu. Meidän päätöksemme on voimassa vuoden 2016 kevääseen ja siinä on ehtona liittyminen Karjalohjalle pari vuotta sitten rakennettuun viemäriputkeen, joka kuljettaa likavedet Lohjalle asti puhdistettavaksi, noin 30 km. Onneksi muita suunnitelmiamme haittaavia ehtoja päätöksessä ei ole.
Marja ja Jaakko katsomassa talon paikkaa.
Totesimme viisaaksi tavata kunnan lupainsinööriä heti alkajaisiksi. Olin jo jutellut hänen kanssaan puhelimessa ja saanut sen käsityksen, että emme voi oikeastaan tehdä paikassa vielä yhtään mitään, koska meillä ei ole rakennuslupaa. Huussin rakentaminenkin on kiellettyä rakentamattomalle tontille! Selvisi myös, että meidän on haettava toimenpidelupa, jos haluamme pitää asuntovaunuamme tontilla yli 3 kk. Laitoinkin halemuksen heti kuntaan ja siitä kompostoivasta ekohuussista myös.
Puhelun aikana selvisi, että taloa ei saa rakentaa rakennustontille mihin vain. Yleiskaavassa tontin yläosa, joka on lähimpänä Karjalohjantietä kuuluu ap-alueeseen, mutta alaosa, joka on peltomme reunalla, jää sen ulkopuolelle. Kaikki rakennusoikeus on insinöörin mukaan siirretty ap-alueen sisään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että talo tulisi sijoittaa jyrkkään rinteeseen. Alempi osa, jossa rinne on loiva ja talon paikka mitä erinomaisin, ei olisi mahdollinen rakennuspaikka. Menimme siis Erkin, Jaakon ja Katin kanssa tapaamiseen levottomin mielin strategioita hioen.
Onneksi sattui niin, että suunnittelutarveratkaisuussamme talo oli piirretty keskelle ap-alueen rajaa! Nähtyään tämän tiukan tuntuinen insinööri totesi, että jaha, no se on sitten niin. Ja me huokaismme helpotuksesta.
Nyt on vielä edessä monimutkaiset kiemurat tontille vedettävän tien kanssa. Lähinaapurit, joille tulee tie suoraan Karjalohjan tieltä, eivät ilmeisesti halua meitä liittymäänsä, koska tiestä tulisi sitten liian vilkas. Tonttimme myyjä oli käynyt tämän mahdollisuuden läpi ja todennut, että parempi vetää oma tie Immolan yksityistien kautta alhaalta pellon läpi. Insinööri ehdotti meille, että vetäisimme oman liittymän suoraan Karjalohjan tieltä, joka olisi lyhyin ratkaisu ja maapohjakin vielä kovempaa kalliota kuin pellolla. No, voihan yrittää; pitää vain saada tielaitokselta liittymälupa ja naapurilta, jonka tontin yli tie vedettäisiin, suostumus rasitusoikeuteen. Katsotaan kuin käy.
Eikä tässä vielä kaikki. Se viemariasia. Kunta pakottaa meidät uudet rakentajat liittymään toteuttamaansa viemäriin panemalla sen ehdoksi päätöksiin. Jätimme siis haaveet pajukkopuhdistamosta ja totesimme insinöörille, että teemme sitten kompostoivan kuivakäymälän, mutta hän totesi, että loput harmaat vedetkin on pumpattava sinne viemäriputkeen. Nyt lähdemme kartoittamaan mahdollisuuksia hyödyntää harmaat vedet, jolloin putkeen ei tulisi enää mitään. Sitten voimme hakea kunnalta uutta suunnittelutarveratkaisua ja kysyä kuntapäättäjiltä, onko meidän maksettava se putkiliitos vaikka emme käyttäisi sitä lainkaan! Se nyt vaan ei sovi meidän permakulttuuriperiaatteisiimme, että likavedet menee putkea pitkin monen kymmenen kilometrin päähän. Haluamme hyödyntää tämänkin kallisarvoisen resurssin sen sijaan, että se olisi jäteongelma.
Marja ja Jaakko Kati Juolan kanssa ihmettelemässä, minne talo tulisi (12.5.2014).
