Tänä keväänä kävi niin onnellisesti, että tyttäremme Pinja tuli meille kesätöihin valmistuttuaan agrologiksi kestävän maatalouden linjalta. Ensimmäisenä hommanaan hän on laittanut kuntoon vihannesmaamme.
Ennen kuin mennään tämän kevään tilanteeseen, kerron hiukan taustaa. Vihannesmaa syntyi niin, että perustimme aikoinaan perunamaan nurmelle raskaalle savimaalle seuraavalla metodilla. Levitimme vanhan vuoden kypsyneen lampaanlantakompostikasan, johon sekoitettiin myös muualta tuotua kevyempää hiekkamaata, nurmelle levitettyjen pahvien päälle. Vihannesmaa laajeni seuraavana vuonna samalla metodilla siirtämällä perunamaa siihen viereen, edellisen vuoden alalle laitettiin talvivalkosipuli jo syksyllä. Näin syntyi humuspitoinen vihannesmaapenkki raskaan savimaan päälle. Sillä on nyt kokoa noin kahdeksan kertaa neljätoista metriä.
Muutama vuosi sitten Erkki rakensi siihen ympärille aidan, kun myös peurat ja jänikset löysivät viljelyksemme. Aitauksen sisään mahtuu kuusi noin metrin levyistä kohopenkkiä ja olenkin suunnitellut siihen kuuden vuoden viljelykiertoa. Pari vuotta sitten saimme myös maakellarin käyttöön, ja se mahdollisti talvivihannesten ottamisen viljelyohjelmaan.
Pari vuotta olemme keväisin kääntäneet kohopenkkejä kahdenkäden talikolla ja kitkeneet juuririkkoja pois. Juolavehnä varsinkin on todella hyvä leviämään. Toissakesänä kaksi taaimmaista penkkiä olivat pressun alla, kun keväällä ei aika millään riittänyt niiden muokkaamiseen. Viime keväänä sain toisen niistä käyttöön.
Tänä keväänä sitten Pinja on kunnostanut koko kasvimaan hienoon kuntoon! Kaikki penkit on muokattu kahden käden talikolla ja muotoiltu hienoiksi kohopenkeiksi. Vanhat penkit on jo katettu hamppupäistäreellä tai olkisilpulla ja poluilla on sahanpurua. Viikonloppuna penkit saivat ensimmäiset kasvit, kun perjantaina saimme Osuuskunta Rukin kautta tilaamiamme taimia. Myös synttärilahjaksi kolleegaltani Kirsiltä saadut samettiruusut pääsivät sinne. Sunnutaina kylvin myös herneet. Kylvöt jatkuvat ensiviikolla.
