Miksi sieniymppäystä?

29. maaliskuuta järjestämme Iso-orvokkiniityssä sieniymppäystalkoot. Tämän postauksen tarkoituksena on kertoa päivän epistola eli mitä ja miksi ollaan tekemässä.

Perimmäisenä tarkoituksena on tietenkin kokeilla onnistuuko meidän olosuhteissa ja keinoilla sienten ulkoviljely puupölkyissä. Viljely mitoitetaan niin, että sieniä syntyisi yli oman tarpeen, mutta mistään suurimittaisesta tuotannosta tässä ei ole kysymys. Raaka-aineena viljelylle on omasta metsästä saatava puu, jota voidaan kaataa polttopuiden teon yhteydessä. Työhypoteesina on, että 100 pölkyn ymppääminen vuosittain olisi sopiva määrä. Metristen pölkkyjen pitäisi olla 10-15 cm halkaisijaltaan, joten 100 pölkkyä on 2-3 kuutiota – joka tapauksessa huomattavasti vähemmän kuin polttopuutarve. Nuorta puustoa metsässämme riittää. Pääosassa tulee olemaan koivu, jonkin verran myös harmaaleppää, haapaa ja raitaa on käytettävissä. Mäntyä ja kuustakin on, jos löytyy havupuille sopiva viljeltävä sienilaji (esim. kuusilahokka). Tammea, jota maailmalla kehutaan parhaaksi sieniviljelypuuksi, on tiluksillamme vain joitakin yksilöitä, joten ne eivät päädy sienenruoaksi.

Lähes tarvittava määrä pölkkyjä on jo tehty, mutta tarkoitus on kaataa lisää puuta tarkoitukseen vielä pari viikkoa ennen talkoita. Siten voidaan vertailla, mikä merkitys puiden tuoreudella on ymppäyksen onnistumiselle.

 (Erkki Poytaniemi)

Talon paikalta kaadettuja koivuja pinottuna metrin pölkkyinä. Tammikuu.

 (Erkki Pöytäniemi)

Pähkinälehdostamme on joka tapauksessa tarkoitus karsia pois muita puita varjostamasta pähkinää. Tässä koivu- ja harmaaleppäpölkkyjä ristipinottuna japanilaiseen tapaan odottamaan ymppäystä. Tarkoitus pitää ne ilmavasti, etteivät homehdu tai muuten kontaminoidu ymppäystä odotellessaan. Kaadetaan täältä lisää puuta ennen talkoita.

Sienten ymppäämiseen puupölkkyihin tarvitaan tietenkin ymppiä. Useimmiten ympit ostetaan ja niin meidänkin tapauksessa vaikka jatkossa niiden suhteen ehkä pyritään omavaraisuuteen – ihan periaatteen vuoksi. Pölkkyihin ympättävät rihmastot voivat olla joko puutapeissa tai sahanpurussa. Jälkimmäinen on pitkän päälle tehokkaampi ja halvempi, joten käytämme sitä. Ymppien valmistamista olen käsitellyt viime keväisissä postauksissa ja varmasti käsittelen aihetta jatkossakin (sienipostaukset). Tällä kertaa ostamme suurimman osan ympeistä valmiina. Joitakin ymppejä tilasin Glückpilzeltä Itävallasta. Ne tulevat viljakasvualustalla ja kasvatan ne itse sahanpuruun, jota käytetään ymppäämiseen (ovat jo hyvällä alulla). Pääpaino tulee olemaan siitakkeessa ja etsinkin sieniymppien toimittajaa, jolla olisi monipuolisesti eri siitakekantoja. Siitaketta on kevät-, yleis- ja syystyyppisiä ja osa reagoi positiivisesti virittämiseen. Löytämistäni amerikkalaisella Field & Forest Productsilla oli monipuolisin valikoima ja päädyin tilaamaan sahanpuruympit sieltä. Lisäksi he ovat amerikkalaisittain melko pohjoisessa kunnollisten talvien alueella suurten järvien kupeessa (Lake Michiganin luoteispuolella, noin 4 tunnin ajo Chicagosta pohjoiseen), joten olosuhteet ovat samankaltaiset kuin meillä (keskilämpötilat: tammikuu -4C, heinäkuu +26C – Karjalohjalla -6C / +20C). Lämpösumma jää kyllä meillä pienemmäksi.

Lähetyskustannukset ovat sen verran kovat, ettei periaatteessa ole mitään järkeä tilata ymppejä sieltä asti, mutta tarkoitukseni onkin lisätä parhaita kantoja jatkossa itse. Olen maaliskuussa työmatkalla USA:ssa ja käyn myös tutustumassa yritykseen, mikä toivon mukaan on valaisevaa (tulee aikanaan postaus siitä). Lisäksi olen saamassa Jouni Issakaisen hankkeesta kotimaisia Polar Shiitakkeen kasvattamia koivunkantosieni- ja kuusilahokkakantoja kokeiluun (näitä ei siis ole vielä kaupallisesti saatavilla) ja olen myös pyytänyt Christian Lankiselta Reishi-ympit, joista toinen kotimainen ja toinen kiinalainen. Olen myös ollut yhteydessä hokkaidolaiseen liiketuttavaani ymppien saamiseksi sieltä, mutta vielä ei ole varmistunut onnistuuko se.

Eli seuraavia sieniä on tulossa ympättäväksi (jos kaikki menee suunnitellusti):

  1. Siitake, Lentinula edodes: 8 eri kantaa (USA ja Itävalta)
  2. Osterivinokas, Pleurotus ostreatus: 2 eri kantaa (USA ja Itävalta)
  3. Uurtovinokas, Pleurotus cornucopiae (USA)
  4. Koivuvinokas, Pleurotus pulmonarius (USA) 
  5. Viljelykaulussieni, Stropharia rugosoannulata (USA)
  6. Koivunkantosieni, Kuehneromyces mutabilis (kotimainen)
  7. Kuusilahokka, Hypholoma capnoides (kotimainen)
  8. Lakkakääpä, Ganoderma lucidum eli reishi (kotimainen ja Kiina)

Viljelykaulussientä, joka ympätään kohopenkkiin, lukuunottamatta kaikki ympätään pölkkyihin.

Siitakkeen pölkkyviljely on kehitetty Kiinassa ja Japanissa aikoja sitten (kirjallisuusviitteitä jo 900-luvulta), joskin puhdasviljeltyjen ymppien käyttö on viime vuosisadan keksintöjä. Ideana on yksinkertaisesti saada halutun sienilajin rihmasto ensin valtaamaan pölkyn, minkä jälkeen se tuottaa itöemiä jopa useita vuosia. Kaikki tällä tavalla viljeltävät sienet ovat tietenkin lahottajasieniä – mykortitsasieniä ei voi viljellä näin, eikä juuri muutenkaan. Koska kaadettuun ja pätkittyyn puuhun iskee hyvin nopeasti lahottajasienten itiöitä, on ymppäys tehtävä mahdollisimman nopeasti puun kaatamisen jälkeen. Lisäksi se kannattaa tehdä talvikaudella lehtien putoamisen ja mahlanjuoksun välisenä aikana. Edullisin aika lienee juuri kevättalvi, kun lämpötilat alkavat nousta 5-10 asteen paikkeille. Tällöin tosin myös sienten itiöt ovat liikkeellä. Oletus kuitenkin on, että talvella itiöpaine on niin vähäistä, että talvella kaadettuja puita voi ympätä alkukeväällä.

Ymppäystä varten pölkkyihin porataan reikiä, joihin laitetaan joko ympätty puutappi tai sahanpuruymppiä. Ymppi peitetään vahalla kuivumisen ja kontaminoitumisen estämiseksi. Reikiä tulee normaalikokoiseen pölkkyyn (1 metri pitkä, halkaisija 10-15 cm) noin 50 kpl ja siten, että niitä on pölkyn pituusuunnassa mahdollisimman paljon eri linjoilla. Sieni leviää helpoiten puussa pituussuunnassa. Jos käytetään tappiymppiä, reiän halkaisija riippuu tapista (8-12 mm), sahanpuruympillä käytetään yleisesti 12 mm reikää, joka on 3-4 cm syvä. Porata voi hyvin tavallisella porakoneella, mutta tehokkainta on käyttää kulmahiomakonetta, johon on sovittemella liitetty 12 mm poranterä, jossa on toppari 3-4 cm kohdalla. Koska kulmahiemokoneen kierrosnopeus on jopa 10000 rpm, reikiä syntyy nopeammin ja samalla reikä kuumenee sen verran, että se tulee samalla steriloitua. Meidän kohdalla haasteena on sähköttömyys, joten homma on tehtävä akkukoneilla. Toivottavasti mahdollisimman monella talkoisiin tulevalla on ladattuja akkuja ja porakoneet mukana. Teoriassa akkuja pitänee olla lähes 100 Ah:n edestä yhteensä. Jos aurinko paistaa, saadaan akkuja ladattua aurinkopaneelista.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Viime kesänä tappiymppäsin kymmenkunta pölkkyä. Sieniä ei ehtinyt tulla – ensi kesänä nähdään tuleeko lainkaan vai pääsivätkö pölkyt kuivumaan kuumana kesänä liikaa. Kuvan Boschin ruuvivääntimellä sain porattua 12 mm poralla noin yhden pölkyn (50 reikää) per akku (1,3 Ah).

Sahanpurua voi laittaa reikiin eri menetelmillä – vaikka sopivalla suppilolla – mutta tehokkainta on käyttää tarkoitukseen kehitettyä ymppäysputkea, joita olen tilannut Field & Forestilta kahta eri mallia. Lopulta reikä peitetään sulalla vahalla. Tässä voidaan käyttää juustovahaa, mutta myös mehiläisvaha käy hyvin. Koska meillä on mehiläisiä, on luontevaa käyttää tilalta löytyvää resurssia.

 (Erkki Poytaniemi)

Ymppäysteline syntymässä.

Jotta ymppäys kävisi tehokkaasti, on tarkoitukseen hyvä tehdä työteline, jossa ko kolme työvaihetta on hyvä tehdä porukalla (poraus, ymppäys, vahaus).

Lisäksi pölkyt on merkittävä, mikä on erityisen tärkeää nyt kun sienikantoja on useita ja ympättäviä puulajejakin 4-5 sekä aikasemmin kaadettuina että vasta ennen ymppäystä kaadettuja. Merkittäviä muuttujia on siis paljon. Jonkinlainen lätkä tarvittavilla koodeilla on kiinnitettävä jokaisen pölkyn päähän.

Lopulta pölkyt pinotaan varjoisaan paikkaan, jossa ne eivät kuivu. Tähän soveltuu meidän tiluksilla tiheä kuusikko.

Miloin sitten sieniä saadaan? Mahdollisesti jokunen voi tulla tänäkin vuonna, mutta varsinaisesti satoa voidaan odottaa vasta ensi vuodesta lähtien useita vuosia kustakin pölkystä. Jotta satoa tulisi tasaisesti pitää pölkkyjä ympätä joka kevät, jolloin sienitarhassa on tuotannossa eri ikäisiä pölkkyjä. Jos joka kevät ymppää 100 pölkkyä, on loppujen lopuksi tarhassa noin 400 tuottavaa pölkkyä. Eli tehdään talkoista jokakeväinen perinne.

Ilmoittautukaa talkoisiin joko suoraan meille sähköpostitse erkki(ät)kurmakka.fi tai Facebookin tapahtumasivulla niin saadaan keitettyä sopiva määrä kasviskeittoa, kahvia, teetä ym evääksi. Sään mukainen varustus, paikalla ei ole rakennuksia (asuntovaunu, puu-cee ja ”kesäkeittiö”). Facebookissa kannattaa myös kysellä ja tarjota kyytejä. Parkkitilaa ei juurikaan ole ja tontille ei vielä ole tietä, joten autojen sijoittelusta tulee ongelma – pellolle tuolloin tuskin vielä pääsee ajamaan. Eli voi olla, että auton joutuu jättämään kauemmas ja kävelemään hiukan. Karjalohjalle pääsee Helsingistä bussilla, joka on perillä klo 12 (lähtee klo 10). Pois pääsee bussilla klo 20.00.

Aloitetaan klo 10, mutta bussilla tulevat ehtivät hyvin myös mukaan, koska työ venyy kuitenkin useille tunneille. Talkoot kestävät koko päivän.

Sijainti Karjalohjan kylään nähden. Tien nimi on oikeasti Varkalahdentie, mutta Google-maps käyttää vanhaa Immolantien nimeä.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Ymppäyksen jälkeen pölkyt siirretään viereisen kuusikon varjoon. Rihmastolla menee lähes vuosi pölkyn valtaamiseen ja sinä aikana se ei saa kuivua. Pölkkyjen pitää olla suojassa auringolta ja tuulelta – myös talvella. Siksi tiheä kuusikko on ihanteellinen säilytyspaikka ympätyille pölkyille.