Oltiin viime viikon loppu ( torstai-illasta sunnuntaihin 4.-7.8.) pohjoismaisilla permakultuurifestareilla (Nordic Permaculture Festival 2016) Loviisassa, Isnäsissä. Pitännee tänne purkaa vähän jälkitunnelmia. Erityisesti mieleeni jäi tanskalaisen permakultuuritilan (Myrrhis )ja Yli-iissä asuvan Ulla-Maija Takkusen tilesittelyt ja Myrrhiksen Tychon pitämä esitys maaperän ekosysteemistä; Soil Food Web.
Karoline Aaen ja Tycho Holcomb ovat muutamassa vuodessa rakentaneet varsinaisen permakultuuriparatiisin tai tanskalaisittain permakuturhaven Myrrhis Frilandin ekokylään. Vajaan kymmenen aarin alueeella he tuottavat omat kasviksensa – omavaraisuus kaiken kaikkiaan oli arviolta muistaakseni 75 prosenttia. Pelkästä paljaasta rakennustontista he ovat luoneet toimivan ja kukoistavan puutarhan ja rakentaneet ekotalon muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla. Talo on hyvin pieni (pohjapinta-ala 28 neliötä / kaksi kerrosta), mutta kahdelle hengelle riittävä. He käyttivät vuoden talon rakentamiseen tehden itse mahdollisimman paljon. Tila on myös LAND-keskus eli he ovat mukana permakultuurimallitilojen verkostossa; avoinna yleisölle, ja siellä järjestetään myös kursseja.
Hertta on mummonmökki parin tuhannen neliön tontilla Pohjois-Pohjanmaalla Yli-iissä. Sitä puutarhuri Ulla-Maija Takkunen hoitaa hyvin lempeästi ja tunteella kaikkea ihmetellen. Hänen ajatuksiaan voi lukea Hetkiä Hertalla -blogista. Käytännöllisiä vinkkejä hän kirjoittelee Hidasta elämää-blogiin. Ulla-Maijalla on hyvin eläytyvä ote puutarhanhoitoon, mikä muistutti minua siitä, että pitää osata nauttia ja nähdä kaikki hieno ja kaunis ympärillään! Elämä on paljon mukavampaa, kun saa kiljahdella riemusta, itkeä ilosta ja liikutuksesta ja muistaa pysähtyä tämän maailman ihmeiden ääreen joskus vain ihmettelemään.
Oltiinhan mekin hiukan äänessä. Perjantaina pidin Iso-orvokkiniityn esittelyn valokuvien kera ja Erkki piti lauantaina Auli Kontisen kanssa työpajan mehiläishoidosta, jossa Erkin osuutena oli erityisesti ylälistapesät. Yksi pesä (toki ilman mehiläisiä) oli kennostoineen mukana.
Esitysten lomassa keskusteltiin muun muassa Suomen permakultuuriyhdistyksen perustamisesta, pohjoismaisen diplomiprosessin tilanteesta ja mallitilaverkoston (LAND-keskukset) tuomisesta Suomeen. Luulen, että festareiden pito Suomessa auttoi suomalaisen permakultuuriväen organisoitumisaikeita, sillä henki oli nyt yhdistyksen perustamista ajatellen huomattavasti vahvempi. Festareilla tuli myös vastaan omaa paikkaansa etsiviä ja nuoria, jotka halusivat tutustumaan tilalle ja tekemään töitä. Porukkaa oli lisäksi liikkeellä maanostoaikeissa, ja kyseltiin, mistä löytyisi sopivaa seutua permakultuuritilalle.
Festareilla oli myös hyvin asiapitoisia esityksiä: esimerkiksi Philip Weissin metsäpuuraha ja monivuotisten vihannesten luento ja Christian Lankisen ja Lorin von Longo-Liebensteinin sieniviljely teoriassa ja käytännössä. Niistä Erkki saa kirjoittaa omat tarinansa kun oli kuuntelemassa, ja juttua varmaan riittää. Minä kirjoitan erillisen artikkelin Tychon maaperäsysteemi-luennosta, joka tuli ainakin itselleni tarpeeseen. Siinä kerrottiin selkeällä tavalla, miten kasvit toimivat yhteistyössä maaperäeliöiden kanssa ja miten elävä maa syntyy.