Päätimme rakentaa vielä kesäkuussa muutaman lämpölavan muovitunnelilla kokeeksi, kun kylmä ja sateinen sää jatkui. Käytämme paljon kesäkurpitsaa ja munakoisoa, joten olin laittanut keväällä niiden taimia tulemaan, samoin kuin tomaattia ja chiliä. Pari paprikan taintakin oli jostain ilmaantunut. Kun kesäkuun yölämpötilat lähentelivät nollaa ja päivälläkin saattoi tulla rakeita, niin suojaisaa kasvupaikkaa tarvittiin.
Katsoin netistä helpon ja halvan ”kasvihuoneen” eli muovitunnelin, polytunnel, ohjeet. Ja tosiaankin lautakehikko, vesijohtoputket kaarina ja muovi päälle. Tarvittiin myös kulmaraudat ja puutarhaletkun pätkiä, joista askarreltiin muovin kiinnitys putkikaariin. Ohjeet löytyy täältä: http://www.sowanddipity.com/polytunnel-tutorial/
Tein laskelman, että mun tunnelit tuli maksamaan vähän yli 50 e /kpl. Muovia jäi yli vielä vastaisen varallekin, mutta lautatavaraa sain osittain ilmaiseksi. Letkumuovin pidikeet ei kyllä pitäneet täällä kunnon tuulissa, siihen täytyy keksiä parempi ratkaisu.
Toinen lava tehtiin niin, että kaivettiin kuoppa kuten harjuja tehtäessä ja lavan reunat istutettiin siihen, sitten puukerros, hevosenlataa, juuripaakut ylösalaisin ja päälle savimaata ja tällä kertaa myös sekaan ostettua puutarhamultaa, jotta saadaan vähän kuohkeampi istutusalusta. Toinen penkki tehtiin niin, että levitettiin niitetylle nurmelle sanomalehtiä, johon lautakehikko päälle. Seuraavaksi puut, sitten lantaa ja savimaa-puutarhamultaseos päälle.
Lopulta koko kesäkuu oli kovin kylmää ja sateista. Etenkin kesäkurpitsat kasvoivat huomattavasti paremmin lämpölavassa kuin avoimessa kohopenkissä. Suojamuovia ei tarvinnut enää heinäkuussa, kun tuli lämmintä ja aurinkoista. Tomaatitkin viihtyivät ja kasvoivat niin suuriksi, että muovitunneli jäi pieneksi. Tomaatin taimia oli sekalainen valikoima ensinnäkin pottaattomaattia ja pussillinen ranskalaisia perinnetomaatteja, joista ei sitten tiennyt ollenkaan, millaisia ovat. Osa jäi kyllä pieniksi pensastomaateiksi eikä mikään kasvanut mahdottoman pitkäksi perinteiseksi kasvihuonetomaatiksi. Pottaattomaatit kasvoivat sekä lavassa että kohopenkissä yllättävän suuriksi, kun olin odottanut aika vaatimatonta kasvua.
Kesäkurpitsat olivat ensimmäisessä kuoppaan kaivetussa lavassa ja joukossa oli myös chiliä ja muutama munakoison ja hunajamelonin taimi. Chilejä sain lähes jokaisesta taimesta yhden tai kaksi, vaikka katteen mukana tulleet etanan söivät lehdet ihan rei’ille. Hunajamelonit ja munakoisot sen sijaan eivät oikein viihtyneet kylmässä kesäkuussa ja kerkesivät juuri ja juuri kukkimaan, ennen kuin syyskylmät saapuivat. Kurpitsat tuottivat hyvin satoa ja saimmekin nauttia syksyn kesäkurpitaa eri muodoissaan, josta kyllä pidämmekin kovasti.
Toisessa lavassa oli tomaatit ja joukossa erilaisia basilikoja. Basilikaa keräsinkin ihan kohtuullisesti. Monet tomaateista ja etenkin pottaattomaatti tekivät runsaasti vihreitä raakileita, osa todella suuriakin. Vielä pitää selvittää, mikä joitakin pottaatomaatteja vaivasi, kun raakileita alkoi tummua alaosasta ja ne menivät pilalle. Mutta sitten kävi onnettomasti. Kun pääsato alkoi kypsyä, emme kahteen viikkoon päässseet paikalle, kun työkiirret alkoivat kaupungissa. Ja niin tuli yöpakkaset ja palelluttivat kaikki kurpitsat ja tomaatit. Raakileet olivat kuitenkin hyväkuntoisen näköisiä ja koetin niitä vielä kypsytellä kotona, mutta ei se onnistunut kovin hyvin, kun olivat saaneet pakkasen pureman. Olisi ollut parempi tehdä niistä jonkinmoista hilloketta, vaikka intialaisittain chutneyta.
Talveksi kunnostin toisen lavan puuntaimien talvehtimista varten. Siellä on nyt suojassa Santerin ja Ainon häälahjaksi saama saarni, kaksi maatiaisen taimivaihtopäivästä ostamaani magnoliaa, joukko granaattiomenan taimia ja kaikki keväällä idättämäni tammet Auroranpuistosta sekä Aulilta saamani ja muuten keräämäni vaahterat. Vielä joulukuussa siellä kukkii suojassa yksi sarviorvokki!
