Perustukset

Perustukset ovat tärkeä, kallis ja aika hämmentävä osa talon rakentamista (perustamiskustannusten osuus rakentamisen kokonaiskustannuksista on yleensä 10–20 % (a) – meillä arvion mukaan yli 20 %. Tätä kirjoittaessani perustukset ovat suurin piirtein valmiit, eikä kauhean suuria mokia niiden suhteen ole tehty. Kuitenkin mieltä kalvaa tunne, että tähän olisi sittenkin pitäytynyt paneutua paljon perusteellisemmin. Perustusten tekoon olisi löytynyt ekologisempia vaihtoehtoja ja meille taitaa tulla nyt ekotalo tavanomaisten perustusten päälle. Toisaalta, ehkä ne eivät sittenkään ole aivan tavanomaiset…

Joka tapauksessa oli selvää, että taloon tulee tuulettuva alapohja eli rossipohja. Koska talo on rinteessä, oli luontevampaa suunnitella se pilareille kuin tehdä valtavan korkeata sokkelia. Betonin käyttö yritettiin pitää minimissään, joten pilarit ovat maanpäälliseltä osuudeltaan puuta. Naapurilta löytyneet ylimääräiset 30 x 60 cm graniittikivet nostettiin harkkopilarien päälle ja niiden päälle kiinnitetään puupilarit. Tästä betonin välttämisestä huolimatta työmaalle tuotiin 18 kuutiota betonia anturoita, kevytharkkojen täyttämistä ja uunien kattolaattoja varten. Harkot mukaan lukien talon alla on varmaan lähes 50 tonnia betonia. RT-ympäristöselosteen mukaan valmisbetonin (K35) kasvihuonekaasupäästöt ovat 140 g CO2 ekv/kg (=336 kg CO2 ekv/m3) ja TT-laatalle (K60) 210 g CO2 ekv/kg (=504 kg CO2 ekv/m3) (1). Sen mukaan laskettuna 50 tonnia betonia vastaa 7000 kg kasvihuonepäästöjä (hiilidioksidiekvivalenttia). (20-40% tästä voi tosin sitoutua takaisin talon 70 vuotisen elinkaaren aikana, jolloin jäisi kuitenkin noin 5000 kg CO2 ekv.) Lisäksi perustuksissa on harjaterästä, routaeristeenä käytetty kevytsoraa (n. 4600 kg CO2 ekv), maansiirtoa on tehty ja mursketta ja hiekkaa tuotu paikalle muualta kuormakaupalla ().

Puun osalta laskelma on hankalampi, sillä joskus tulevaisuudessa puuhun sitoutunut hiilidioksidi kuitenkin vapautuu puun palaessa tai lahotessa. Käytännössä se kuitenkin talon elinajan sitoo puun sisältämän hiilidioksidin pois ilmakehästä. Toisaalta puutavaran valmistuksessa on syntynyt päästöjä 90-330 g CO2 ekv/kg (1)Puumateriaali sisältää 1600 g CO2 ekv/kg. Siten, jos talon joskus maailmassa tapahtuvaa tuonpuoleiseen siirtymistä ei huomioida, olisi puutavaran päästövaikutus noin 1370 g CO2 ekv/kg negatiivinen. Jolloin noiden 10000 kg CO2 ekv kompensoiminen vaatisi 7300 kg puuta. Vaikka laskisi maansiirron ja murskeen tuonnin mukaan, 10000 kg puuta riittänee kompensaatioksi. Paljonko talossa sitten on puuta (ja olkea)? Nettiä selaamalla päädyin lukuun 35 tonnia (2). Jos laskelma pitää alkuunkaan paikkansa, sitoisi talo moninkertaisesti betonin aiheuttamat päästöt. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että vähemmällä betonin käytöllä talo olisi vielä ekologisempi.

Materiaalien osalta pyrimme mahdollisimman suureen luonnollisuuteen ja erityisesti maatumattomien muovien kuten polyuretaanin käytön välttämiseen. Pursutettavat spray-polyuretaanit ovat erityisesti punainen vaate, jota ei työmaallamme haluttu nähdä. Siksi olikin ikävä yllätys huomata, että juuri sellaisella liimataan kevytharkot yhteen, eli polyuretaania on perustuksiimme pursutettu pullokaupalla. Yllättävän rauhallisesti me siihen kuitenkin suhtauduimme. Kun todettiin, että myöskään muut käytettävissä olevat betoniliimat eivät ole millään muotoa luonnollisia, niin annettiin homman jatkua. Lopulta liimattiin vielä terästangot graniittikiviin omin käsin jollakin varsin ei-luonnollisella aineella… Lohduttaudutaan sillä, että nämä jäävät maatäyttöjen alle. Tästä ylöspäin näitä aineita ei täällä tulla näkemään! (Katsotaan kuin käy…)

Kohde, jossa tavallisella rakennustyömaalla menee hirveä määrä muovia on perustusten routasuojaus styroksilla ja Finnfoamilla. Ne ovat toinen punainen vaate, varsinkin kun niitä yleensä käytetään massiivisesti ja yleensä styrox-levyjä kuitenkin myös rikkoontuu ja silppuuntuu pitkin työmaata ja viimeistään ylijäävät levyt pyörivät joka paikassa lopulta hajoten pieniksi paloiksi. Maailmassa on muovia jo tarpeeksi, joten meidän tontille sitä ei upoteta eikä levitetä. Mikä siis vaihtoehdoksi? Levitimme routaeristeeksi 15 cm paksun kerroksen kevytsoraa murskeen alle 150 cm kaikkien anturoiden ympärille, käytännössä siis koko talon pinta-alalle + 150 cm ympärille. Kevytsora valmistetaan paisuttamalla savea pyörivässä polttouunissa ja polttamalla rakeet muotoonsa. Materiaalin etuina ovat sen eristävyys, keveys ja kestävyys sekä kosteutta että mekaanista rasitusta vastaan (Wikipedia). Yhteensä kevytsoraa tuli lähes 40 kuutiota eli yli 11000 kg (290 kg/m3). Kevytsoran kasvihuonepäästöt ovat 420 g CO2 ekv/kg eli tällä mällillä aiheutimme 4600 kg kasvihuonepäästöt. Aika paljon, mutta kompensoituu vielä puu-olkirakentamisella. Jos tuota yrittää verrata styrox-routasuojaan (polystyreeni), ilmeisesti styroxin menekki (tilavuus) olisi noin puolet kevytsoran menekistä (70 mm levy), jolloin tarve olisi ollut 16 m3. Se olisi painanut vain noin 300 kg ja sen kasvihuonepäästöt olisivat n 1100 kg. Tässä suhteessa styrox vetäisi pidemmän korren, mutta ilmastovaikutus ei ole ainoa kriteeri. (Kasvihuonekaasupäästöarvot Sykeltä (3))

Seuraava kohde, missä muovi tuli vastaan, oli ylärinteen puoleisen muurin kosteussuojaus, johon usein käytettäisiin sokkeli- eli patolevyä; siis muovista PEHD levyä. Vaihtoehtona tälle käytimme bitumi-sokkelikaistaa.

Kaikenkaikkiaan perustusten teko kesti 1. heinäkuuta pidetystä aloituskokouksesta (pintamaa jo poistettu aikaisemmin samalla viikolla) yli 2 kuukautta eli valmista täyttöineen tuli 12. syyskuuta, minkä jälkeen päästiin suoraan jatkamaan puurungon asentamisella.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Tältä rakennuspaikalla näytti vielä 26.6.2016. Joitakin puita piti viel kaataa. Marja pelastaa kasveja.

 

 (Erkki Poytaniemi)

29.6.2016 poistettiin pintamaa ja kärrättiin se pellolle kasoiksi joko käytettäväksi maanparannusaineena tai viljelykummuiksi. Sitä olisi kannattanut poistaa laajemmalta alueelta talon ympäriltä, sillä nyt osa hyvästä ruokamullasta jää talon alta kaivetun savimaan alle, josta tehdään talon ympärille pengerryksiä.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

30.6.2016 mitattiin talo virallisesti paikoilleen. Onneksi mittamiehet päätyivät samaan tulokseen kuin mekin eli talo osui kuoritulle alueelle. Marja osoittaa talon ylintä nurkkaa.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

1.7.2016 pidettiin aloituskokous, jossa oli edustettuna kunnan puolelta rakennustarkastaja ja Natural Building Companyn puolelta pääsuunnittelijana toimiva Kati Juola, työmaavastaava Paul Lynch, vastaava rakennusmestari Kjell Backman sekä  Marja.

 

 (Erkki Poytaniemi)

13.7.2016 Rautiainen aloittaa varsinaisen kaivamisen.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Samalla Paul ja Marja kokoustavat kesäkeittiössämme ja sopivat työn johtamisesta ja dokumentoinnista.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Miten piirrustukset ja maan alta paljastuva todellisuus vastaavat toisiaan? Kaivetaanko siihen, mihin on suunniteltu vai vähemmän vai enemmän?

 

 (Erkki Poytaniemi)

Talon yläkulmalta löytyy melkoinen järkäle. Onneksi se voitiin kuitenkin jättää paikoilleen. Varsinainen kallio ei tullut vastaan ellei tämä sitten ole kalliota. Marja ihmettelee kaivurin takana.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Rakennuspaikan kohdalle syntyy järkyttävä monttu. Moreenin alta paljastuu savelta näyttävää savista silttiä, kuten maaperäselvityksen perusteella tiedettiin. Vähältä piti, ettei sitä ruvettu poistamaan savena, jolloin oltaisiin helposti jouduttu muutama metri syvemmälle kaikkine siitä seuraavine ongelmineen. Rautiainen ja Marja olivat tarkkoina ja kaivuu pysäytettiin maaperäselvityksen ja rakennesuunnittelijan määräämään syvyyteen. Tästä olisi voinut syntyä paljon ylimääräisiä kustannuksia! Saviselle siltille voidaan talo perustaa, jos maata ei häiritä eli kaiveta. Vanha merenpohja on niin tiukkaan kasaan painunutta, että se ei liiku minnekään.

 

 (Erkki Poytaniemi)

20.7.2016 Rolf porukoineen aloitti valumuottien teon, vaikka mursketta olisi kaivattu vielä lisää. Kaivinkone saatiin takakautta pois paikalta.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Maija-Leena ja Marja ihmettelevät työmaata ja mittasuhteita. Ylin lauta kuvassa merkitsee talon alapohjan alapuolta, ts lattiataso tulee olemaan vielä 70 cm korkeammalla. Korko tosin muuttui hiukan matkan varrella – ylöspäin.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Piirrustuksia ihmetellään. Lopulta tämä antura taisi tulla 20 cm oikeasta paikasta ohi vaikka Marja on tiukkana taustalla.

 

 (Erkki Poytaniemi)

21.7.2016 mursketta tiivistetään.

 

 (Erkki Poytaniemi)

22.6.2017 anturoiden muotit ovat valmiita ja betoniautoa odotellaan.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Tuubiin laitettiin jälkipolvien ihmeteltäväksi päivän Maaseudun Tulevaisuus (Hesari tulee meille vain digitaalisena) ja hääkuvamme. Postit lapulla on päivämäärä, lämpötila ja paikan nimi. Tuubi meni leivinuunin anturan valuun.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Betoniauto ei päässyt mäkeä ylös rakennuspaikalle. Onneksi puomit ja letkut ylettyivät puutarhamme yli. Betonia tuli 7 m3.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Pääseekö betoni kaikista letkuista läpi?

 

 (Erkki Poytaniemi)

Pienen letkujen hakkaamisen ja irrottelun jälkeen tavaraa alkoi tulla. Ei mitään kevyttä hommaa!

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Työmiehet jättivät puumerkkinsä.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Tiukkoja ilmeitä piirrustusten äärellä kontissa. Marja, Paul ja Jaakko.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Periaatteenamme on ollut käyttää vain luonnollisia materiaaleja, joten se, että harkot liimattiin yhteen polyuretaaniliimalla tuli ikävänä yllätyksenä. Vaihtoehtona olisi ollut laastipohjainen kiviliima, mutta sen tuoteseloste ei näyttänyt juuri paremmalta, joten tällä päätettiin jatkaa, koska toinen vaihtoehto olisi hidastanut työtä merkittävästi. Perustusten yläpuolella polyuretaanipursotus on kiellettyä!

 

 (Erkki Poytaniemi)

1.8.2016 pidimme suunnittelukokouksen työmaalla. Akuutein kysymys oli korkojen tarkistaminen, jotta piirrustukset voidaan korjata vastaamaan todellisuutta. Loppujen lopuksi perustukset ovat jopa 70 cm korkeammalla kuin alkuperäisissä piirrustuksissa ja talon lattiakorkokin muuttui 30 cm.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Tällaisia ei haluttu työmaalla nähdä! Polyuretaania käytettiin harkkojen liimaamiseen, eikä siihen tähän hätään keksitty parempaakaan vaihtoehtoa.

 

 (Erkki Poytaniemi)

8.8.2016 kevytharkot ovat paikoillaan odottamassa toista valua, jolloin harkkopilarit ja muurit täytetään betonilla. Enintään 7 kerrosta harkkoja voidaan valaa kerrallaan.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Tilaamamme rakennustelineet tulivat täysperävaunullisella rekalla 9.8.2016. Eihän tällaisella pääse meille kääntymään, eikä Varkalahdentiellä ylipäänsä ole rekalle kääntöpaikkaa Onneksi kuski oli taitava peruuttaja, matkaa meiltä takaisin tähän risteykseen on parisataa metriä. Kyrönnokantiellä olevan pienen hallin pihalla rekan sai käännettyä niin ei tarvinnut sentään päätielle mennä perä edellä. Telineet saatiin Rautiaisen traktorin etukuormaajalla meille.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Muurin valua varten on rakennettava takaseinälle telineet.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

9.8.2016 betoniautot pääsivät ylös asti. Peruuttavalla kuskilla oli tosin vaikeuksia, mutta kaveri oli sitkeä, eikä luopunut ennen kuin auto oli ylhäällä. Jyrkän mutkan takia tasuspyörästön lukkoa ei voi käyttää – auto ei kääntyisi. Erkki heilui lapion kanssa ja täytti tiehen syntyvät montut seuraavaa yritystä varten ja lopulta auto oli ylhäällä. Hikihän siinä tuli. Tässä tulee toiset 7 kuutiota.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Valu on tiimityötä…

 

 (Erkki Poytaniemi)

Betonia jää aina jonkin verran yli ja Marjaan iski betonimania. Eli tarjolla olevat reurssit on käytettävä; niin myös betoni.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Neljään pekkaan graniittikivi lähti kävelylle….

 

 (Erkki Poytaniemi)

… ja saatiin paikoilleen takamuuriin.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Kolmanteen valuun tulee uunien laatat ja loput muurista.

 (Erkki Poytaniemi)

15.8.2016 kolmas ja viimeinen valu; vielä 4 kuutiota, eli yhteensä paikalle on tuotu 18 kuutiota betonia. Tämän porukan urakka meillä saatiin päätökseen ja lopuksi syötiin Marjan leipomaa mustikkapiirakkaa. Telineet olivat jo käytössä, mutta tämän jälkeen Erkki sai kantaa ne pois maatäyttöjen tieltä.

 

 (Erkki Poytaniemi)

18.8.2016: Aminoffeilta ostamamme graniittikivet nostettiin puomilla auton kyytiin ja ajettiin ylös rakennuspaikalle… Tämän auton puomi oli kuitenkin liian lyhyt (20 m) ja osa kivistä jäi odottamaan pitempipuomista autoa.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Jaakko asettelee kiviä paikoilleen pilarin päälle.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Puolikkaita tarvittiin lisää, joten lohkaretta ryhdyttiin laittamaan poikki. Paulin neuvomana piirrettiin viiva haluttuun kohtaan koko kiven ympäri ja sitten alettiin kilkutella moskalla joka puolelta. Ihan heti ei tullut valmista – homma vaatii hiukan uskoa!

 

 (Erkki Poytaniemi)

Timanttiporanterällä ja jykevällä porakoneella pääsee graniittilohkareesta melko kivuttomasti läpi.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Puolikasta kannetaan rakennuspaikalle, mutta eihän me sitä ylös muurin päälle saatu.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Jaakko mallailee kiviä paikoilleen.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Osaa se Erkkikin reikiä porata! Yhteensä porattiin 16 reikää.

 

 (Erkki Poytaniemi)

29.8.2016: Salaojaputket ja -kaivot kaivetaan paikoilleen.

 

 (Erkki Poytaniemi)

30.8.2016: Erkki ja Santeri porasivat ja piikkasivat anturaan reiän vesiputkea varten. Olisihan sen voinut tietysti huomioida anturaa valettaessakin.

 

 (Erkki Poytaniemi)

31.8.2016: Lecasora perustusten roudaneristykseen tulee kahteen kerrokseen, välissä täytyy alempi kerros täyttää ylemmän tasolle. Tässä alemman kerroksen lecasoran puhallus, johon meni 12 m3. 15 cm kerros.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

1.9.2016: Talon ympäri vedetään kupari maadoitusta varten.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Lecasoran päälle tulee kangas erottamaan materiaalit toisistaan ja sitten peitetään rinnesoralla. Santeri on joutunut lapiomieheksi.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

5.9.2016: Salaojien asennus. Onneksi pikkukaivurilla mahtuu muurin ja kuistin pilareiden väliin.

 

 (Erkki Poytaniemi)

6.9.2016: Täytöt tehty länsipuolella (kuvan etuala) samaan tasoon. Nyt voidaan puhaltaa toinen kerros lecasoraa.

 

 (Erkki Poytaniemi)

6.9.2016: Marja ja Santeri tohottavat vielä kuistin pilareihin bitumit  niin voidaan tehdä takanakin täytöt.

 

 (Erkki Poytaniemi)

7.9.2016: Toinen lecasoran puhallus.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Lecasoraa meni 21 m3, mikä ei tuntunut riittävän 15 cm kerrokseen vaikka laskennallisesti piti riittää. Tämän päälle otettiin vielä viitisen kuutiota lisää. Yhteensä lecasoraa lienee lähes 40 m3. Soran päälle laitetaan kangas ja sitten aloitetaan täytöt.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Viimeiset 5 m3 lecasoraa saatiin puhallettua yläkautta. Nyt sitä on ainakin 15 cm joka puolella.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Kankaat päälle ja sitten täyttö, mutta….

 

 (Erkki Pöytäniemi)

…kaivinkoneesta hajosi yhden pyörän laakerit ja varaosaa odoteltiin pari päivää. 9.9.2016 yöllä kone saatiin kuntoon. Telaketjun saaminen takaisin päälle on oma taiteenlajinsa.

 

 (Erkki Poytaniemi)

10.9.2016. Pikkukaivurilla pääsee tekemään täyttöjä perustusten sisään.

 

 (Erkki Poytaniemi)

11.9.2016: Tien pintaa laskettiin metrin verran. Samalla syntyi tilaa rakennustarvikkeille ja lopulta autokatokselle.

 

 (Erkki Poytaniemi)

12.9.2016 aamulla alkoi uusi vaihe kun rakennustyömaalle tuli Dave alapohjan rungon puuosien kanssa. Mutta se on seuraavan tarinan aihe.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Iltapäivällä Ohvo tuo viimeiset sorat talon takarinteen täyttöön.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Siinä se on – valmiina seuraavaan vaiheeseen. Vaikea enää hahmottaa, miltä tässä näytti kesäkuussa ennen kaivuuhommien aloitusta (missä on kaunis metsäpohjamme ja koivikko?) tai heinäkuussa kun monttu oli pahimmillaan auki. Paljon maata on viety pois ja soraa tuotu tilalle.

 

(1) http://www.puuinfo.fi/sites/default/files/content/tiedotteet/rakentamisen-ymparistovaikutuksilla-suuri-yhteiskunnallinen-merkitys/SYKEra_16_2011_materiaalinakokulma_rakennusten_ymparistoarvioinnissa.pdf

(2) http://www.kysy.fi/kysymys/paljon-painaa-normaali-n-100-m2-rintamamiestalo-perustusten-kanssa-ja-ilman

(3) http://www.syke.fi/download/noname/%7B291AF353-E35E-447E-BE8D-422D77BBDCF4%7D/78373