Eräällä matkallani marraskuussa 2013 olin Portlandissa ja eksyin siellä valtavaan monessa kerroksessa olevaan kirjakauppaan (Powell’s Bookstore). Kävin katsomassa valokuvakirjaosaston, josta löytyi mm Archie Liebermanin Farm Boy -kirja – mielenkiintoinen, koska maatalousaiheisia valokuvakirjoja on tehty hämmästyttävän vähän. Maatalouskirjojen osastolta sen sijaan löytyi vanhoja luomukirjallisuuden klassikkoja, jotka moni lukee myös permakulttuurikirjallisuuden perusteoksiin. Ainakaan vuonna 1975 Fukuoka ei varmastikaan ollut kuullut kummastakaan. Pokkariversiot Masanobu Fukuokan ”The one straw revolution” (1975) ja ”Sowing Seeds in the Desert” (1996) – siis kirjoittajan ensimmäinen ja viimeinen julkaistu teos – tarttuivat mukaan. Ihmettelin kuinka on mahdollista, etten ole lukenut niitä…. Viime talvena asia tuli joka tapauksessa korjatuksi.
Masanobu Fukuoka, originally uploaded by NaturalFarming.org.
”The one straw revolution” on omaelämäkerrallinen ja kertoo, kuinka Fukuoka hylkäsi tutkijauransa ja ryhtyi viljelijäksi, miksi hän ryhtyi viljelemään täysin eri lailla kuin muut ja millaisen viljelymenetlmän hän kehitti Japanin saaren eteläosissa sijaitsevalla tilallaan. Hän ei hyväksynyt japanilaisen perinteisen viljelyn periaatteita sen enempää kuin orastavan tehoviljelynkään periaatteita vaan kehitti oman menetelmänsä, josta käytti nimitystä ”natural farming” ja ”do-nothng farming”. Siis luonnollista viljelyä ja älä-tee-mitään -viljelyä. Luonnollisuus ja älä-tee-mitään ilmenivät ennenkaikkea silloisten viljelymenetelmien kyseenalaistamisena. Miksi tehdään vaivalloisia viljelytoimenpiteitä kuten kyntäminen ja maanmuokkaus, riisin istuttaminen tai hedelmäpuiden leikkaaminen? Entä jos niitä ei tehdä? Näitä itsepäisesti pohtiessaan hän tuli 1930-luvulla tuhonneeksi vanhempiensa hedelmätarhat jättämällä ne leikkaamatta, mutta lopulta hän onnistui löytämään menetelmiä jotka toimivat.
Japanilaisten perusvilja on tietenkin riisi ja sitä viljellään padotuilla pelloilla vedessä (ns paddy rice). Pellolta saadaan kaksi satoa: kesällä riisi ja talvella ohra. Riisi taimikasvatetaan ja istutetaan käsin padottuun peltoon, siis veteen. Hyvin työvaltaista. Vesi lasketaan pois ennen sadonkorjuuta, riisi korjataan, pelto kynnetään ja muokataan ja siihen kylvetään ohra. Ennen keinolannoitteita typpi saatiin vedessä elävien typensitojalevien toimesta. Fukuokan kehittämässä menetelmässä viljelykasvit pysyvät samana, mutta do-nothing periaatteeseensa nojaten hän hylkäsi maanmuokkauksen ja istutuksen. Riisi kylvetään suoraan ohran jälkeen ja käytetään katteena ohran olkea. Jotta riisintaimi saa hyvän alun siemenet kylvetään savipalloissa. Savipallokylvö muodostuikin Fukuokan keskeiseksi opinkappaleeksi ja kynnöttömän viljelyn mahdollistajaksi. Olkikateen hän laittoi alussa japanilaisella järjestelmällisyydellä (ja unohtaen do-nothing periaatteensa) siten, että oljet olivat siististi samansuuntaisesti järjestyksessä. Tästä muodostui kuitenkin liian tiivis homehtuva kate, joten parasta oli vaan levittää olki mahdollisimman ilmavasti sekaisin ja leikkaamatta sitä. Taimettumisen jälkeen vesi voidaan päästää pellolle. Kun riisi on korjattu tehdään sama toisin päin: kylvetään savipalloissa ohra ja käytetään riisinolki katteena. Satotasot olivat yhtä hyviä tai jopa parempia kuin naapureilla.
Riisipeltojen yläpuolella olevilla tiluksillaan, missä Fukuoka myös eli ja asui askeettisesti ilman nykyajan mukavuuksia, hän harjoitti puutarha- ja hedelmäviljelyä. Kaikki kasvoi sekaisin, hedelmäpuita ei leikattu, ja sekasiemenisiä savipalloja käytettiin kylvöihin. Savipallojen etuna oli myös se, että se suojasi siemenet vapaina juoksevilta kanoilta. Fukuokan maineen levitessä nuoria vapaaehtoisia kiipesi vuorenrinnettä Fukuokan tiluksille tullakseen sinne töihin. Ensin Japanista, sitten ympäri maailmaa. Yksi näistä oli amerikkalainen Larry Korn, joka lopulta käänsi Fukuokan kirjat englanniksi. ”The one straw revolution” julkaistiin englanniksi 1978, kolme vuotta japaninkielisen teoksen julkaisemisen jälkeen. Kun on kysymys niin erilaisista kulttuureista kuin japanilainen ja länsimainen, kysymys ei ole vain kielen kääntämisestä vaan kulttuurisesta tulkinnasta. Me, jotka emme osaa japania, emmekä tunne japanilaista kulttuuria, voimme vain arvailla, miten hyvin se on onnistunut.
Kun tuotetaan, on myös myytävä. Fukuokan tuotteet vietiin käsistä Tokiossa ja muualla Japanissa kun hänen tarinansa tuli tunnetuksi. Kirjaa lukiessa tajusi, että käsitteillä ”Natural farming” ja ”Natural food” on oikeasti joskus ollut jokin relevantti merkitys. Ehkä 1980-luvulla ne merkitsivät jotakin myös englanninkielisissä maissa. Nythän ne ovat pelkkää merkityksetöntä sanahelinää ja markkinointijargonia. Jos tuote ei ole luomu (organic) vaan ”natural” on syytä epäillä, että kaikki ei ole kunnossa.
Kirjan käännöksestä alkoi Fukuokan kansainvälinen tunnettuus ja matkustaminen ensin luennoimassa ja sitten edistämässä Fukuokan ajatusta siitä, että eri puolilla maailmaa tapahtunutta ja tapahtuvaa aavikoitumista voidaan estää Fukuokan menetelmillä, erityisesti savipallokylvöillä. Tästä kertoo ”Sowing Seeds in the Desert”, joka ei kuitenkaan ole yhtä kiehtova teos kuin ”The one straw revolution”. Ehkä osittain siksi, että kirjasta ei oikein selviä, kuinka tuloksellinen Fukuokan menetelmä käytännössä oli. Työ jäi ehkä kesken, enkä itse ole tietoinen missä määrin sitä enää jatketaan.
”The one straw revolution” puolustaa ehdottomasti paikkaansa luomun ja permakulttuurin klassikkona. Itse ajattelin sitä lukiessani, että se pitäisi ehdottomasti kääntää suomeksi ja harkitsin jopa tekeväni sen itse. Toivottavasti kuitenkin joku muu tarttuu asiaan. Hienointa olisi, jos kääntäjä olisi japaninkielentaitoinen ja voisi kääntää alkuperäistekstiä eikä Larry Kornin englanninkielistä käännöstä, jossa Larry Kornin jälki lienee tavanomaista kääntäjää vahvempi.
Käytännön tasolla minulle jäi mieleen ennenkaikkea savipallokylvö ja maanmuokkauksen välttäminen. Jommassakummassa kirjassa oli savipallon resepti (lisään tänne kun saan kirjan taas käsiini). Tarvitaan vain sopivat ainekset ja siivetön betonimylly – käytännössä siis kuorrutuspata.
