Klassisen kaunis mehiläisparvi kuusenoksalla ja vielä sopivalla korkeudella. Helppo homma.
Helmikuussa innostuin rakentamaan 3 ylälistapesää, mistä on oma postauksensa täällä. Pesät jäivät odottamaan kukkapöytinä kevättä. Viime viikolla Marja ja Pinja aktivoituivat maalaamaan pesät ja lauantaina (6.6.2015) veimme ne Iso-orvokkiniitylle. Se olikin kreivin aikaan, sillä mennessämme katsomaan pesiä metsäsaarekkeen kuusen oksalla oli iso klassisen kaunis parvi odottamassa. Parven lähdöstä oli varmaan jo jonkin aikaa, sillä se oli jo tiiviissä ryppäässä eikä ympärillä ollut juurikaan lentoa. Meillähän tuli kiire saada pesät purettua peräkärrystä ja koottua yksi pesistä parvea varten, samalla miettien miten homma hoidetaan. Pesän niin sanottu ekopohja täytettiin huussin kuorikuivikkeella.
Edellinen pesäkäyntimme oli 22.5. eli 15 päivää aikaisemmin. Siis liian pitkä aika parveiluhalun kontrollointia ajatellen (ihanne: tarkastus 9 päivän välein). Olin ollut 10 päivää työmatkalla ja kun torstaina kävimme paikalla keli oli liian huono pesien tarkistamiseen. Koko kevään 1-pesä on ollut selkeästi voimakkain, joten oletamme, että parvi on lähtenyt siitä. 3-pesän, joka on ollut toiseksi voimakkain, tarkistin sunnuntaina, vaikka oli tuulinen päivä. Siellä oli emo töissä ja emokennot tyhjiä. Oletan, että 2.pesässä on sama tilanne ja katson sen vasta tiistaina. Sen jälkeen seuraava tilaisuus on tiistaina 16.6., eli juuri 9. päivä nyt sunnuntaista laskien.
Viimeksi (22.5.) agendalla oli ollut valmistautuminen jaokkeiden tekoon ylälistapesiin. Tarkoitus oli toimia Chandlerin ohjeiden mukaan, mistä tarkemmin myöhemmin. Joka tapauksessa kaikkiin pesiin laitettiin 4-5 ylälistaa jaokkeiden tekoa varten. Toisin sanoen Farrar-kehän ylälista; 2 molempiin sikiölaatikoihin (sulkuristikko toisen laatikon päällä) ja yksi hunajalaatikkoon. Näitä voisi nyt käyttää sen varmistamiseksi, että parvi jää pesään ja saavatpahan helpomman alun kuin jos pitäisi kaikki rakentaa tyhjästä.
Parvi kopautettiin Marjan aikaisemmin tekemään koivunrisupesään ja kaadettiin siitä ylälistapesään
1-pesään 2 viikkoa aikaisemmin laitettu ylälista rakennettuna kuhnurikennostoksi. Yhden tällaisen ja yhden hunajalaatikosta siirsin parvelle, niin niillä on kotoisampi olo.
väliseinien väliin. Sitten nappasin 1-pesästä sinne 22.5. laitetun ylälistan hunajalaatikosta – siinä oli jo melko paljon mettä – ja yhden sikiökakun 2-laatikosta. Jälkimmäinen oli kyllä aika kuhnurivaltainen, eli jälkeenpäin ajatellen sinne meni kyllä annos varroapunkkeja samalla. Molemmat oli jo rakennettu niin Farrar-laatikon laitoja myöten, että niistä piti leikata kulmat pois, että ne mahtuivat ylälistapesään, jossa kakut ovat paremminkin kolmion muotoisia. Samalla meni vahingossa yksi emokenno, mutta parvipesässä niitä yleensä on monta, joten tuskin siitä vahinkoa syntyi. Joka tapauksessa rakennetut kakut varmistavat, että mehiläiset ryhtyvät rakentamaan kennostoja oikeansuuntaisesti. Yhden tyhjän ylälistan laitoin rakennettujen kakkujen väliin ja molemmille puolille taisi jäädä 3 tyhjää ylälistaa. Koska rakennetut kakut olivat Farrar-ylälistalla, ne ovat liian kapeita, joten väleihin oli laitettava n. 6 mm välilistoja. Ylälistapesähän on ylöspäin ylälistojen sulkema, joten rakoja ei saa jäädä.
Sunnuntaina parvimehiläiset olivat jo lennossa, mutta lentoaukon löytäminen oli palaaville mehiläisille selvästikin haasteellista. Pesässä on niin sanottu periskooppilentoaukko, mutta päädyin avaamaan sen, jotta lentoaukon löytäminen olisi helpompaa. Vaikka osa mehiläisistä tuntui lopulta löytävän tiensä takaisin pesään lentoaukon kautta, tuntui siltä kuin osa käyttäisi jotakin muuta reittiä pesän alaosasta. Pesän alla makoillessa selvisi, että mehiläiset olivat löytäneet reitin ekopohjan kuorikkeen läpi. Verkon silmäkoko on niin suuri, että mehiläiset menevät helposti läpi. Tiivistin kuorikketta, joloin liikenne sitä kautta näytti loppuvan, mutta viime kädessä ekopohjiin on laitettava tiuhempaa verkkoa.
Takaseinän havaintoikkuna antaa mahdollisuuden tarkkailla pesää sitä avaamatta ja häiritsemättä. Sieltä pystyi näkemään, miten koko mehiläisporukka on kertynyt kakkujen ympärille vain muutamien mehiläisten harhaillessa pesän laidoilla. Tulee olemaan mielenkiintoista tarkastella pesän kehittymistä ikkunasta.
Nyt vaan jäädään seuraamaan parvipesän kehittymistä ylälistapesässä ja valmistaudutaan kahden muun pesän osalta jaokkeiden tekoon. Siitä sitten myöhemmin lisää.
Marjan koivurisuista tekemä ”olkipesä” pääsi tositoimiin parven kiinniottoon. Risuhommista enemmän täällä.
Pesä parven alle. Oksasta sain vedettyä parven koivunrusipesään ja kovalla nykäisyllä suurin osa päätyi pesään. Pari kertaa hain vielä jälkijoukkoja. Parven painon huomasi siitäkin, että toisella kerralla en enää yltänyt oksaan.
Tässä kaadan jälkijoukkoa ylälistapesään.
Parvi mehiläismassana pesän pohjalla. Oikealla reunalla 1-pesästä ottamani Farrar-ylälistat. Kakkujen nurkkia joutui leikkaamaan pois – jämät näkyy vasemmalla.
Farrar-kehät ovat liian kapeita ylälistapesään, jossa ylälistat samalla toimivat pesän välikattona.
N. 6 mm rimat korjaavat Farrar-listan leveyden sopivaksi. Farrar-listan välissä yksi ylälista, jolloin se tulee varmasti rakennettua suoraan valmiiden kakkujen väliin. Vasemmalla 4 ja oikealla 2 tyhjää ylälistaa ja sitten väliseinät.
Parissa tunnissa kaikki mehiläiset olivat kerääntyneet kakkujen ympärille. Ylhäällä näkyy yksi lentoaukoista, kaksi muuta jäävät mehiläisten taakse. Kuva otettu lasin läpi seuraavana päivänä.
Sunnuntaina tarkistin 3-pesän tilanteen varautuen siihen, että siellä olisi munittuja emokennoja ja jaoke pitäisi tehdä heti. Kaikki emokennot olivat kuitenkin tyhjiä. Sen sijaan 2-laatikon molemmat ylälistat oli rakennettu täyteen kuhnurikennostoa ja poistin ne varroapunkin torjuntatoimenpiteenä. 1-laatikonkin ylälistat oli rakennettu, mutta vielä osittain peittämättä, joten en vielä leikannut niitä pois.
