Monivuotisia vihanneksia

Minulle tämän kesän Pohjoismaisen permakulttuurifestarin parasta antia oli Philipp Weissin esitys monivuotisista vihanneksista ja aihetta käsittelevä kirja (Philipp Weiss, Annevi Sjöberg, Daniel Larsson: Fleråriga grönsaker), jonka ostimme häneltä nimmarilla varustettuna. Kirjaa ei ole vielä suomennettu, mutta kirjan oheistuotteeksi tehty pelikorttipakka on käännetty suomeksi (Monivuotiset vihannekset -peli) ja sisältää suurimman osan kirjan noin 60 kasvilajista. Kirjassa käydään läpi yli 60 monivuotista vihanneskasvia, joista osa on hyvinkin tuttuja tai jopa luonnonvaraisia (raparperi, piparjuuri, ruohosipuli, vuohenputki, nokkonen), osa on tuttuja, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että ne ovat vihanneksia (metsälehmus) tai monivuotisia (mustajuuri) tai ylipäänsä syötäviä (lehtokielo, kotkansiipi, sinikuunlilja, päivänlilja). Kieltämättä tällaisen kasvinviljelyagronomin kasvituntemuksella huomattavan iso osa kirjan kasveista oli tuiki tuntemattomia. Toisaalta useita niistä jo on puutarhassamme ja nyt niitä on tarkoitus hankkia lisää. bok

Kirjan tekijät ovat  Permakultur Stjärnsundissa kokeilleet lähes kaikkia kirjassa esiteltyjä vilejlykasveja vaikka toki kokemus monesta on vielä aika lyhytaikaista heilläkin. Toisaalta usea monivuotinen vihannes on hyvinkin perinteinen viljelykasvi myös pohjolassa, mutta sittemmin väistynyt yksivuotisten tieltä.

Kirjassa käydään läpi kaikki siihen valitut kasvit yhdenmukaisella tavalla kukin omalla aukeamallaan, käsitellen niiden ominaisuuksia, viljelyä ja käyttöä. Joka aukeamalla on ko kasvista kuva tai kuvia. Tämän jälkeen 26 sivun kokonaisuutena käsitellään monivuotisen vihannesmaan perustamista ja kasvien viljelyä. Kappaleen lukemalla voi varmasti välttää monta virhettä. Toiset 25 sivua käsittelee näiden kasvien käyttöä, mikä onkin erityisen tärkeää, sillä viljelyinto voi lopahtaa, jos niiden satoa ei osaa käyttää. Osittain monivuotisilla vihanneksilla voi korvata tuttuja yksivuotisia, kuten pinaattia tai salaatteja, mutta osittain ne vaativat uusien ruokailutottumuksien ja makujen oppimista. Monet monivuotiset ovat yksivuotisia vähemmän jalostettuja ja niiden maussa on jäljellä katkeruutta (vrt rucola), johon totuttelu voi vaatia aikansa. Toisaalta juuri katkerat maut voivat liittyä siihen, että kasveissa on vielä jäljellä arvokkaita suoja-aineita, jotka yksivuotisista on jalostuksen myötä poistettu. Lopulta kirjassa on joitakin resepti- ja säilömisehdotuksia, joilla voi päästä kokeilujen alkuun ja myös vinkkejä, mistä taimia tai siemeniä voi saada.

Miksi sitten monivuotisia vihanneksia kannattaisi viljellä, paitsi että ajatus sopii permakulttuuriin kuin nyrkki silmään (sanomattakin on selvää, että kirjan tekijöillä on permakulttuuritausta)? Kirjan tekijät luettelevat seuraavia syitä:

Monivuotiset vihannekset …

  • antavat satoa vähällä vaivalla
  • pidentävät kasvukautta keväällä ja syksyllä
  • ovat kestäviä ja niitä eivät taudit ja tuholaiset juuri vaivaa
  • ovat terveellisiä ja monet sisältävät enemmän valkuaista, kivennäisiä ja vitamiineja kuin yksivuotiset
  • tuottavat uusia jännittäviä makuelämyksiä ja inspiroivat luomaan uusia ruokalajeja
  • ovat hyviä ympäristölle, maan rakenteelle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Kirjan lukemisen jälkeen olen pitänyt ”Monivuotiset vihannekset” -korttipakkaa taskussani, kun olemme menneet taimi- tai siemenostoksille. Useita on jo löytynyt vaikka välillä Marja saa muistutella, että tuota meillä kasvaa jo.

Toivottavasti kirja käännetään myös suomeksi. Samalla se osoittaa, että kokemusten ja ajatusten vaihdon kannalta olisi erityisen arvokasta osata lähimpien naapurimaidemme kieliä: ruotsia (toinen kotimainen huom! huom!), viroa ja venäjää. Englanniksi löytyy toki paljon tietoa, mutta Kalifornian olosuhteissa kirjoitetulla kirjalla on täällä rajallisesti käyttöarvoa vaikka voi sekin olla inspiroiva.

Kirjasta inspiroituneena tein erillisen sivun monivuotisista vihanneksista, joka täydentyy ajan mittaan, ja johon voimme koota omia kokemuksiamme. Aluksi siellä on luettelo Fleråriga grönsaker -kirjassa esitellyistä kasveista.

 (Erkki Poytaniemi)

Saksankirveli (Myrrhis odorata) löytyi puutarhastamme ennestään. 

 (Erkki Poytaniemi)

Hyväneikinsavikkaa ei olla vielä päästy maistamaan. Ehkä sitten ensi vuonna. … 

 

 (Erkki Poytaniemi)

Piparjuuri on kaalikasvi, joten se kelpaa hyvin myös kaaliperhosen toukalle. 

 

 (Erkki Poytaniemi)

Kiinantoonapuuta kasvatetaan lehtiensä vuoksi Kiinassa. Tämä yksilö on ostettu Vakkataimelta. 

 

 (Erkki Poytaniemi)

Myös raparperi on perinteinen monivuotinen vihannes.