Mehiläistarhan tilannepäivitys

Viimeksi päivitin tilanteen kesäkuun lopulla, joten nyt on paikallaan kertoa, mitä tarhassa on viimeisen parin kuukauden aikana tapahtunut. Kesähän on ollut kylmä ja sateinen, hunajaa tuli sisään vain muutamana päivänä heinäkuun alussa ja sen jälkeen elettiin ”kädestä suuhun” kunnes kelit muuttuivat elokuun alussa ja mettä alkoi kertyä pesiin. 21.8. haettiin Farrar-pesistä hunajat pois ja 27.8. otettiin vielä ylälistapesistä yhteensä 5 peitettyä hunajakakkua. Parvista tehdyistä ylälistapesistä otettiin vielä noin 10 kg (2 kg /kakku). Yhteensä hunajaa tuli 105 kg eli 35 kg talvehtinutta pesää kohti. Ei kai ihan huono tulos tänä kesänä. Parhaiten tuotti F1, josta korjattiin talteen 35 kg ja pesään jäikin vielä lähes 10 kg kakkuihin, joissa oli vielä myös sikiöintiä.

 (Erkki Pöytäniemi)

Mehiläistarhamme heinäkuussa 2015.

Mielenkiintoinen episodi oli 29.6. saamani mehiläispistos. Olin kaivamassa mehiläistarhan vieressä kohopenkkiä kun rupesin ihmettelemään kaivamassani kuopassa mulloksella ryömivää mehiläistä. Se kipusi savikokkaretta ylös ja toiselta puolelta alas. Mutta lähemmässä tarkastelussa sen siivet olivat repaleina ja päättelin, että syystä tai toisesta se oli menettänyt siipensä ja se olisi siksi päästettävä kärsimyksistään. Tallasin mehiläisparan multaan saappaani kannalla ja samassa silmänräpäyksessä sen toveri täräytti piikin oikean silmäni yläpuolelle. Sattumaa tai ei, mutta tuntui siltä kuin kosto olisi ollut välitön ja ihmettelin, miten tieto törkeästä mehiläismurhasta oli kulkenut valon nopeudella sen toverille? Olisi ilmeisesti pitänyt soitaa ambulanssi eikä suorittaa armomurhaa… Seuraavana aamuna oikea silmä ei auennut…

 (Erkki Pöytäniemi)

Ylälistapesään tehty jaoke lähti liikkeelle melko pienellä porukalla. Lyhyet kakut ovat jaokkeen itse rakentamia, pitkä kakku on toisesta pesästä annettu sikiökakku, joilla pesää vahvistettiin pariin otteeseen. Tilanne 10.7.

 (Erkki Pöytäniemi)

Ensimmäinen parvipesä on 23.7. 15:llä kakulla varsin täynnä. Kuva otettu illalla, jolloin lentomehiläisetkin sisällä.

Farrar-pesistä kaksi eli F1 ja F7 vastannevat suurimmasta osasta hunajatuotantoa (F1:stä Marja linkosi 10 kg jo 17. heinäkuuta – viime vuoden hunajat olivatkin jo loppuneet). Nyt molemmissa pesissä näyttää olevan tulossa 3-4 Farrar-laatikkoa hunajaa, F3:sta ehkä 1 laatikko ja F2:sta ei sitäkään. Toisin sanoen F1:ssä näyttää olevan keruuvoimaa, vaikka se on menettänyt kolme parvea. F7 on jaoke, joka peri emopesänsä F2:n lentomehiläiset ja todennäköisesti suuren osan myös F3:n lentomehiläisistä (eivät löytäneet ylälistapesään tehdyn jaokkeen lentoaukkoa, joka on paljon korkeammalla kuin Farrar-pesän lentoaukko), jolloin F2 ja F3 jäivät ilman keruuvoimaa.

 (Erkki Poytaniemi)

Valtavassa haavassa on mehiläispesä noin metri alimman oksan yläpuolella. Ilmeisesti F1:stä lähtenyt parvi, mutta en viitsi käydä tarkistamassa. 6.8.

Farrar-pesät

Seuraavassa ehkä liiankin tarkkaa selostusta, mutta teksti toimii itsellenikin muistiinpanojen koosteena. Lukekaa, jos jaksatte ja kommentoidakin saa.

F1:ssä oli emo hukassa 28.6. mutta 3.7. se löytyi ja 25.7. pesässä oli muniva nuori emo. Ensimmäisen parven kohtalo selvisi sieniretkellä kun löysin mehiläispesän noin 10 metrin korkeudesta valtavasta haavasta. Epäonni emon suhteen kuitenkin jatkui, sillä 11.8. tarkastuksessa pesässä ei ollut sikiöintiä lainkaan, vain peitettyjä sikiökakkuja – ei emokennojakaan. Eli pesä on ollut taas kymmenisen päivää ilman emoa. 12.8. annettiin pesään muniva emo. 17.8. totesin, että munintaa ei edelleenkään ole ja emoa ei löydy. Hiukan ihmetytti, sillä kuvittelin, että tässä tilanteessa pesässä pitäisi olla ainakin työläsemo(ja). Tästä pesästä on joka tapauksessa tulossa suurin hunajasato, minkä ajattelin johtuvan siitä, että syötettäviä toukkia ei ole kauheasti ollut. Päätin, että hunajalaatikot on ainakin otettava linkoukseen, ettei niitä tarvitse veivata edestakaisin emotilannetta ihmetellessä. Hunajalaatikoita läpikäydessäni totesinkin sitten, miten emolle oli käynyt: se olikin munimassa sulkuristikon yläpuolella. Otin sulkuristikon pois ja suljin pesän hunajalaatikoineen (tosin 7 peitettyä kakkua -n. 10 kg – korjasin parempaan talteen). Toivottavasti emo tajuaa mennä alas: alimmainen laatikko on miltei tyhjä – sinne mahtuisi munimaan. Ostoemo meni tällä kertaa hukkaan. 21.8. kun olimme pesillä korjaamassa loppuja hunajia pois epäonni jatkui ihan omana mokana. Löysimme emon kolmannesta laatikosta ja mieleen tuli merkitä se saman tien, sillä sehän on merkitsemätön nuori emo. Emon merkinnässähän on tärkeää, että väri tulee vain emon paljaalle ja kovalle selkäosuudelle. Kuinka ollakaan, vaikka emo oli tukevasti merkkausmännässä, osuin maalin kanssa liian eteen emon päähän. Kyllä harmitti ja tuli käytettyä hiukan painokelvottomia sanoja – tuli turhan takia tuhottua nuori emo…. Pesään laitettaessa emo ei ensin liikkunut ja sitten se putosi mykkyrässä kakkujen väliin… Nyt ollaan siis oikeasti emoa vailla, kun se aikaisemmin oli vain hukassa. 21.8. pesästä otettiin vielä 10 kg – eli tähän mennessä yhteensä 30 kg –  mutta se on vielä 3:lla laatikolla eli jokunen kg pitäisi vielä tulla. 25.8. saatiin Kirkkonummelta ostettua italialainen emo. Tarkistin vielä miten tuhritulle emolle oli käynyt. Löysin munintaa ja lopulta myös emon – siis sitkeä sissi. Ehkä se olisi sittenkin selvinnyt kevääseen asti? Mutta ei auta, nyt se oli otettava pois ja annettava uusi emo tilalle. Kurjaa joutua tappamaan emo.

 (Erkki Poytaniemi)

Marja kylvi puutarhaan hunajakukkaa, joka onkin todella mehiläisten suosiossa. 1.8.

F2:ssa oli 28.6. muniva vihreä emo, mutta täälläkin on hämminkiä. 6.8. pesässä on lähes 10 emokennoa, suurin osa peitetyjä kehien keskivaiheilla. Emoa ei löydy, mutta munia mielestäni oli. Siis ilmeisesti hiljainen emonvaihto käynnissä? Päätin seurata tilannetta. 11.8. ei ole munintaa ja emokennot ovat kaikki rikki. Vaikka tarkistan huolella molemmat alalaatikot, ei emoa löydy. 12.8. tarkistetaan pesä uudestaan, mutta emoa ei löydy. Annan uuden emon, vaikka riskillähän se taitaa mennä, jos pesässä kuitenkin on nuori emo, jota en löytänyt. 17.8. ei löydy minkäänlaista emoa eikä munintaa, eli uutta emoa ei ole otettu vastaan, mutta omaa nuorta emoakaan ei ilmeisesti ole – tai ainakaan se ei vielä muni. Otan peitetyt kakut linkoukseen (n 7 kg) ja supistan pesän 2:een Farrariin. Laitan F7:sta avosikiökakun testatakseni emottomuuden ja teen pesän päälle peittosikiöjaokkeen, jolle annan seuraavana aamuna F3:sta säästämämme vihreän emon. Emoparka on ollut 5 päivää seuralaisten kanssa jugurttipurkissa ruuan ja kehäkukan kanssa ja on varmaan aika huonossa hapessa (iso osa seuramehiläisistä oli jo kuollut). Iltapäivällä se oli kuitenkin edelleen hengissä peittosikiökakulla ja huoltojoukkojen ympäröimä. Vaikka jaokkeen lentoaukko oli vain noin 5mm oli siellä käynnissä ryöstö eli ruuan riittävyyden kanssa voi tulla ongelmaa. Ryöstö ei varmaan pysähdy ennenkuin hunaja on viety muualle. 21.8. emo on hengissä jaokkeessa ja munii, vaikka jaoke on ryöstetty. Yhdistin jaokkeen sanomalehdellä takaisin pesään – katsotaan kuinka käy. Ehkä pesässä kuitenkin on nuori emo ja vihreän emon käy huonosti… 21.8 korjasin pesästä noin 11 kg hunajaa, eli F2:sta yhteensä 18 kg. 25.8. pesässä on munintaa alalaatikossakin, mutta emoa ei löydy. Vaikea sanoa lumpi pesässä on, sinne laittamani vihreä emo, vai uusi nuori emo. Selviää sitten keväällä.

 (Erkki Poytaniemi)

Myös kurkkuyrtti on kovasti mehiläisten suosiossa. 23.8.

F3 on heikoin Farrar-pesistä -2-laatikossa on hunajaa, mutta ei sekään täynnä, 3-laatikossa ei juuri mitään. 12.8. laitettiin tännekin uusi emo, sillä olin nuorta emoa merkitessäni tuhrinut sen siiven, jolloin se kaiketi joutuisi hiljaiseen emonvaihtoon joka tapauksessa. Samassa harjoituksessa olin pudottanut sen lätäkköön… (pesän alla olevassa muovissa). 17.8. tarkistuksessa uusi emo oli aloittanut muninnan, joskaan itse emoa en nähnyt. 21.8. korjasin pesästä noin 16 kg hunajaa.

F7 eli F2:sta tehty jaoke, joka sai sekä F2:n että F3:n lentomehiläiset, on toinen tämän kesän tuottava pesä. Täällä on muniva merkitsemätön nuori emo, joka on hyvin tumma. Mistä lienee isä tullut… Täältäkin otin 17.8.  7 peitetttyä eli noin 10 kg kakkua linkoukseen. 21.8. otin vielä 17 kg eli F7 yhteensä 26 kg.

Farrar-pesistä lingottu 21.8. mennessä 92 kg. Mutta F1:ssä on vielä hiukan hunajaa ja ylälistapesistäkin pitäisi jokunen kg löytyä – voisiko 100 kg mennä tänä vuonna rikki… Joka tapauksessa yli 30 kg per talvehtinut pesä, eli kesän säät ja omat sähläykset huomioon ottaen ei kai mennyt aivan huonosti…  (Lopullset määrät: F1 – 35kg; F2 – 18kg; F3 – 16kg, F7 26 kg.)

Ylälistapesät

YLP4 eli ensimmäinen parvi. Täällä näyttää kaikki olevan hyvin: 11.8. muniva emo, jonka merkitsin 25.7. siniseksi. Täällä on nyt 16 ylälistaa, eli olisi varaa ottaa pari kakkua pois, jos peitettyjä hunajakakkuja on. Olisihan se mukava saada hiukan kennohunajaa.

 (Erkki Pöytäniemi)

Jaokepesää vahvistin myös sokeriruokinnalla. 5 litran ämpärin kannessa on reikiä, ämpäri laudanpätkien päälle väärinpäin väliseinän tyhjälle puolelle. Tyhjiö pitää liemen ämpärissä. Mehiläiset pääsevät tilaan väliseinän alta ja imevät sokeriliuoksen kannen rei’istä. Tuntui piristävän jaoketta kovasti. 2.8.

YLP5 eli toinen parvi. Täälläkin merkitsemäni nuori emo ja tällä hetkellä 16 ylälistaa eli ennen ruokinnan aloittamista tästäkin olisi hyvä ottaa pari kakkua pois.

 (Erkki Poytaniemi)

Lähikuvausta ikkunan läpi.

 (Erkki Poytaniemi)

Mehiläiset tykkäävät muodostaa pesässä tällaisia siltoja…

 (Erkki Poytaniemi)

Vastarakennettu kennosto on lähes valkoista.

YLP6 eli F3:sta tehty heikko jaoke. Alunperin 4 rakennettua Farrar-kehää ja 7 kehän mehiläiset. 10.7. ja 27.7. annettu sikiökakut YLP4:stä ja YLP5:stä; yhteensä 4 sikiökakkua. Lisäksi rakennutettu, nyt 13 rakennettua kakkua. Jaokkeen teon jälkeen annoin ämpäreissä 2 litraa sokeria ja 2.8. annoin 5 litran ämpärin, joka käynnisti ryöstön ekopohjan kautta: toisten pesien mehit löysivät reitin karikkeen läpi, jonka tukin seuraavana päivänä savivellillä. Laitoin 2 lentoaukkoa kolmesta kiinni ja vaikka pesän ympärillä oli melkoinen hässäkkä, päättelin, ettei varsinaista ryöstöä lentoaukkojen kautta ollut käynnissä. Ainakaan lentoaukon alla ei ollut kuolleita mehiläisiä merkkinä tappelusta. Muutamassa päivässä ämpäri oli tyhjä ja tuntui kuin se olisi vahvistanut pesää melko lailla. Nyt 13-kakun pesä tuntuu olevan melko täynnä ja ainoana pesänä siinä oli jopa partaa aamulla.

 (Erkki Poytaniemi)

Ylälistaan rakennettu kennosto. Vaalea yläosa on peitettyä hunajakakkua, vaalea alaosa peittämätöntä hunajakennostoa ja yläoikealla oleva tummempi alue on ollut peitettyä sikiökakkua (ulkokehällä vielä joitakin peitettyjä sikiökennoja), jota on täytetty medellä sitä mukaan kun mehiläiset ovat kuoriutuneet kennoista. 17.8.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Keskellä ja alavasemmalla peitettyä sikiökakkua, muu peittämätöntä hunajakennostoa. 17.8.

Emot

Heinä-elokuun alussa tuntui, että emotilanne oli hallinassa. Kaikissa pesissä oli muniva emo: F2:ssa ja YLP6:ssa vihreä emo ja muissa nuori muniva emo. 25.7. merkitsin ensimmäistä kertaa emoja ja F3, YLP4 ja YLP5 emot sain merkittyä sinisiksi (F3 emon tiputin lätäkköön (!) ja tuhrin sen toisen siiven maalilla…). F1 ja F7 jäivät merkitsemättä. F7 emon näin ja se oli varsin tumma. 11.8. totesin F1:ssä ja F2:ssa olevan hämminkiä (kts yllä) ja päätin tilata niihin uudet emot, ts tilasin saman tien 4 luomuemoa Komppa-Seppälän tilalta. Seuraavana päivänä postinkantaja toikin ne ja iltapäivällä lähdettiin antamaan niitä pesille. Avattuani kirjeen totesin emojen olevan Buckfastia vaikka ennestään meillä on italialaisia. Ehkä muita ei ollut… F1 ja F2 saivat uudet emot kalikassa. F3:kin sai uuden emon, koska pelkäsin nuoren emon tuhrimisen johtavan kuitenkin emonvaihtoon. Neljäs oli hiukan ylimääräinen, mutta päätimme vaihtaa ainoan jäljellä olevan vihreän emon YLP6:ssa. 17.8. totesin että F1 ja F2 eivät olleet hyväksyneet emoja ja F1:ssa itse asiassa olikin nuori emo tallella. F3:n ja YLP6:n vaihdot olivat onnistuneet. F1:stä löytyi myöhemmin oma nuori emo sulkuristikon yläpuolelta, jonne se oli jotenkin joutunut 25.7. jälkeen. 21.8. tuhosin ko emon omana mokana eli yrittäessäni merkitä emoa. Sen tilalle tuli Kirkkonummelta italialainen.

 (Erkki Poytaniemi)

Juuri merkitty emo. Tarhassa oli parveilun ja jaokkeiden takia 5 uutta emoa. Sain 3 merkittyä 25.7., mutta yhden siiven tuhrin ja vaihdoin sen myöhemmin ostoemoon. Neljännenkin merkitseminen meni täysin pieleen, joten epäonnistumisprosentti on aika suuri. Panee miettimään, kannattako niitä oikeasti merkitä? Ei ainakaan, jos ei ole varma, että jostain saa uuden. Ja kuhnureilla kannattaa harjoitella joka kerta. Kuvan emollakin väriä on tarpeettoman paksu kerros.

 (Erkki Poytaniemi)

Sikiökennojen pohjilla näkyy munia. Mehiläisen muna on n, 1,5 mm pitkä. Pesätarkastuksessa riittää yleensä, että munintaa nähdään; silloin emokin on kunnossa, eikä sitä tarvitse välttämättä löytää. 17.8.

Nähtävästi olen onnistunut tuhoamaan kaksi pesien omaa nuorta emoa yrittäessäni merkitä niitä. Opetuksena on, että kuhnureilla pitäisi harjoitella paljon enemmän ja emoja ei kokemattoman kannata yrittää merkitä, jos ei ole varma, että uuden saa tilalle, jos homman mokaa. Toisaalta alkaa miettiä, kuinka tärkeää emojen merkitseminen on? Onhan merkitty emo helpompi löytää, mutta emotilanteen voi tarkistaa munintaakin seuraamalla. Pitämällä tarkaa pesäpäiväkirjaa – niinkuin olemme tehneetkin – pitäisi muutenkin olla selvillä, minkä ikäinen emo pesässä on. Tietysti hiljaista emonvaihtoa ei välttämättä huomaa, mutta jos pesässä on nuorempi emo kuin luulee, ei sen varsinaisesti pitäisi olla ongelma.

 (Erkki Poytaniemi)

Emokalikka ylälistapesässä. 17.8.

Eli emojen alkuperä nyt:

  • F1: nuori merkitsemätön emo (alkuperäisen F1 vihreän emon jälkeläinen) tuhottu 21.8. Tilalle Kirkkonummelta italialainen emo.
  • F2: peittosikiöjaokkeella yritetään antaa vanha F3 vihreä emo. Pesässä on joko vihreä emo tai uusi emo. Tarkistetaan keväällä.
  • F3: uusi Komppa-Seppälän Buckfast (sininen)
  • F7: jaokkeessa syntynyt nuori emo (italiainen /tumma, merkitsemätön)
  • YLP4: F1:stä lähtenyt parviemo (italialainen /vaalea, merkitty sininen )
  • YLP5: F1:stä lähtenyt parviemo (italialainen /vaalea, merkitty sininen)
  • YLP6: uusi Komppa-Seppälän Buckfast  (sininen)
 (Erkki Poytaniemi)

Keskellä merkitty nuori emo. Sininen on tämän vuoden väri. 17.8.

Eli alkuperäisistä jaokkeissa tulleista vihreistä emoista, jotka olivat italialaisia stadilaisemoja

  • F1 alkuperäinen emo on läheisessä jättiläishaavassa, mutta sen jälkeläinen on YLP4 ja YLP5 pesissä.
  • F2 emo jäi jaokkeen teossa F2:lle mutta on nyt hukassa. Ei hyväksy ostoemoa. Yritetään antaa F3:n vanhaa emoa.
  • F3 emo otettiin pois pesästä uuden Buckfast emon tieltä ja sitä yritetään nyt tarjota F2:lle peittosikiöjaokkeella.

Kahdessa pesässä (F3 ja YLP6) on nyt uusi Komppa-Seppälän Buckfast emo. F1:ssä on Kirkkonummen italialainen.