Oksaalihappokäryttimen käyttö

 (Erkki Poytaniemi)

Kuten Iso-orvokkiniityltä 20.12.2015 otetusta kuvasta näkee, ei talvesta juuri ole tietoakaan – vain loputonta syksyä. Sen sijaan, että meillä olisi kaunis luminen maisema, meillä onkin vain märkää ja pimeää. Maailman kahden asteen keskimääräinen lämpötilanousu merkitsisi Suomessa 4-5 asteen lämpenemistä ja sekin pääasiassa talvella, jolloin siitä ei ole mitään ”hyötyä”. Kuitenkin on niin pimeätä, ettei mikään kasva – eikä mehiläisille ole kukkia. Ilmastonmuutos on jo näkyvissä, eikä se näytä hauskalta. Minusta kunnon talvi olisi parempi.

Oksaalihappokäsittely varroapunkkia vastaan kuuluu suomalaisten mehiläishoitajien rutiineihin. Yleensä käsittely tehdään oksaalihapposokeriliuoksella, joka annetaan pipetillä kakkuväleihin suoraan mehiläisten päälle. Niin minäkin viime talvena tein Farrar-pesilleni. Vaikka pesien avaaminen keskellä talvea ja siirapin pipetöiminen suoraan mehiläisten päälle tuntui hiukan oudolta, eivät mehiläiset näyttäneet panevan käsittelyä pahakseen. Mehiläiset puhdistavat siirapin toistensa päältä ja samalla levittävät sitä. Käsittely tehdään talvella, koska oksaalihappo ei tehoa sikökennoissa oleviin punkkeihin ja teho jäisi siksi vajaavaiseksi. Italialaiset, jotka ovat yleisin mehiläisrotu Suomessa jatkavat sikiöintiä melko myöhään syksyyn ja viimeiset mehiläiset ovat kuoriutuneet kennoistaan vasta ehkä joulukuun alussa. Tällaisena lämpimänä syystalvena on vaikea sanoa, onko sikiöinti vieläkään loppunut. Pesiä ei kannata kuitenkaan ruveta tähän aikaan tarkistamaan, joten asia jää arvailuksi. Musta pohjoiseurooppalainen mehiläinen lopettaa sikiöinnin aikaisemmin – eli ovat paremmin sopeutuneet pohjoisiin olosuhteisiin – mutta ikävä kyllä niitä on Suomessa hyvin vähän jäljellä.

 (Erkki Poytaniemi)

Ensin puhdistin Farrar pesien pohjat sinne pohjien käännön (8.11.2015) jälkeen tippuneista kuolleista mehiläisistä ja punkeista. Kuvasta myös näkee, miten talvipallo on muodostunut pesän etuosaan ja hiukan oikealle (lentoaukon puolelta katsottuna).

 (Erkki Poytaniemi)

Pienet ruskeat pyörylät, esimerkiksi kuvan keskellä mehiläisen takapään vieressä, ovat kuolleita varroapunkkeja, joita oli karkeasti arvioiden 50-100 pesää kohden.

Tarkoitukseni on noudattaa ylälistapesissäni samaa suositusten mukaista varroantorjuntaohjelmaa – ainakaan toistaiseksi en näe syytä miksi mehiläiset selviäisivät ylälistapesässä varroasta sen paremmin kuin latomapesissä. Mutta oksaalihapon antaminen siiraappina onkin nyt ongelmallista, sillä pesän ylälistat muodostavat suljetun katon. Listojen väleissä ei ole rakoja, kuten kehien väleissä on. Siirapin käyttö edellyttäisi listojen liikuttamista, jolloin mehiläisten propolistiivisteet rikkontuisivat samoin kuin kennoston ja seinien vahakiinnikkeet. Talvella mehiläiset eivät pystyisi korjaamaan niitä, jolloin pesän olosuhteet eristävyyden, tuuletuksen ja vedon suhteen muuttuisivat ilman että mehiläiset voisivat tehdä asialle mitään. Pohjoiseurooppalaisella mehiläisellä käsittelyn voisi tehdä aikaisemmin, eikä se aiheuttais samassa määrin ongelmaa.

 (Erkki Poytaniemi)

Kärytin saa virtansa akusta, jonka virranantokyky on vähintään 40 A. Käytin asuntovaunumme aurinkokennon akkua, mutta tavallinen auton akku toimisi tietenkin hyvin. Hiirisuoja piti poistaa pesän pohjasta, jotta käryttimen sai sisään. Laitoin kahden laatikon Farrar pesälle noin 1,5g oksaalihappokidettä käryttimen lusikkaan, jota olen kuvassa juuri työntämässä pesään. Käryttimen käytön yhteydessä on käytettävä suojavarusteita: hengityssuoja, suojalasit ja hanskat. Kannattaa lukea laitteen mukana tulevat turvaohjeet!

Kun keskustelin ongelmasta ruotsalaisen ylälistapesäspesialistin, Patrick Sellmanin kanssa, hän suositteli käyttämään kärytintä siirapin sijaan, jolloin ylälistoja ei tarvitsisi ruveta irrottamaan. Ensin en kuitenkaan löytänyt kunnollista tietoa käryttimistä, mutta lukiessani Gunther Hauk’in kirjaa ”Toward saving the honey bee” löysin linkin Sveitsiin. Käryttimen valmistajan”Andermatt Biovet AG” sivusto näytti tarpeeksi vakuuttavalta ja tilasi laitteen hiukan yli 100 €:lla. Tänään (20.12.2015) testasin Varrox nimistä laitetta.

 (Erkki Poytaniemi)

Kuvassa kärytin on ollut pesässä virta päällä noin 2 minuuttua ja oksaalihappohöyryä alkaa tunkea raoista ulos. Tässä vaiheessa ei kannata olla kovin lähellä pesää hengittelemässä! Pesä pitää yrittää sulkea mahdollisimman hyvin märillä pyyhkeillä.

Käryttimen mukana tulee hyvät ohjeet (ei tosin suomeksi) ja sen käyttö on melko suoraviivaista. Käryttimen lusikkaan mitataan 1-2 g oksaalihappokiteitä pesän koosta riippuen (1 g yhdelle Langstrothille, 2 g kahdelle). Mukana tulee mittalusikka. Laitteen lusikkaosa työnnetään pesään, suljetaan pesän lentoaukot märillä pyyhkeillä ja kytketään johdot akun napoihin. 2,5 minuutin kuluttua irrotetaan johdot, mutta jätetään laite vielä pesään 2 minuutiksi, jonka jälkeen laite voidaan ottaa pois, mutta pesä pidetään suljettuna vielä 10 minuuttia. Lusikka upotetaan veteen sen jäädyttämiseksi ennen seuraavan annoksen laittamista lusikkaan (muuten se alkaisi suoraan höyrystyä kuumassa lusikassa). Käyttäjän on suojauduttava höyryltä ja silmä- ja ihokosketukselta oksaalihappoon. Mehiläiset ehkä sietävät happoa, mutta hoitaja ja varroa-punkki eivät! On käytettävä hengityssuojainta (kannattaa tilata oikea suojain laitteen mukana), suojalaseja ja hanskoja. Lue laitteen mukana tulevat turvaohjeet!

 (Erkki Poytaniemi)

Käryttimen saaminen ylälistapesään on hiukan hankalampaa. Tässä olen työntänyt höyrytysosan pesän väliseinän alta pesään ja yrittänyt tukkia aukot pyyhkeellä.

Käytin kärytintä ensin neljässä Farrar-pesässäni. Siivosin ensin pohjan (Sato-pesän kääntöpohja) kuolleista mehiläisistä ja varroa-punkeista (pohja käännetty 8.11.2015). En laskenut tarkkaan, mutta arvioisin, että punkkeja oli 50-100 kussakin pesässä ja kuolleita mehiläisiä melko lailla. Käsittelyn jälkeen tarkistin pohjat uudelleen ja kaikissa pesissä oli karkeasti ottaen 20-30 punkkia ja saman verran kuolleita mehiläisiä. Osa mehiläisistä ei selvästikään tykännyt käsittelystä, mutta toki määrä on pieni pesän koko mehiläismäärään verrattuna. Varroa-punkkienkin määrä vaikuttaa vähäiseltä ottaen huomioon, että valmistaja lupaa yli 96% tehon. Toisaalta kaikki punkit eivät ilmeisesti kuole heti, joten tilanne täytynee tarkistaa uudelleen viikon kuluttua.

Edit: Pohjien tarkastus 26.12. osoitti, että varroapunkit eivät kuole heti käsittelyn akana, vaan vasta sen jälkeen. Varroa-punkkeja oli pesien pohjalla valtavasti, jopa tuhansia. Kuvassa punkkeja näyttää olevan 7-10/neliö-cm. Pohjan pinta-ala on noin 1700 cm2. Siitä noin kolmasosalle on pudonnut punkkeja, jolloin punkkien määrä olisi noin 4000. Määrää voinee pitää melko suurena.

 (Erkki Pöytäniemi)

Käsittelyn jälkeen varroa-punkkeja oli pesä pohjalla jopa tuhansia. 

 (Erkki Poytaniemi)

Ylälistapesien tarkkailuikkunasta pystyi seuraamaan höyryn leviämistä pesässä. Höyritin on pesän oikeassa laidassa ja kuten kuvasta näkyy, höyry ei leviä kovinkaan tehokkaasti sivusuunnassa. Höyryttimen pitäisi olla suoraan talvipallon alla. Tässä pesässä mehiläismäärä ei näyttänyt kovin suurelta. Tämä pesä tehtiin viime kesänä jaokkeena Farrar-pesästä ja se oli koko kesän heikompi kuin parvista tehdyt ylälistapesät.

Ylälistapesien käsittely paljasti joitakin puutteita, jotka voisi kyllä helposti korjata pesän suunnittelussa. Lentoaukot pesissäni ovat pyöreitä viinipullonkorkin kokoisia reikiä, joten niistä kärytin ei mahdu. Ratkaisuni oli työntää kärytin välisienän alta, mikä oli mahdollista, koska minulla on pesissä Chandlerin ”ekopohja” eli kuorikekerros verkkopohjalla. Kuoriketta pystyy sen verran siirtämään syrjään, että käryttimen saa väliseinän alta. Laitoin puupalikan käryttimen alle, jottei se sytyttäisi kuorikkeita. Ongelmaksi jäi, että kärytin oli liian sivussa, eikä höyry välttämättä levinnyt kunnolla talvipallon kohdalle.

 (Erkki Poytaniemi)

Halusin nähdä, että kärytin tulee sopivaan kohtaan ja kuinka se toimii ja siksi avasin tarkkailuikkunan luukun. Se osoittautui aika hankalaksi, sillä luukku oli kosteudessa paisunut, eikä meinannut aueta. Kannattaa jättää tarpeeksi väljyyttä, jotta puulla on tilaa paisua.

Ratkaisu olisi tehdä pesään käryttimen mentävät lentoaukot, joko pitkän sivun keskelle (Chandler malli, jossa lentoaukko keskellä ja siten myös sikiöala ja talvipallo muodostuvat keskelle) tai pesän päähän (Mangum malli, jossa lentoaukko on pesän päässä – tllaisia olen tosin vasta rakentamassa). Aukon tulee olla vähintään noin 2 x 10 cm, jotta kärytin mahtuu sisään.

 (Erkki Poytaniemi)

Vihreä ylälistapesä perustettiin viime kesän toisella parvella. Nyt se on vahvin ylälistapesistä ja täynnä mehiläisiä reunasta reunaan. Paljonkohan tuollainen porukka syö?

Mitä oksaalihapolle sitten tapahtuu pesissä? Valmistajan mukaan ”kuumentamisen seurauksena oksaalihappo nesteytyy ja hörystyy. Oksaalihappohöyry täyttää pesän ja kaikki mehiläiset ja pinnat peittyvät ohuella kerroksella oksaalihappokiteitä. Mehiläiset kestävät oksaalihappoa hyvin mutta se on tappavaa varroapunkeille.” ”Oksaalihappohappo hajoaa vedeksi ja hilidioksidiksi ja keväällä mehiläiset siivoavat sen pois.” Mutta jos pesää on käsiteltävä ennenkuin mehiläiset ovat siivonneet sen, tulee olla varovainen; oksaalihappokiteitä voi edelleen olla pesässä (esimerkiksi kuolleen pesän käsittely keväällä).

 (Erkki Poytaniemi)

Lentoaukot on suljettava oksaalihappohöyrytyksen ajaksi. .

Oksaalihappo ei todellakaan ole vaaratonta ihmiselle, mutta lopulta se hajoaa vedeksi ja hiilidioksidiksi jättämättä mitään jäämiä. Oksaalihapon käyttö on sallittua luomumehiläishoidossa EU luomuasetuksen mukaan. Tietenkin voisi myös pohtia mehiläishoitoa, jossa varroapunkkia ei torjuttaisi luonnollisempana mehiläishoitona, mutta se olisi toisen pohdinnan paikka.

 (Erkki Poytaniemi)

Laskemassa kuolleita mehiläisiä ja punkkeja käsittelyn jälkeen.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Hiirisuojien laittaminen takaisin.