Metsänhoidollisia toimenpiteitä

Viime viikonloppuina on harrastettu puiden kaatoa talon paikalta ja nythän siinä on muutaman saadan neliön kokoinen ”hakkuuaukko” ohuesta lumesta törröttävine kantoineen. Kaikenkaikkiaan puuta lienee kaatunut kymmenisen mottia eli runsaasti yhden talven polttopuut. Talo nyt ei ole ensi talveksikaan valmistumassa, joten ei polttopuilla mitään kiirettä olisi ollut. Osa pölkyistähän tulee sieniviljelyn tarpeisiin. Etelä-suomalainen metsä tuottaa keskimäärin 5-6 kuutiota puuta vuodessa, joten meidän 4 hehtaarin palstan pitäisi tuottaa yli 20 kuutiota. Talon lämmitykseen oletetaan tarvittavan 8 kuutiota, lisäksi puuta palaa saunassa ja sitten pöllejä tarvitaan sieniviljelyyn.

 (Erkki Poytaniemi)

Hakkuuaukkomme.

Metsämme keskellä meillä on 30-40 aarin kokoinen pähkinälehto, joka on kuitenkin kasvanut aika pahasti umpeen. Pähkinäpensaan lisäksi siellä kasvaa runsaasti koivua ja mäntyä, varsinkin eteläreunalla harmaaleppää, ja jonkin verran haapaa. Vanha kuusimetsä etelä ja länsireunalla varjostaa koko lehtoa. Pähkinäpensaille on tarkoitus antaa lisää valoa karsimalla muuta puustoa pois aluksi itse lehdossa – kuusikko saa olla. Enemmälle puulle ei toisaalta ole tällä hetkellä oikein tarvetta, mutta jotta homma saadaan tänä talvena johonkin alkuun, päätettiin ottaa parikymmentä runkoa pois.

Lauantaina lampsimme Jaakon kanssa paikalle moottorisahan, kirveen ja vesurin kanssa ja aloitimme kaatamalla koivuja lehdon eteläreunalta. Päivän aikana kaatui hiukan toistakymmentä puuta, valtaosin selkeästi suurempia kuin rakennuspaikalla. Suurin koivu oli halkaisijaltaan moottorisahan pituuden mittainen. Sen kanssa piti skarpata, että sen sai kaatumaan oikeaan väliin ja hyvinhän se onnistui.

 (Erkki Poytaniemi)

Tämän isompaa puuta ei sitten ohjekirjan mukaan saisi harrastajakaataja kaataa.

 (Erkki Poytaniemi)

Jaakko vesurin kanssa koivun kimpussa.

Pari pienempää kuusta lähti pähkinäpensaan viereltä ja yksi harmaaleppä piti ottaa alas, kun kaadettu koivu jäi siihen kiinni. Ainakin tässä saattoi todeta, ettei kymmenen rungon poisto näy oikein missään, muuten kuin paikalle ilmestyneestä pöllipinosta ja risukasasta. Ja koska pakkasta ei ole, rikkoontui maanpintakin paikoitellen aika pahasti pelkästä edestakaisin kävelystä. Ennenkuin tilanne pähkinäpensaiden osalta muuttuu oleellisesti, puita pitää kaatua paljon enemmän. Talo taitaa lämmitä lähivuosina täältä. Tänä talvena otetaan kuitenkin vielä toiset 10 runkoa – varsinkin haluan poistaa mäntyjä, jotka eivät tunnu kuuluvan tänne, ja joita epäilen istutetuiksi.

 (Erkki Poytaniemi)

Päivän saalis.

Sunnuntai-aamuna kävin vielä keräämässä loput pöllit pinoon ja oksat risukasaan ja samala poistin kuolleita oksia yhdestä suuresta

 (Erkki Poytaniemi)

Männyt eivät kuulu pähkinälehtoon.

pähkinäpensaasta. Siinä touhutessani alkoi ylärinteestä kuulua kauhea rääkyminen. Ajattelin ensin, että ääni ole närhen ja näinkin keskikokoisen linnun hyppelevän oksistossa. Ääni oli kuitenkin vielä paljon ”rumempi”. Kaivoin lintuäppini esiin ja kokeilin pähkinähakkia – iPhonesta alkoi tulla samaa rääkymistä. Lintu tulikin heti katsastamaan ylilennolla, mistä on kysymys. Parin kerran jälkeen en viitsinyt sitä enempää kiusata. Kauempaa tuli lisää rääkymistä, joten lintuja oli kaksi. Kohta lensi palokärkikin huutaen yli. Mahtavaa!

 

edit: Postauksen nimi viittaa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon kirjaan ”Metsänhoidollisia toimenpiteitä”. Kannattaa lukea!