Karjalohjalla ollessa sieniviljelmät ovat kasvaneet lasipurkeissa Espoon päässä. Viimeksi siirsin rihmaston agar-alustalta viljalle. Varsinkin toinen osterivinokasviljelmä (PO2) täyttää jo lasipurkin siinä määrin, että sille on tehtävä jotakin. Myös pienemmässä purkissa oleva ruskokynsikäs näyttäisi olevan siirtokunnossa, silä vilja muodostaa purkissa yhtenäisen klimpin. PO1 ja putkivinokas (PE) näyttävät myös olevan ok, mutta purkeissa on vielä irtonaista viljaa, joten niillä ei ole kiirettä.
Tässä vaiheessa viljelyn tarkoituksena on lähinnä monistaa rihmastoa. Kaupallisessa viljelyssä yhdestä siirroksesta agar-maljalle voi vaiheittain monistaa valtavan määrän kasvualustaa. Harrastajalla tulee mittakaava vastaan. Jos Paul Stametsin ohjeilla mennään, on kasvualusta joka vaiheessa steriloitava painekattilassa tai ainakin höyrytettävä. Jos käytössä on 8 litran painekattila, ”kapasiteetti” loppuu. Tässä vaiheessa etenen kuitenkin painekattilareittiä. Jatkossa kokeilen varmaan höyrytystä saunassa tms.
Tämän vaiheen tarkoituksena on siirtää rihmasto viljakasvualustalta sahanpurualustalle ja tietenkin samalla lisätä sitä edelleen. Siirtämisen voisi tehdä puhtaalle sterilisoidulle sahanpurulle, mutta tällä kertaa oikaisin puolivahingossa (selailin Stametsin kirjaa liian nopeasti) ja tein suoraan rikastetun sahanpurualustan.
Tarvikkeet:
- Glückpilzeltä hankkiman autoklaavipussit
- Vaaka
- Painekattila
- Sahanpurua
- Kauralesettä
- Kipsijauhoa
Kävin Karjalohjalla paikallisella Enäjärven sahalla hakemassa jätesäkillisen sahanpurua. Se tuli suoraan sahasta ja varmaan sellaisenaan erittäin puhdasta ja rakenteeltaan ihanteellisen oloista. Ikävä kyllä Enäjärvellä sahataan vain kuusta ja mäntyä, joten tällä kertaa purut menevät puutarhaan käytävien katteeksi. Jos jatkossa saisi viljeltyä myös kuusilahokkaa, se toimisi. Nyt pitäisi löytää saha, joka sahaa lehtipuuta, mutta tässä vaiheessa paremman puutteessa oli suunnattava lemmikkieläinkauppaan ostamaan kuivikepurua. Niidenkin kanssa saa olla tarkkana, sillä niistäkin moni on havupuuta.
Sahanpururesepti (Paul Stametsin kirjasta mukaillen; s. 150) (prosentit annettu kuivista aineista – vesi 100% päälle)
- Illmanin lehtipuupurua 350 g (49 %)
- Mörtti Röpön 4 x 4 x 1 mm haapakuiviketta 170 g (24 %)
- Myllärin Luomu kauralesettä 170 g (24 %)
- Kipsijauhoa 40 g (3 %)
- Vettä 1000 g (tavoite 60-65% kosteus)
Näillä määrillä tavara mahtui autoklaavipussiin. Tilaa pitää jäädä myös viljakasvualustalle, joka lisätään pussiin autoklaavin jälkeen. Lisäksi pussissa pitää olla ilmatilaa, jota viljan saa sekoitettua puruun ja koska sieni vaatii happea. Pusseissa on mikrofiltteri, mutta se ei riitä riittävään ilmanvaihtoon. Ilman jättäminen pusseihin on tietenkin myös riski, koska minulla ei ole steriiliä ilmaa saatavilla.
Entä sitten seuraavaksi? Stametsin mukaan (s 148) sahanpuruviljelmällä on useita mahdollisia käyttötapoja:
- sitä voi myydä sienten pölkkykasvattajille
- sillä voi ympätä kasvualustoja ulkona, esim penkkeihin tai istuttamalla (hiekkaiseen) maahan (kts Syötävä Puisto postaus)
- sillä voi ympätä sienitappeja
- siinä voi suoraan kasvattaa sieniä
- sillä voi ympätä edelleen 5-20 kertaisen määrän sahanpurukasvualustaa.
Katsotaan, miten nämä lähtee kasvamaan ja mietitään sitten, mitä kaikkea tehdään. Lisäksi pitäisi ehtiä tehdä samat temput kolmelle jäljellä olevalle viljakasvualustalle. Kolmen purupussin autoklavoimiseen menee 4-5 tuntia, joten täytyy katsoa, koska ehdin viettää taas iltaa toimistolla…