Les fondamentaux: Permakulttuurin perusteet

Viikko Normandiassa Ferme du Bec Hellounissa ranskankielisellä permakulttuurin PDC-kurssilla oli sen verran intensiivinen, ettei sieltä käsin juuri ollut energiaa blogin päivittämiseen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen. Paikka on vaikuttava ja siellä pyöritetään ammattimaista permakulttuurin periaatteiden mukaista luomukauppapuutarhaa. Esimerkkejä permakulttuurin soveltamisesta ammattimaiseen viljelyyn löytyy maailmaltakin melko vähän. Lähes kaikki työt tehdään ilman koneita, mikä mahdollistaa intensiivisen viljelyn, tiheät kasvustot, sekaviljelyn ja yksi- ja monivuotisten kasvien yhteiselon. Viljely on erittäin intensiivistä, hedelmäpuut ja marjapensaat ovat keskeinen osa järjestelmää ja yksivuotiset viljellään monivuotisten rinnalla osittain samoissa penkeissä, lähes kaikki kasvit viljellään 2-3 kasvin sekaviljelynä, kasviperäistä katetta ja karjanlantakompostia käytetään reilulla kädellä. Viljely työllistää 4 palkattua henkilöä. Kauppapuutarhan rinnalla pyöritetään koulutustoimintaa, joka työllistää kaksi henkilöä. Lisäksi tilalla on kokki ja tietysti tilan omistajat Perrine ja Charles Herve-Gruyer tyttärineen.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Nousemassa linja-autoon Evreux’ssä 27 kg rinkka selässä. Runsaan tunnin bussimatka uskomattomat 2 €.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Bec Hellounin kylää. Oikean laidan ravintola otti ystävällisesti rinkkani talteen niin oli mukavampi kävellä tutustumassa mm paikalliseen luostariin. Luonnollisesti kävin siellä sitten lounaalla.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Näkymä Ferme du Bec Hellounin puutarhasta talolle päin. Rehevää ja monipuolista. Päätilan pinta-ala on 1,8 ha.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Aidan takana ovat naapurin lehmät laitumella. Tällaiseen laitumeen puutarha perustettiin 8 vuotta sitten.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kasvihuone on oleellinen osa tuotantoa.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hedelmäpuuriveihin kannattaa istuttaa muita monivuotisia kasveja. Porkkana on kylvetty erityisellä kylvökoneella tiheään ja seassa on kaalia.

Kurssille ossallistui melko iso 40 hengen ryhmä, joten kaikkiin ei ehtinyt tutustumaan viikossakaan varsinkaan kun kielitaito hiukan rajoitti sujuvaa juttelua. Kahtena ensimmäisenä päivänä en käyttänyt englantia ollenkaan, mutta loppuviikkoa kohden mennessä repsahdin hiukan siinä suhteessa, mikä kylläkin auttoi tutustumaan englanninkielentaitoisiin kurssilaisiin paremmin. Läheskään kaikki eivät suinkaan puhuneet englantia. Tunnelma oli erittäin hyvä ja positiivinen ja suhtautuminen suomalaiseen karmeaa tankeroranskaan puhuvaan osallistujaan oli kannustava. Ymmärtääkseni olin Bec Hellounin ensimmäinen ”ei-francofiilinen” kurssilainen.

Osallistujia oli laidasta laitaan: pariisilaisista kaupunkiviljelyihmisistä belgialaisiin luomumaanviljelijöihin. Ikähaitari parikymppisistä kuusikymppisiin ja sukupuolijakauma melko tasan. Ulkomaisia edustivat minun lisäksi kaksi belgialaista, guadalopelainen ja Ranskassa kymmenisen vuotta asuneet englantilainen ja kanadalainen ja pari espanjalaistaustaista, jotka tosin ovat asuneet Ranskassa lähes koko ikänsä. Myös tavoitteet permakuttuurin suhteen vaihtelivat suuresti oman takapihan suunnittelusta pariisilaisen kaupunginosapuiston muuttamiseen ”syötäväksi puutarhaksi” ja tarinankerrontatilasta maatilan yhteydessä toimivaan kauppapuutarhaan.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Koulutustoimintaa varten on pari vuotta sitten rakennettu oma talo: alakerrassa ruokailutilat, toisessa kerroksessa koulutustilat ja ullakolla vielä hiukan majoitustilaa.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hedelmäpuita oli runsaasti. Kun kaikki tehdään käsin, ei haittaa vaikka ne ovat samoissa riveissä muiden viljelykasvien kanssa.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Metsäpuutarhaa raivaamassa. Pääasiallisena rikkakasvina hedelmäpuiden ja marjapensaiden joukossa on yli metrinen nokkonen.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Hauskaakin pitää kurssilla olla. Joka päivä yksi ryhmä esitti sketsin kurssin tapahtumista ja sisällöstä.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Ferme du Bec Hellounilla on sivutila kylän yläpuolella muutaman kilometrin päässä päätilalta. Siellä on pari hehtaaria terasseiksi muotoiltua rinnepeltoa ja 12 hehtaaria metsää.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Koko ryhmä koossa.

Opettajina toimivat tilalla opetuksesta vastaava Sacha ja tilan isäntä Charles. Sachan tehtävänä oli käydä läpi PDC kurssin vakiosisältö jäsennellysti taulua ja välillä powerpointtejakin käyttäen ja Charles vastasi pohdiskelevammasta ja filosofisemmasta puolesta. Työnjako toimi hyvin, joskin minulle tietysti oli Charlesin osuutta haastavampi seurata. Permakulttuurin taustalla olevaa ajattelua á la David Holmgren käsiteltiin melko paljon – siis permakulttuuri konspetina, jolla voidaan vastata ihmiskuntaa tulevaisuudessa uhkaavaan putoamiseen halvan fossiilisen energian maailmasta niukkuuteen (energy descent). Keskusteluun ei oikein tullut osallistuttua, kun kielitaito ei siihen riitä.

Maanantaita lukuunottamatta joka päivään kuului myös käytännön viljelytöitä ryhmissä: taimipotteihin kylvöä, katteen ja lannan levittämistä ja viljelypenkkien tekemistä, jne. Sää oli maanantain sadepäivää lukuunottamatta mukavaa pilvipoutaa.

Etukäteen oli ilmoitettu, että kurssilla tehdään ryhmätyönä permakulttuurisuunnittelutyö ja siihen saa ehdottaa omaa projektiaan. Olin siksi valmistellut Iso-orvokkiniityn esittelyn ranskankielisenä powerpointtina. Loppujen lopuksi 13 kurssilaista esitteli projektinsa ryhmätyön aiheeksi. Alkuesittely tehtiin ilman apuvälineitä eli pelkästään suullisesti ja siihen oli annettu muutama minuutti aikaa, mutta hyvinhän se kuitenkin meni. Sacha merkitsi muistiin kunkin ehdotuksen pääkohdat ja lopuksi esityksistä äänestettiin siten, että ääniä sai antaa useallekin ehdotukselle, mutta ei omalleen. Yllätyksekseni voitin äänestyksen 25 äänellä eli Iso-orvokkiniitty pääsi ryhmätyöaiheeksi kuuden muun kohteen kanssa. Mukana saattoi tietysti olla sympatiaääniäkin kovasta yrityksestäni puhua ranskaa… Projektin ”omistaja” ei itse osallistu suunnittelutyöhön vaan on ikäänkuin tilaaja. Sain käyttää noin puoli tuntia Iso-orvokkiniityn esittelyyn, minkä jälkeen ryhmä työskenteli ilman minua. Näin syntyvät suunnitelmat olivat tietysti varsin alustavia – vasta toisella kurssiviikolla paneudutaan perusteellisemmin permakulttuurisuunnitelmiin.

Design Erkki 1

Tällainen suunnitelma syntyi Iso-orvokkiniityn pellon osalta. Kasvihuone, jonka sisällä sauna, metsäsaarekkeen vieressä, pohjoispuolella pellolla koealoja erilaisille viljoille ja koilliskulmassa hedelmätarha. Talon eteläpuolella kohopenkit ja lampi, kukkaniitty ja naapurisovun varmistamiseksi sydämenmuotoinen lampi eteläkulmassa. Pohjoislaidalle ja tietä myöten tiheä pensasaita paikallisista marja- ym pensaista.

Design Erkki 3

Metsän kartta on jotenkin mystyisesti muuttanut muotoaan. Joka tapauksessa pähkinälehtoon on suunniteltu polku, jonka varrelle tehdään metsäpuutarha ja isoihin puihin majat. Hauska ajatus!

Itse olin mukana lähiseudulla asuvan Lysen tilan suunnittelussa. Lyse on tarinankertoja ja siltä pohjalta tilalle syntyi varsin mielenkiintoinen suunnitelma.

Design Lyse

 

Keskiviikkoiltana kävimme tilalla vierailullakin – lähinnä koska he rakensivat parhaillaan kuusikulmaista olkipaalitaloa, mikä kiinnosti tietysti minua ja muitakin. Vierailu oli varsin mielenkiintoinen ja paikalla oli myös itse työmaan mestari, hollantilainen Tom Rijven, joka auliisti kertoi olkipaalirakentamisesta ja periaatteistaan. Varsin mielenkiintoinen ja vakuuttava kaveri, joka on myös julkaisuut aiheesta kirjan ”Between earth and straw”, jonka ostin. Talon kuusikulmaisuudellekin on aivan pätevä syy, mutta tuntuu se hiukan arkkitehtonisesti rajoittavalta. Tunnin mittainen Tom Rijvenin luento olkipaalirakentamisesta löytyy tästä.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kurssin aikana käytiin omatoimisesti tutustumassa yhden kurssilaisen olkipaalitalotyömaahan. Mestarina kuvan keskellä (viiksekäs kaveri) hollantilainen Tom Rijven. Rakenteilla oleva kuusikulmainen talo taustalla.

Kurssisisältöön en mene tässä sen tarkemmin, koska PDC kurssit ovat melko vakiomuotoisia ja permakulttuurisuunnittelun taustat, periaatteet ja menetelmät käydään ilmeisesti hyvinkin samallalailla läpi kaikilla kursseilla. Vaikka lähdin Ranskasta hakemaan vähemmän anglosaksista versiota permakulttuurista, oli valtaosa lähdeaineistosta, johon kurssilla viitataan englanninkielistä ja englanninkielisiä permakulttuurin perusteoksia on käännetty ranskaksi. Myös käytännön viljelyoppia käsityöhön perustuvan luomukauppapuutarhan viljelyyn on haettu USA:sta ja metsäpuutarhaan USA:sta ja Englannista. Permakulttuurihan on lähtöisin Australiasta, joten englanninkielisissä maissa se on pisimmällä. Mutta kyllä Bec Hellouinin esimerkki osoittaa, että eurooppalaisillakin on siihen annettavaa. Siinä missä luomu on nykymuodossaan jossain määrin liudentunut alkuperäisestä kokonaisvaltaisesta ajattelustaan ja ottanut esimerkiksi biodynaamiseen viljelyyn verrattuna askeleen taaksepäin, on permakulttuuri taas askel eteenpäin kokonaisvaltaisempaan ja modernimpaan suuntaan.

Lisätään permakulttuurin sisältöasioita näille sivuille myöhemmin. Joka tapauksessa kurssin käymällä asioista, jotka sinänsä ovat tuttuja – ainakin itselleni, muodostuu jäsennellympi kokonaisuus. Jotta permakulttuurin soveltaminen ruoantuotantoon, energiatalouteen ja muille elämänalueille olisi mahdollista, on meillä oltava suunnilleen yhteinen käsitys siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa. Käsitys ei ole aivan sama kuin mikä valtamediassa esitetään. Ei käsitys kehityksestä tokikaan ollut sama kurssilaistenkaan piirissä. Yksi kurssilaisista – tiukasti uskovainen – mies toivoi itselleen uskovaista vaimoa ja 10 lasta vaikka totesin hänelle, että Raamatun käsky lisääntyä ja täyttää maa on jo hoidettu liiankin hyvin ja nyt olisi syytä ottaa asiassa hiukan toinen suunta. Toinen kurssilainen ei pitänyt kasvihuoneilmiötä ongelmana, sillä maapallon magneettiset navat ovat heilahtamassa toisin päin milloin hyvänsä ja siitä seuraa syvä jääkausi, jossa vain päiväntasaajan seudut säilyvät elinkelpoisina… Mutta kyllä porukka oli yleisesti ottaen erittäin täysipäistä ja jalat maassa ja mistäpä sitä lopulta voi tietää, mikä on totta….

Viikon tauon jälkeen ensi sunnuntaina on paluu Bec Hellouiniin ja PDC kurssin toinen viikko. Se saattaa olla ranskankielen osalta tätä haastavampi, koska ryhmä- ja suunnittelutöitä tehdään enemmän. Mutta eiköhän siitäkin selvitä kunnialla.

Kuvakansio: