Lämpöä pohjoiseen

Intensiivinen viikonloppu metsäpuutarhojen ja kasvihuoneiden parissa on ohi. Lauantaina Överbyssä pidettyyn luentopäivään osallistui yli 60 henkeä! Sunnutaina Iso-orvokkiniityn työpajassa oli lähes 30 ihmistä. Enemmänkin olisi tullut, mutta paikan resurssit eivät antaneet myöten suuremmalle joukolle. Onneksi aurinko paistoi ja päivä sujui leppoisissa merkeissä.

Lauantain luennolla Jerome Osentowski puhui aamupäivällä syötävästä metsäpuutarhasta ja näytti kuvia omasta puutarhastaan Coloradossa. Täytyy tarkentaa, että Suomessa on lanseerattu myös metsäpuutarha-käsite, jota ei pidä sotkea tässä yhteydessä tarkoitettuun englanninkieliseen forest garden -käsitteeseen. Siksi käytämme nimitystä syötävä metsäpuutarha. Ideanahan on tuottaa tilallisesti mahdollisimman tehokkaasti, lajillisesti mahdollisimman monipuolisesti ja työmäärän minimoiden ihmiselle hyödyllisiä luonnonantimia: ruokaa, energiaa, muita tarvemateriaaleja ja vaikkapa viihtyisyyttä.

Luennossaan Osentowski näytti mielenkiintoisia kasveja omasta puutarhastaan ja esitteli muutamia kiltoja. Killalla tarkoitetaan eri tyyppisten kasvien muodostamia yhteisöjä, jossa kasvit hyötyvät toisistaan ja muodostavat elävän kokonaisuuden. Sen tarkemmin ei käyty läpi kiltojen muodostamista. Sen sijaan Osentowski kiinnitti huomiota muutamiin oleellisiin periaatteisiin metsäpuutarhan luomisessa.

Ensinnäkin on oleellista pitää mielessä kasveja valitessa niiden monia eri tehtäviä. Esimerkiksi yksi permakulttuuriviljelyn peruskasveista on raunioyrtti, joka toimii maanpeitekasvina, tuo syvillä juurillaan ravinteita maasta muiden kasvien käyttöön, torjuu rikkaruohoja ja sitä voi käyttää rehukasvina, katteena ja lannoitteena.

Syötävä metsäpuutarha suunnitellaan niin, että se on mahdollisimman itseuusiutuva, -lannoittava ja itse itseään ylläpitävä kokonaisuus. Kasveina käyteään joko monivuotisia tai itsekylväytyviä yksivuotisia kasveja.

Toinen tärkeä periaate on maan elävyydestä huolehtiminen. Maata muokataan mahdollisimman vähän ja katteita käytettän paljon. Ravinteita tuovat typpea ilmasta bakteerien avulla sitovat kasvit sekä muita ravinteita maasta vapauttavat tai katteena toimivat kasvit. Mielikuvitusta voi käyttää siinä, mistä kaikkialta omasta puutarhasta tai ympäröivästä yhteiskunnasta saa käyttökelpoista kasvimateriaalia kattamiseen.

Kasvinsuojelu tapahtuu ennaltaehkäisevästi ja monimuotoisesti luonnon omia konsteja käyttäen.

Tutustuimme luennon lopuksi useisiin projekteihin ja niiden kautta erilaisiin tekniikoihin. Muutamasta mielenkiintoisesta tekniikasta teen erilliset jutut, kunhan kerkeän.

Iltapäivä oli omistettu kasvihuoneille. Jerome esitteli omat kasvihuoneensa sekä muutamia muille suunnittelemiaan. Kasvihuoneita oli monenlaisia, isoja ja pieniä, puusta rakennettuja ja metallikehikkoisia, kotitarveviljelyyn soveltuvia, kouluille suunniteltuja ja kaupalliseen käyttöön tarkoitettuja.  Yhteistä kaikille oli hänen kehittämänsä ”Climate battery” systeemi, jolla varastoidaan auringon lämpöä päivällä kasvihuoneen alle maahan ja vapautetaan sitä yön kylmetessä. Näin pystytään tuottamaan ilmasto, joka on useita kasvuvyöhykkeitä lämpimämpi. Jeromelta on juuri ilmestynyt aiheesta kirja: The Forest Garden Geenhouse 

Sunnuntaina jaoimme porukan esittelykierroksen jälkeen kahteen ryhmään, toinen ryhmä kiersi katselemassa paikkoja Erkin ja Mari Korhosen johdatuksella. Tutustuttiin sieniviljelyyn, pähkinälehtoon ja pähkinöiden kasvattamiseen Suomessa sekä ekorakentamiseen. Mari kertoi kussakin kohteessa permakulttuurin ajatelutavasta ja periaatteista. Toinen ryhmä pääsi käytännön hommiin puutarhassa kohopenkkien, lämpölavojen ja tuulensuoja-aidan parissa. Tehtiin kattamista, kohopenkin täyttämistä ja puiden istutusta. Ryhmää vetivät Jerome ja Marja.

Ruokatauon jälkeen ryhmiä vaihdettiin ja iltapäivällä pidettiin vielä yhteinen istunto pellolla katoksen alla, jossa Jeromen ja ekoarkkitehti Kati Juolan kanssa käytiin läpi kasvihuonesuunnittelun periaatteita käytännön esimerkkien kautta. Kurssilaiset saivat jälkikäteen linkin netistä ladattaviin materiaaleihin, joista löytyy opastusta kasvihuonesuunnitteluun Osentowskin opeilla.

Viikonlopun tärkeä anti oli uusien ihmisten tapaaminen ja tutustuminen. Oli mukava nähdä, miten monenlaisia ihmisiä asia kiinnostaa. Valitettavasti kaikki eivät mahtuneet sunnuntain työpajaan, mutta lupasimme järjestää vastaavia tapahtumia jatkossakin. Palautteesta kävi ilmi, että erityisesti Suomen olosuhteisiin kaivattiin tietoa sekä metsäpuutarhan että kasvihuoneiden osalta. Koetamme paneutua tähän asiaan talven aikana ja tuottaa lisää käytännön tietoa esimerkiksi kiltojen suunnittelusta, kohopenkeistä ja monivuotisista kasveista, jotka sopivat Suomen olosuhteisiin ja mitä kasvihuoneessa voisi saada aikaan. Haastavana Osentowski koki Suomen talviajan pimeyden, josta hänen koitseudullaan Coloradossa ei tarvitse kärsiä niin kuin Suomessa.