Hyödynnämme koivua

Valkokylkinen koivu on olennainen elementti suomalaisessa luonnossa. Meidänkin tontiltamme sitä löytyy kasvamasta etenkin tulevan talomme rakennuspaikalla. Tontin nuori koivumetsä on parinkymmenvuotista, runkojen paksuus on juuressa 10-20 cm.

Totuttelen ajatukseen, että kauniita puita on kaadettava useampi, kun taloa ryhdytään rakentamaan. Ensimmäinen puu kaatui juhannuksen tienoilla, kun Erkki ja pojat tekivät huussin perustuksia ja tarvitsivat koivuntuohta suojaamaan puurakenteita, jotka nojaavat kiviperustuksiin (myöhemmin tosin ilmeni, että tässä ei olisi tarvittukaan koivuntuohta väliin). Paksun rungon Erkki käytti sieniviljelmiin, josta on juttua erillisessä kirjoituksessa.

Tämän operaation jäljiltä metsään jäi iso kasa koivun tuoreita oksia. Permakultuurin ajatuksiin kuuluu hyödyntää saatavilla olevia resursseja mahdollisimman monipuolisesti. Niinpä aloinkin miettiä, miten hyödyntää loput osat koivusta. Taittelin oksista aluksi kuusi saunavastaa, jollaista olemmekin jo testanneet nautinnolla saunassamme kaupungissa. Loput vastat kuivuivat puun oksalla ja siirsin ne sateelta suojaan säilytykseen. Yksi ainakin säästetään joulusaunaan. Vasta on myös hieno tuliainen.

Koivun lehdet tuoksuivat kuivaessaan hienolle ja niistä saakin puhdistavaa ja raikasta teetä. Tein lehtien kanssa teesekoituksen niityllämme kukkivista puna- ja valkoapiloista. Myöhemmin keräsin vielä pahvilaatikollisen kuivia lehtiä jäljelle jääneistä oksista, jotta voin tehdä niistä talven aikana hiustenhuuteluvettä. Kokeilin jo saunavastojen liotusvettä hiusten pesuun, ja se toimikin todella hyvin. Löysin myös koivushamppoon ohjeen Maarit Cederbergin kirjasta Aarteita Suomen luonnosta: Avarasuisessa pullossa rumpustellaan 2 dl koivunlehtiä kunnes syntyy vaahtoa ja sillä huuhdellaan hiukset. Koivuvesi sisältää saippuana toimivia saponiineja. Se myös tuoksuu hyvältä ja tuo kiiltoa.

Koivun oksarangoista ryhdyin tekemään tukikeppejä hurjaa vauhtia kasvaville tomaateilleni. Periaatteessa tomaattini ovat vankkavartisia maatiaislajikkeita, mutta osa on venähtänyt jo niin kookkaaksi, että tuki on tarpeen.

Koivun tuohta käytettiin siis huussin perustuksissa, mutta tuohen alla on itse koivun kuori, tumma näkkileipämäinen kerros. Sitä aion käyttää lankojen värjäykseen. Siitä saadaan harmaankeltaisia ja -punaisia värejä. Puiden kuorilla voi myös purettaa villalankoja, koska ne sisältävät tanniineja. Tähän puuhaan on tutustuttava syksymmällä, kun on aikaa, paremmin.

Ensi keväänä valutamme taatusti koivunmahlaa ja joudumme pohtimaan, miten hyötykäyttää parhaiten talon paikalta kaadettuja koivunrunkoja! Voisikohan niitä jotenkin käyttää talomme sisustuksessa? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

 (Erkki Pöytäniemi)

Nuorta pitkää koivua rakennuspaikalla.