Lokakuun lopulla pitämämme 5 päivän olkipaalirakennuskurssi oli ensimmäinen talonrakennuskurssimme. Tavoiteltu noin 10 osallistujaa joka päivä toteutui melko hyvin ja taisi välillä ylittyäkin. Muutamat osallistuivat kurssiin koko viikon ja jotkut yhdestä muutamaan päivään. Enempää porukkaa ei järkevästi mahtuisikaan työskentelemään. Etukäteen jännitimme riittääkö maksulliseen kurssiin kiinnostusta – vieläpä lokakuun lopulla – mutta itse asiassa moni osallistuja kiitteli meitä siitä, että annamme muille mahdollisuuden tulla kokemaan olkipaalirakentamista. Mukava kuulla! Ja onhan se niin, ettei olkipaalitaloja ihan joka päivä Suomessa rakenneta, joten mahdollisuuksia päästä sitä itse näkemään ja kokemaan on rajoitetusti. Kurssimme opettajana toimi ansiokkaasti Charlie Jespergaard, Natural Building Companysta. Charliella on pitkä kokemus monenlaisten olkipaalisavitalojen rakentamisesta.
Olkipaalien paikoilleen laittamiseen ei loppujen lopuksi liity kovin montaa opittavaa asiaa. Mutta toisaalta ne voi oppia vain tekemällä, joten varmasti ne, jotka olivat kurssilla koko viikon, saivat siitä eniten irti. Vasta kun olkipaaleja on sovitellut erilaisiin nurkkiin ja väleihin tarpeeksi monta kertaa, alkaa hahmottua, mistä on kysymys. Mutta varsinaiset opittavat asiat olivat:
- Ns myllärin solmu, jolla paaleja sidotaan tarpeen mukaan. Jokaisella meni enemmän tai vähemmän aikaa solmun hahmottamiseen ja oppimiseen – minulla enemmän.
- Paalien uudelleensidonta, jos esim alkuperäiset paalinarut ovat liian lähellä reunaa ja paalia pitää jostakin kohtaa kaventaa.
- Paalien lyhentäminen pujottamalla ”neula” paalin läpi, jolloin se saadaan sidottua lyhyemmäksi.
- Paalien muotoilu moottorisahalla; ennenkaikkea seinäpilareita vastaavien kolojen sahaaminen paaleihin.
- Paalien sovittaminen seinään niin, että sisäpuoli muodostaa yhtenäisen tason.
- Paalien vakauttaminen pilareiden väliin naulattavilla 2’x4′ lankuilla ja/tai paalien läpi lyötävillä kepeillä.
- Paalien liu’uttaminen tiukkoihin paikkoihin filmivaneria käyttämällä.
- Paalien pinnan tasoittaminen trimmerillä.
- Paaleista irrotettavien levyjen käyttäminen ahtaampien kohtien täyttämiseen.
Maanantai-aamuna kurssia aloitellaan paalien seassa. Huomionarvoista, että talossa ei tässä vaiheessa ole seiniä!
Charlie esittelee paalin. Leino seuraa tarkasti…
Sahauspiste oli maanantaina ulkona, koska ei satanut. Moottorisaha on työmaan vaarallisin työväline, jota tarvitaan paalien muotoiluun.
Ensimmäistä paalia sovitellaan paikoilleen.
Paalien lyhentämistä varten ajetaan iso ”neula” paalin läpi ja sidotaan halutulta kohdalta uudelleen ennen alkuperäisten paalinarujen katkaisemista.
Topi antaa moottorisahan laulaa. Yleensä paalin nurkkaan joutui sahaamaan seinäpilarin mentävän nurkan pois. Välillä jouduttiin tekemään hankalampiin paikkoihin monimutkaisempia virityksiä. Liian monimutkaista muotoilua ei kannata yrittää vaan jakaa vaikka kahteen pienempään paaliin.
Seinän ensimmäinen paalikerros.
Ensimmäisen kurssipäivän päätteeksi ryhmäkuva. Seinä on vielä varsin avonaista mallia.
Erkki paalin kimpussa. Paalien sahaamiseen soveltuu parhaiten sähkömoottorisaha, jossa on riittävän pitkä laippa (paali on 45 cm leveä) ja laipan kiinnityspään suoja pitää saada pois; muutoin saha on jatkuvasti tukossa. Voi olla, että uudemmissa sahamalleissa ehto ei toteudu eli kannattaa hankkia sopiva käytetty saha.
Yllättävän nopeasti seinä nousee. 6. kerros menossa.
Toisen päivän päätteeksi ryhmäkuva.
Ulkoapäinkin jo näkee, että seinää on noussut.
Nanna ja Petteri olivat tehopari, joka jaksoi puurtaa koko viikon.
Kesäkeittiö tuli hyvään käyttöön kahvi- ja lounastauoilla.
Paaleja kannattaa kantaa mieluiten kaksistaan, eikä missään nimessä naruista roikottaen.
Se solmu!
Tässä seinä saatiin jo ylös asti (torstai).
Ylöspäin mennessä tehdään paaleista portaita, jotta työskentelyalusta pysyy vakaana.
Charlie näyttää, miten laudalla kontrolloidaan, että seinä on suora.
Erkki mietteliäänä.
Charlien näyttää, miten trimmerillä irto-oljet lähtee. Tässä pitää käyttää sähkötrimmeriä – bensakäyttöistä ei voi nostaa tällaiseen työasentoon.
Lounastauolla viimeisenä kurssipäivänä. Kesäkeittiö voisi olla isompikin…
Kyllä sinne aika lailla seinää syntyi, mutta ihan valmiiksi sitä ei vielä saatu.
Kiitos kaikille kurssilaisille!!!
Seinät eivät toki tulleet aivan valmiiksi, mutta varsin pitkälle päästiin. Seuraavalla viikolla Henri, Salla ja Sini tulivat vielä Santerin ja Marjan avuksi tekemään seinää ylöspäin. Aivan valmista ei ole vieläkään – ensi viikolla tehdään lisää.
