Sieniviljelyä Syötävässä Puistossa

Sienten viljely on pitkään kiehtonut mieltäni ja kun pohdin, mitä juttuja haluaisin tehdä permakulttuurihankkeessamme, nousi sienten viljely ilman muuta kärkijoukkoon. Siis sellainen matalan teknologian sieniviljely, jota voi harrastaa ulkona puutarhassa tai metsässä. Sienet kuuluvat joka tapauksessa keskeisesti mihin tahansa luomuviljely- ja permakulttuurisysteemiin ja tietenkin kaikkiin luonnon ekosysteemeihin, viljeli niitä tai ei. Niinpä olen tässä kevään aikana lueskennellut aika paljon sieniviljelyasiaa. Aloitin perusteista, eli hankin vastikään Gaudeamuksen julkaisen ”Sienten biologia” kirjan. Paitsi että se on perusteellinen sienten biologian esittely, kirjasta löytyy Jouni Issakaisen kirjoittama kappale sienten viljelystä.  Artikkeli on tietysti aika yleisluontoinen, mutta siinä mainitaan suositeltavana perusteoksena sienten viljelyyn Paul Stametsin ”Growing Gourmet and Medicinal Mushrooms” -kirjaa, joka oli jo nettiselailuissa tullut vastaan. Suosituksen rohkaisemana tilasin kirjan, joka on lähes 600-sivuinen järkäle ja sen lukeminen on hyvällä alulla. Netistä on tullut luettua yhtä ja toista ja mainitsemisen arvoinen on myös ”Permaculture by Sepp Holzer” -kirja, jossa hän kertoo myös omista sieniviljelymenetelmistään tilallaan Itävallassa. Eilen aamulla Marja vinkkasi, että Syötävä Puisto järjestää samana päivänä ruokasienten viljelytyöpajan Mustikkamaan torpalla ja ohjaajana on Jouni Issakainen, jonka mainitsin yllä ja joka oli hiljattain esillä Maaseudun Tulevaisuudessa matalan teknologian sienitutkijana. Sinne oli siis päästävä. Kurssin esittelytekstin mukaan ”Työpajassa esitellään matalan teknologian sieniviljelymenetelmiä, keskustellaan ruokasieniviljelmien mahdollisuuksista osana muuta hyötyviljelyä ja perustetaan pienimuotoisia sieniviljelmiä osaksi Syötävää Puistoa. Osallistujat perehdytetään sieniviljelmien hoitoon.”

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Syötävä Puisto -hanketta koordinoiva Kristiina Ljokkoi kertoo hankkeesta ja viljelysuunnitelmista, joihin nyt kuuluvat myös sienet.

Työpajan lähtökohtana oli Issakaisen mukanaan tuomat valmiit koivunkantosienen kasvatusalustat ja mukana oli myös pari kuusilahokka-alustaa. Alustat ovat syntyneet hankkeessa, jota Issakainen vetää Turun suunnassa, jossa ” tavoitteena on kehittää ruokasienien ulkoviljelystä sivuelinkeinoja maaseudulle. ”Ruokasienet ovat keino muuttaa mikä tahansa puu ruuaksi.”” Koivunkantosieni ja kuusilahokka ovat maukkaita kotimaisia sieniä, joita voi toki kuka tahansa poimia metsästä. Myös viljelyssä on perusteltua käyttää kotimaisia sienilajeja, jotka ovat hyvin sopeutuneet täkäläisiin olosuhteisiin. 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Jouni Issakainen kertoo alustaa sienistä ja erityisesti matalan teknologian sieniviljelystä, josta esimerkkinä koivunkantosienipölkky.

Kurssilla käytiin siis läpi, miten kasvatusalustat voi parhaiten ”istuttaa” sadon saamiseksi. Tosin menetelmät ovat vielä kehittelyasteella ja Issakainen totesikin, ettei hän voi taata mitään.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Toinen kokeilussa oleva kasvualustatyyppi on hengittävä muovipussi, jossa tässä tapauksessa kasvaa kuusilahokkaa.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Koivunkantosieni voidaaan kasvattaa valmiiksi kiilan muotoon sahattuun koivun pätkään. Sopivaan kohtaan tehdään maahan kangella reikä, johon kiila upotetaan napakasti. Koivunkantosieni tykkää siitä, että sen rihmasto saa myös yhteyden maahan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Koivunkantosieni tuoksuu mukavasti sienelle.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kun kasvualustamöykky on istutettu maahan, sitä kastellaan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Koivunkantosienen rihmastoa koivun sahauspinnalla makro-objektiivilla kuvattuna (noin 1:1).

Kurssi oli mielenkiintoinen ja on aina hyvä nähdä käytännössä asioita, joista on vain lukenut. Itseäni kiinnostaa kovasti, mistä nuo kasvatusalustat ovat tulleet. Periaatteessahan ne voisi tehdä itsekin. Painekattila on tilattu…