Ensimmäiset – varsin onnistuneet – sieniviljelytalkoot olivat eilen Iso-orvokkiniityllä. Paikalla oli viitisentoista henkeä eli varsin mukava määrä. Osa oli tullut läheltä Karjalohjan – Sammatin seudulta, osa pitemmältä. Flunssa aiheutti joitakin peruutuksia osallistumiseen (melkein Erkinkin osallistumisen) – ehkä myös kolea sää – mutta itse ymppäämisen näkökulmasta porukkaa oli näinkin enemmän kuin pystyttiin olemassaolevilla työvälineillä työllistämään. Mutta uskoaksemme ja toivottavasti kaikilla oli kuitenkin antoisa päivä.
Kun suurin osa porukasta oli paikalla, Erkki piti pienen esityksen sieniviljelystä ja erityisesti shiitakkeen pölkkyviljelyn tyyppisestä sienten ulkoviljelystä. Osallistujille jaettiin A4:n verran perustietoa ja tekivätpä jotkut muistiinpanojankin.
Kun suuri osa porukasta oli tullut, päästiin aloittamaan Erkin luento-osuudella, jossa käytiin läpi sieniviljelyä yleisemmällä tasolla ja erityisesti sienten pölkkyviljelyä ulkona perinteiseen shiitakeviljelytyyliin. En rupea niitä asioita tässä toistamaan, mutta kirjoittelen niitä tuonne Sienet-sivulle ajan myötä. Kahviakin saatiin ja sitten lähdettiin hommiin.
Sienten ymppäyspöytä kannettiin pähkinälehtoon, jossa olimme Jaakon kanssa kaataneet puita tänä talvena ympättäväksi. Kuvan etualan pölkyt oikealla puolella olevia mäntypölkkyjä lukuunottamatta päätyivät sienien ruoaksi.
Sieniymppäys on tiimityötä, jossa on useita työvaiheita: pölkkyjen siirtäminen pöydälle, reikien poraaminen, rihmaston siirto reikiin, reikien peittäminen mehiläisvahalla, pölkkyjen merkitseminen ja ympättyjen pölkkyjen siirtäminen kasvatusalueelle. Kaikki pääsivät tekemään suunnilleen kaikkia työvaiheita, mutta toki porukkaa oli sen verran, että välillä saattoi ihmetellä hommaa sivusta.
Lastut lentävät, kun Miikka antaa Milwaukeen laulaa….
Kulmahiomakoneesta kehitetty kulmaporakone oli sen verran tehokas, että poraamisessa oli pidettävä välillä taukoja. Akkujen riittävyyskin oli varsin hyvä, eikä talkoolaisten akkuja päästy lainkaan kuluttamaan. Toki varsinaista tehokasta työaikaa ei tainnut olla kuin kaksi ja puoli tuntia ja siinä ajassa ympättiin 37 pölkkyä. Varsinainen työtiimi oli 5 henkeä, eli yksi otti pölkyt pinosta ja porasi, kaksi ymppäsi, yksi vahasi, yksi merkitsi pölkyt ja siirsi kasvatusalueelle. Tämä siis teoriassa, käytännössä porukkaa oli enemmän ja välillä pääsi seuraamaan töitä sivusta.
Kahdella ymppäystyökalulla ei millään pärjää kulmaporakoneelle. Pölkkyjonoa muodostuu.
Pölkyt olivat koivua, harmaaleppää ja raitaa. Etukäteen kuvittelen, että siitakkeelle leppä olisi näistä paras ja raita huonoin. Huono tarkoittaa lähinnä sitä, että se ei tuota yhtä montaa vuotta kuin leppä ja koivu. Osterivinokkaalle raita ja muut pehmeämmät puut sopisivat paremmin, mutta nyt tätä ei tullut huomioitua.
Mehiläisvaha sulatettiin asuntovaunulla kaasuliedellä ja ulkokynttilän oli tarkoitus pitää se sulana. Teho ei kuitenkaan riitä, joten tähän täytynee ottaa retkikeitin. Rihmastoympillä täytetyt reiät peitetään sulalla vahalla. Tällä suojellaan rihmastoa kontaminaatiolta, kuivumiselta ja nälkäisiltä otuksilta.
Kahdella ymppäystyökalulla ei pärjännyt kulmaporakoneelle vaan työkaluja voisi olla käytössä neljä. Tällöin vahauksessa pitäisi olla kaksi henkeä. Yksi ehtisi varmasti vielä merkitä pölkyt, mutta ei ehkä viemään niitä kasvatusalueelle, jos se on niinkin kaukana kuin nyt oli (noin 20 m). Ensin ympättiin Field&Forestista ostamiani kuutta shiitake- ja kolmea vinokaskantaa (osteri-, uurto- ja koivu-) ja lopulta itse Glückspilzen shiitakekannasta tekemääni rihmastoa. Muita lajeja ja kantoja tulee vielä ympättäväksi myöhemmin.
Pölkkyjen vahaus ja työn ihailijat.
Rajoittavaksi tekijäksi muodostui loppujen lopuksi mehiläisvahan loppuminen. Vahakattilan tyhjennyttyä porukka siirtyikin ruokapatojen äärelle takaisin kesäkeittiöömme. Marjan tarjoama punajuurikeittokin liittyy sieniin sen verran, että viljakasvualustojen tekemiseen tarvittavia 1,5 litran lasipurkkeja saa halvimmalla ostamalla kaupasta säilöttyjä punajuuria tai maustekurkkuja – tyhjät lasipurkit maksavat enemmän. Purkkien sisältö tarjoiltiin siis talkoolaisille keiton muodossa. Ikävä kyllä luomua ei saa näin isoissa lasipurkeissa.
Tapani toimi vastuullisena pölkkyjen merkitsijänä. Metallilätkät on pätkitty kierrätyskeskuksesta haetusta sälekaihtimesta ja permanenttitussin toivotaan kestävän useamman vuoden. Tässä on koodi KII POPH 290315, jossa K=koivu, II= helmikuu (puun kaato-kk), PO = Pleurotus ostreatus eli osterivinokas ja PH on sienikanta PoHu ja 290315 on ymppäyspäivä.
Talkoopäivä oli mielenkiintoinen, ja sitä voidaan varmasti jatkoa ajatellen kehittää. Ehkä avoimella kutsulla porukkaa tulee liikaa työn tehokkuuta ajatellen. Jatkossa olisi parempi pitää yhtenä päivänä sieniviljelykurssi-tyyppinen työpaja, jossa ennemminkin demotaan sieniviljelyn kevättöitä. Sitten voi pitää erikseen pienemmillä porukoilla talkoita vaikka useampina päivinä, joissa pölkkyjä varsinaisesti ympätään. Useampikin talkoolainen ilmaisi halukkuutensa tulla jatkamaan hommia – ymppiähän jäi vielä runsaasti jäljelle eikä 100 pölkyn tavoitettakaan vielä saavutettu.
Lopulta valmiit pölkyt vietiin kasvatusalueelle, jossa ne aseteltiin yhteen kerrokseen riukujen päälle. Tiheässä kuusimetsässä ne ovat suojassa auringolta ja tuulelta ja talvella ne jäävät lumen suojaan. Ensi vuona, kun itiöemiä alkaa muodostua, pölkyt nostetaan tuotantoasentoon.
