Aika hurjalta tuntuu avata pesiä joulun alla, mutta näin mehiläishoitajat nykyään Suomessa tekevät. Mehiläishoidon suurin ongelma tänä päivänä Suomessa on – ainakin jos ei ole karhualueella – varroapunkki. Vuoden viimeinen ja tehokkain torjuntatoimenpide on oksaalihappokäsittely, joka tehdään nykysuositusten mukaan joulukuussa. Tarkoitus on, että se tehdään silloin kun pesässä ei enää ole peitettyjä sikiökennoja, sillä torjunta ei tehoa niissä oleviin varroapunkkeihin. Sanotaan, että torjunnan teho voi onnistuessaan olla yli 90%. Koska kennoja ei ehkä kannata talvella ruveta tarkastamaan, on varminta yksinkertaisesti tehdä torjunta mahdollisimman myöhään. Mehiläishoitajien facebook-ryhmän keskusteluja lukiessa on tullut käsitys, että pesiä olisi kuollut jo paljon tänä talvena, eli pesät ovat olleet tyhjiä kun oksaalihappoa on tultu antamaan. Todella kurjaa varsinkin aloittelevalle hoitajalle. Tämä tietysti ehti jo huolestuttaa aika lailla, mutta tiesin toki, että mehiläisiä peissä on, koska olin viime viikonloppuna käynyt hiukan koputtelemassa pesiä. Kaikki vastasivat hyvin, keskimmäinen ehkä hiukan vaisummin.
Koska en ole ennen käynyt pesillä talvella, mietin hetken tarvitaanko tässä mehiläissuojapukua. Oletin, että ei, ja mehiläiset olivatkin tosi rauhallisia. Paria yksilöä lukuunottamatta kukaan ei lähtenyt lentoon. Ensimmäisenä avasin kesällä voimakkaimman 3-pesän ja yllätyin, kun mehiläisiä oli runsaasti esillä jopa listojen päällä. Huolestuin, että mehiläiset ovat jo nousseet ylälaatikkoon, vaikka niiden pitäisi olla alhaalla ja sieltä syödä itsensä ylöspäin. Mehiläiset voivat jopa kuolla nälkään pesään, jos ruoat ovat niiden alapuolella. Pesät ovat kahdella Farrar-laatikolla ja kun katsoimme laatikoiden väliin, niin siellä oli mehiläisiä lähes kaikilla kakuilla. Alemman laatikon alle katsominen paljasti, että sielläkin näkyi mehiläisiä useissa kakkuväleissä. Ilmeisesti ei siis syytä huoleen – pesä on vain täynnä. Toisella reunalla olevassa 1-pesässä oli lähes yhtä paljon mehiläisiä – ei kuitenkaan sentään ylemmän laatikoiden kehien päällä. 2-pesässä mehiläisiä oli vähiten, mutta sielläkin runsaasti laatikoiden välistä katsoen ja alhaaltakin niitä näkyi. Tilanne näytti siis mielestäni melko hyvältä, vaikka en millään kokemuksen syvällä rintaäänellä voikaan puhua ensimmäisenä hoitotalvena.
Oksaalihappokäsittelyn ohjeet löytyvät esimerkiksi Mehiläishoitajien Liiton sivuilta, esim. tästä. Oksaalihappoa ja ruiskun olin tilannut Lahtisen Vahavalimolta valmiiksi sekoitetun 100 ml annoksen 3:lle pesälle.Kukin pesä sai saman annoksen (33 ml)vaikka ehkä sitä olisi voinut hiukan muunnella pesän vahvuuden mukaan. Ruiskulla tiputtelin oksaalihapon mehiläisten päälle ylälaatikon kautta kaikkiin kakkuväleihin, tietysti painottaen niitä välejä, joissa mehiläisiä oli eniten. Mehiläisiä toimitus ei tuntunut häiritsevän vähääkään, vaan ne pysyivät rauhallisesti paikoillaan. Sitten täytyy vaan toivoa, että talvi menee hyvin ja keväällä meillä on kolme hyväkuntoista pesää valmiina uuden sadon korjuuseen ja pölytyshommiin.
Erkki antamassa oksaalihappoa mehiläisille. Tämä on toivottavasti varroapunkkien turma…
Voimakkaimmassa 3-pesässä mehiläisiä oli runsaan näköisesti listojen päälläkin.
3-pesä päältä.
2-pesä eli vähäväkisin pesistä.
1-pesässä melkein kaikissa kakkuväleissä oli mehiläisiä.
3-pesä.
Kuvaajana oli tällä kertaa, niinkuin aikaisemminkin mehiläishoitokuvissa, Marja, vaikka kuvien copyright muuta väittääkin.
