Tie rakennuspaikalle

Tien teko alkoi Varkalahdentieltä talonrakennuspaikalle. Tie kulkee pellon läpi ja maaperä on vanhaa merenpohjaa, hyvin savipitoista. Osalla matkasta alla on ilmeisesti kalliota tai ainakin kiviä ja viettoa on jonkin verran. Tiestä tulee 4 metriä leveä. Se on käytännössä minimi rakennusvaiheen rekkaliikennettä ajatellen. Oma toive ja tarve on mahdollisimman kapea mutta toimiva tie, joka ei liikaa nouse maisemasta esille.

Syksyllä pyysimme tarjouksen muutamalta paikalliselta kaivinkoneyrittäjältä ja päädyimme kylällä toimivaan luomuviljelijään, joka myös vuokraa peltoamme. Tarjous oli hinnaltaan passeli ja tiesimme, että hän tuntee hyvin paikan. Hän on jo aikaisemmin tasoittanut loppupään tienpohjan, joka raivattiin puustosta viime talvena metsän puolelle, sekä tehnyt meille kaivon. Joten tiesimme että yhteistyö pelaa ja työn jälki on hyvää.

Tietä tulee reilu 200 m, joten kysymys on useamman päivän urakasta. Urakoitsija Markku Rautiainen suositteli, että tienrakennus ajoitetaan pakkaskeleille, kun maan pinta on sen verran jäätynyt, että myös vähän heikossa kunnossa olevan Varkalahdentien arimmat kohdat kestävät raskaan rekkaliikenteen paikalle.

Nyt talon rakennusvaiheessa tien täytyy kestää raskaampaakin rekkaliikennettä. Jatkossa liikennettä on vähän, koska tie on pelkästään meidän käytössä. Eli nyt tehtävä tie palvelee rakennusvaihetta ja raskaan liikenteen päätyttyä tietä voidaan kunnostaa hieman ja ajaa päälle tasaisempi pintakerros.

Haasteena projektissa on alkupään kosteus; vesi seisoo Varkalahden tien reunassa, jossa toisella puolella on kosteikko ja ojat ja tien ali kulkevat rummut huonossa kunnossa. Toiveissa onkin, että vesi saadaan sieltä jatkossa paremmin pois perkaamalla reittiä. Nyt Rautiainen kertoi perkaavansa samalla tien ja peltomme välisen ojan, jonka yli oma tiemme on tarkoitus tulla. Ojan pohjalle asennetaan tien alle 160 mm rumpuputki, joka oikeaoppisesti tulee alapäästään n. 5 cm ojan pohjan alapuolelle. Putki ei saa jäätyä talvella umpeen, se aiheuttaa keväällä tukoksen.

Tien reuna mitattiin 6 metriä naapurin rajasta, väliin tulee noin 5 metriä leveä tuulensuojapuusto pohjoiseen päin. Tie pyrittiin vetämään Keyline-suunnittelun periaatteen mukaan maaston korkeimmalle kohdalle. Joissakin kohti ei voitu välttää sitä, että  tie katkaisee viettävän rinteen, jolloin yläpuolelle tulee niskaoja johtamaan vedet oikeaan suuntaan. Notkelmissa tien ali laitetaan kulkemaan rumpu, jotta vesi ei jää seisomaan.

Tien alta kuoritaan  20 cm. kerros ruokamultaa (nurmea). Joka sijoitetaan tien viereen rinteen alapuolelle 2 metrin levyiseksi ja siis n. 40 cm korkuiseksi aumaksi, jossa meillä on valmis kohopenkki matalammalle tuulensuoja-aidanteelle. Aumaan tulee katkoja n. 10 m. välein, jotta veden virtaus tieltä saadaan ohjattua toisaalta imeytymään kohopenkkeihin ja toisaalta kovalla sateella kulkemaan niin, että se ei vie penkkejä mennessään.

Alimmaiseksi tien pohjalle tulee suodatinkangas, jonka päälle ajetaan Mustiolta kalkkipitoista mursketta (0-60) 20 cm kerros. Rumpujen kohdalle laitetaan hienompaa laatua, 0-32. Kantava kerros on myös 0-32 mm ja sitä tulee 10 cm. Muuta ei sitten tässä vaiheessa tulekaan.

Katso kuvia tästä