Satoakin saadaan!

Tarina sieniviljelystä on saatettava loppuun tämän vuoden osalta. Elokuusta lähtien alkoi olla niin paljon muuta kiirettä, että blogipäivitykset ovat jääneet tekemättä. Edellinen sienipostaus on tässä. Kuten siinä kerrotaan oli PO2-purkki (osterivinokas)  hyvässä kasvussa ja jaoin sen 30.7. kolmeen autoklavoituun rikastettuun sahanpurupussiin. Lisäksi tein saman tempun myöhemmin 18.8. PO1-purkille, PE-purkille (putkivinokas) ja HU-purkille (runkokynsikäs). Varsinaiset autoklaavipussit loppuivat kesken, joten käytin myös tavalisia paistopusseja.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tähän istutin PO2/1 pussin ja haju oli mukavan sienimäinen. Maata vielä päälle ja kastelukannullinen vettä.

22.8. tapahtui sitten ensimmäinen sienirihmaston hautaus Karjalohjalla. Eli tuo PO2/1 sahanpurupussi oli niin hyvässä kasvussa, että päätin kaivaa sen maahan, eli sovelsin ”penkkiin istuttaminen” vaihtoehtoa, koska se oli ajan puutteen vuoksi yksinkertaisinta. Sama tapahtuo 5.9. lopuille sahanpurupusseille riippumatta siitä, missä kunnossa ne olivat. Joissakin rihmasto ei näkyvästi ollut vallannut edes valtaosaa sahanpurusta ja yhdessä pussissa oli selvä kontaminaatio, eli vihreätä kasvustoa (PO2/2). Ruskokynsikäs (HU) pussi oli keltainen ja kasvanut jopa mikrofiltteristä läpi, mutta tulkitsin niin, että se olisi ruskokynsikkään rihmastoa. Kaikki löysivät paikkansa joko kohopenkeissä tai metsän puolelta esim kekomuurahaispesien vanhoista pohjista. Jokaisen istutuksen kohdalle laitettiin siisti merkki, mitä siihen on haudattu.

Mitään odotuksia sienien suhteen tänä vuonna ei oikeastaan ollut, mutta onhan niitä pitänyt välillä vilkaista. 18.10. huomasin, että merkiksi istutuksen kohdalle tökkäämässäni oksassa kasvoi jokin sieni ja sitä ihmetellessäni meinasin kompastua isompaan maassa kasvavaan sieneen. Siis osterivinokassatoakin tuli ja nimenomaan siitä, missä oli ensimmäinen 18.8. istustus. Sienet otettiin talteen ja syötiin illalla. Jostakin ihmeen syystä siitä ei ole kuvia, mutta maku oli mahtava!

Jännityksellä odotamme, mitä näistä istutuksista ja aikaisemmin tappiympätyistä koivupölkyistä saadaan ensi vuonna ja mitä jatkokasvatuksia tehdään, mutta siitä myöhemmin…

Tänä vuonnahan myös luonnonsieniä tuli hienosti, herkkutattia en muista koskaan niin paljon nähneenikään, mutta siitä eri postaus ja kuvat kun kerkiän…

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Tässä ei kastella kukkia vaan juuri kohopenkkiin haudattua sienirihmastoa.

 (Erkki Poytaniemi)

Ensin silmiin osui maahan tökästyssä oksassa kasvava sieni ja sitten sen alla…

 (Erkki Poytaniemi)

oleva suurempi sieni, joka ei varmaan enää kauaa olisikaan ollut syömäkunnossa. Maku oli mahtava.