Niin se vaan on taas yksi pimeä ja kylmä talven selkä ylitetty Iso-orvokkiniityllä. Pimeys ja kylmyys tarkoittaa sisälle vetäytymistä ja myös jonkinlaista itsetarkastelua ja uusiutumista. Ja kyllähän se sitten vie oman aikansa herätä tästä talviunesta.
Molemmat olemme talvikuukausina keskittyneet permakulttuuridiplomeitamme työstämään. Erkillä se on ollut Iso-orvokkiniityn permakulttuurisuunnitelman työstöä, josta onkin useita kirjoituksia julkaistu blogissa. Minä taas olen keskittynyt viime kesän suunnittelmien koostamiseen ja miettimään myös oman elämän suunnittelua ja muuttamista kestävämpään suuntaan.
#Suuntanan omavaraisuus 2021 -yhteisblogikirjoituksessa keskitytään tässä kuussa kierrätys- ja säästövinkkeihin. Itsessäni tunnistan sen piirteen, että kaiken mahdollisen haluan käyttää ihan niin loppuun kuin mahdollista ja mitään uutta en haluaisi hankkia, kun tiedän, että en sitten raski siitä luopua. Tämä tavaran määrähän on nykyään sellainen ongelma, että ihmiset ovat jo tulleet sille allergisiksi ja ryhtyvät minimalisteiksi.
Siitä on siis hyvä aloittaa, että harkitsee todella tarvitseeko ihan oikeasti jotain, mitä on hankkimassa. Sen olen myös kokenut erityisen hyväksi, että tekee kunnollisen vertailun ja tutustuu eri vaihtoehtoihin eikä vain summamutikassa tee hankintaa. Niin välttyy paremmin pettymyksiltä ja uusilta hankinnoilta.
Sitten voi miettiä sitä, tarvitseeko itse aina omistaa kaiken vai voisiko jotain saada käyttönsä muullakin tavalla. Meillä on täällä kylällä esimerkiksi suunnitteilla lainaamo, josta voisi saada käyttönsä yhtä sun toista hyödyllistä, jota tarvitsee harvoin, mutta olisi tarpeellista tai kivaa käyttää joskus, kuten pelivälineitä, työkaluja ja sen sellaista. Saimme myös juuri eräältä tutkijalta aivan mahtavan kirjakokoelman ekologista kirjallisuutta, josta teemme yhteisen kirjaston.
Lisäksi meillä on myös kylän oma kirpputoriryhmä, jossa voi kysellä tarvitsemiaan asioita tai laittaa kiertoon itselleen ylimääräisiä mutta käyttökelpoisia asioita. Syksyllä paremmassa koronatilanteessa järjestimme vaatteidenvaihtoillan, joka oli mahtava sosiaalinen tapahtuma.
Vaatteet ovat yksi merkittävä menoerä useimmissa talouksissa. Kun hankkii vaatteita, jotka ovat hyvälaatuisista materiaaleista ja pitää niistä hyvää huolta, säästää sekä luonnonvaroja että omia rahojaan. Islantilainen permakulttuuridiplomin suorittaja Hildur Dagbjört Arnardóttir teki yhden suunnitelman portfolioonsa vaatteiden korjaamisesta. Se oli tosi innostavaa luettavaa. Hänen tavoitteenaan oli ryhtyä enemmän korjaamaan perheensä rikki menneitä vaatteita. Hän tutki erilaisia korjausmenetelmiä. Netistä löytyy tästäkin asiasta valtavasti inspiraatiota ja ohjausta, mutta myös tuttavapiirin vanhimmat ihmiset osaavat vielä neuvoa tässä asiassa ja varmasti ilahtuvat, jos siitä heiltä kysyy.
Toinen asia on sitten se toimeen ryhtyminen. Sitä voi auttaa esimerkiksi yhteisöllistämällä eli jakamalla asiaa kaveripiirissään vaikka yhteisillä korjaustyöpajoilla, jotka ovat samalla sosiaalisia tapahtumia. Näitä voi järjestää myös etänä. Kaveriporukassa saa tukea ja kannustusta, jotta homma ei pääse unohtumaan ja taidot kehittyvät.
Toisaalta vaatteidenkorjaustarve tai -tilaisuus voi iskeä yhtäkkiä melkein missä vaan, joten kannattaa olla varautunut siihen sopivilla työvälineillä, jotta voi hoitaa asian nopeasti pois alta ja sopivana hetkenä. Kun parsinneula ja langat ovat kätevästi saatavilla, on työ helppo aloittaa. Etukäteen voi myös suunnitella erilaisia korjaustapoja, jotta ne on kätevä ottaa käyttöön tarpeen tullessa.
Parsiminen ja korjaaminen ovat sitäpaitsi todella innovatiivista ja mieltä rentouttavaa puuhaa, jossa voi toteuttaa itseään. Ennen se kuului vähän jokaisen tarvitsemiin taitoihin. Nyt tarvitaan myös uutta kulttuuria, jossa korjattuja ja tuunattuja vaatteita voi pitää ylpeydellä. Omassa elämässään kannattaa miettiä, mistä on helpoin aloittaa ja tehdä aina kun ehtii vähän kerrallaan, niin kynnys aloittamiseen ja jatkamiseen madaltuu.
Tässä olen nyt kirjoittanut paljon vaatteista, mutta samalla tavalla voi miettiä myös muita käyttöesineitä ja työkaluja. Huomaan meilläkin nurkissa pyörimässä monia turhia ostoksia ja yritänkin nykyisin olla tosi tarkkana siitä, mitä hankitaan lisää, ja voisiko sen sijaan hyödyntää jotain vanhaa. Tavaroita voi myös huoltaa ja korjata, mutta sekin tarve vähenee, kun niistä pitää hyvää huolta. Tässä itsellänikin on vielä opeteltavaa.
Meillä mietitään myös sitä, millaisia työkaluja pystymme itse huoltamaan ja korjaamaan. Ollaan esimerkiksi pyritty välttämään moottorikäyttöisiä koneita puutarhassa, koska ne ensinnäkin käyttävät polttoainetta ja niiden huolto ja korjaaminen maksavat myös. Hyvin pitkälle pärjää sopivilla käsikäyttöisillä työkaluillakin.
Hyvä esimerkki on kahden käden talikko, jolla keväiset puutarhan kunnostustyöt sujuvat kätevästi. Se kuohkeuttaa maata hyvin hellästi tuhoamatta maan pieneliöstöä. Sillä saa myös todella kätevästi rikkaruohojen juuret pintaan kokonaisina, niin, että ne on helppo poistaa. En siis ikinä käyttäisi jyrisijää, joka silppuaa rikkojen juuret, niin että ne leviävät joka paikkaan.
Turussa Koroisilla on Maailmanpyörä, pyöräkorjaamo ja kirpputori, joka järjestää kerran kuukaudessa päivän, jolloin paikkaan voi tulla korjaamaan omaa pyöräänsä. Saatavilla on opastusta ja hyvät työkalut. Tällaisesta toiminnasta haaveilen tänne meidänkin kylälle.
Nämä minun kierrätys- ja penninvenytysajatukseni ovat näköjään hyvin yhteisöllisiä. Koenkin nämä asiat vahvasti uuden kestävämmän kulttuurin luomiseksi ja siten hyvin yhteisölliseksi puuhaksi. Odotankin innolla, että pääsen lukemaan muiden tässä ryhmässä kirjoittavien ideoita ja ajatuksia aiheesta, ne löytyvät täältä:
Vyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/
Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/
Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html
Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html
Vyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html
Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/
Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html
Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704
Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/02/penninvenyttajien-harrastuksia.htm
Vyöhyke 4
Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/saasteliaisyytta-tilanpitajasta-toiseen-ja-kolmanteen/
Vyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html
Puutteela https://puutteela.com/?p=679
Vyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/
Maan muokkaus tai siis muokkaamatta jättäminen on tärkeä juttu. Moni tuskailee jokakeväisen kääntötyön vuoksi ja luopuu puutarhailusta. Paljon vähemmällä pääsee, kun toimii järkevästi ja maan kannalta paremmin. Kahden käden talikko on kätevän näköinen, itselläni ei ole siitä kokemusta
Talikon ideana on vain kuohkeuttaa maata, jotta pieneliöt maassa voivat hyvin ja maa elävöityy. Elävä maa saa kasvit voimaan hyvin ja samalla säästyy itseltä sekä maanmuokkaustyötä että lannoitukseen meneviä resursseja. Maan kääntäminen tuhoaa erityisesti sienirihmastoja. Meillä on käytössä savimaalle tarkoitettu talikko, joka murustaa kovaa maata ja sekoittaa hellävaraisesti päälle levitettyä humuspitoisempaa maata kovempaan savimaahan. Tavallinen kahden käden talikko vain nostaa maata ylös, mutta ei juurikaan sekoita. Molempia on aika kätevä käyttää, koska niihin voi nojata koko kehon painolla kaksin käsin, ei käy kovinkaan raskaaksi. Kotitarveviljelyyn aivan oivallinen työkalu!
Kahden käden talikko kuulostaa todella kätevälle. Kiitos vinkistä! Täytyykin tutkailla löytyisikö Torista sellainen.
Arvostan kovasti tuota yhteisöllisyyttä kestävämmän kulutuksen ja toiminnan edistämisessä. Nykymaailmassa on niin kauan ollut vallalla se, miten pitää näyttää että pärjää ihan omillaan. Ehkä tämä maailman tilanne nytkäyttää sitäkin parempaan suuntaan.
Kauniita kevätpäiviä sinne!
Niinpä, usein ajatellaan myös, että yksi ihminen tai perhe ei paljon pysty muuttamaan asioita, mutta yhteisöllisellä kulttuurin muuttamisella saadaan jo näkyviä tuloksia aikaan!
Me emme aikoinaan löytäneet mistään kahden käden talikkoa koska niitä ei myydä suomessa. Niin teimme sitten kimppatilauksen Ranskasta. Nyt olemme juuri avaamassa uuden mahdollisuuden kimppatilaukseen nettikauppamme kautta, koska meiltä kysellään tuota työkalua edelleen. Yhden työkalun rahti tulisi liian kalliiksi, mutta tässäkin asiassa yhteisöllisyys on voimaa!
Yhteisöllinen penninvenytys onkin jotenkin vaikuttavampaa kuin yhden ihmisen puuhailu. Toimisipa nykyaikana paremmin vaihtotalous, yhteisöllistä sekin: auttelisin mielelläni jossain muussa, jos joku vastineeksi korjaisi vaatteet puolestani! Tekstiilihommat on ollut itselleni aina jotenkin kumman vaikeita…
Niinpä, kaikki eivät ole kääteviä kaikessa. Omalle paikkakunnalle voi kehitellä yhteisöllistä vaihdantaa pieniin apuhommiin. Esimerkiksi aikapankkia, johon jokainen voi ilmoittaa, missä voi olla avuksi ja mitä apua kaipaa.
Parsiminen on lempi puuhiani. Se kun yleensä sisältää ongelman ratkaisua jos haluaa tehdä kauniin mutta ei kuitenkaan ajalisesti vie kovinkaan kauan aikaa. Joten se tulee tehtyä ja satua vielä valmiiksikin.
Oo, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Olisi kiva nähdä sun parsimistöitä ja ideoita! Minustakin tuo on tosi mielenkiinoinen haaste.
Vaatteidenvaihtajaiset ovat ihan mahtavia. Olen osallistunut useampiin (ennen nykyistä tilannetta) ja myös havainnut, että monissa leikkipuistoissa jne on myös pienet kierrätyspisteet.
Jep! Vaihtopisteenhän voi perustaa mihin tahansa sopivaan paikkaan, kunhan joku sitten pitää siitä huolen. Muutoin siitä tulee helposti kaatopaikka. Leikkipuistoissa en olekaan vielä nähnyt vaihtopistettä, mutta käynkin niissä nykyään aika harvoin.