Tiettyjen perusasioiden tarpeellisuus paljastuu hyvin, kun niitä ei ole. Asuntovaunu oman metsän reunassa on mukava paikka majailla, mutta veden, sähkön ja ennen kaikkea huussin puuttuminen alkaa vaivata ennen pitkää (aika pian). Onneksi Maija-leena asuu vain kolmen kilometrin päässä. Jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, että huussi olisi ensimmäinen rakennus tilalla. Aika nopeasti päädyimme Biolanin kompostoivaan Kompostikäymälä ecoon, mutta sitäkin enemmän keskustelua aiheutti itse huussirakennus. Markkinoilla saatavat lautakyhäelmät eivät miellyttäneet ja huussin pitäisi sopia Iso-orvokkiniitylle tulevaan kokonaisuuteen ja arkkitehtuuriin. Päädyimme vanhoista hirsistä rakennettavaan huussiin, ja Jaakko ryhtyi sitä suunnittelemaan. Hankkeen ensimmäinen vaihe oli vanhan hirsisaunan purkaminen tuttavan tontilta Kirkkonummelta.
Oma tarinansa on, saako omaan metsään rakentaa huussia. Huussi ei periaatteessa tarvitse rakennuslupaa, mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Koska meillä ei ole tilalla vielä rakennuslupaa mihinkään (vasta suunnittelutarveratkaisut), ei tilalla saisi rakentaa mitään – siis ei sellaistakaan mihin ei tarvita rakennuslupaa. Aika kafkamaista. Sama koskee asuntovaunua, jonka parkkeeramiseen metsän reunaan yli kolmeksi kuukaudeksi tarvitaan lupa. Siis omalla maalla. Haimme kiltisti molempiin lupaa Lohjan rakennusvirastosta ja otimme hiukan etunojaa, koska meidän annettiin ymmärtää, että luvat toki heltiävät, jahka päätöksiä ehditään tehdä… Onhan joka tapauksessa ympäristön kannalta parempi, että on huussi kuin että ei ole huussia. Lapion kanssa on täytynyt mennä muutama kerta metsään…
Kun hirret oli tuotu paikalle, oli ryhdyttävä itse huussin rakennushommiin, mistä alla kuvasarja.
Jaakko ja Santeri mittasivat huussin perustukset paikoilleen ja kaivoivat kuopat. Itsekin pääsin apumiehen ominaisuudessa kuoppia kaivamaan saviseen metsämaahan. Huussi perustetaan siis kiviperustuksille.
Hirsien lisäksi huussiin hyödynnettiin ”rakennuspaikan” vieressä seissyt kuollut kelottunut mänty, josta saatiin huussin terassin pystytolpat.
Huussin tarpeisiin tapahtui toinenkin kaato, eli talon paikalta kaadettiin koivu. Tarkoituksena oli saada tuohta perustuskivien ja hirsien väliin. Pojat ja Aino ihmettelevät kuinka näppärästi tuohen kuorinta sujuu.
Koivu pätkittiin runsaan metrin mittaisiksi pölkyiksi sieniviljelyä varten. Lehvistä Marja teki vastoja, joten koivu tuli hyödynnettyä hyvin.
Terassin tolpat pystyssä (tuettuina). Huomaa tuohenpalat tolppien alla.
Seuraavana päivänä terassin alemmat tukihirret ovat paikoillaan.
Toiset pitemmät tukihirret paikoillaan taas seuraavana päivänä. Vanhaa kakkosnelosta ei ollut riittävän pitkiä, joten oli käytävä Enäjärven Sahalta hiukan uutta puutavaraa (kuljetus auton katolla). Kompostorikin on kannettu paikalle…
… ja nostettu paikoilleen. Koeistun tässä vaiheessa pöntön ja tarkistan maiseman (onhan huussin avoimesta ovesta avautuva maisema minkä tahansa huussin tärkeimpiä ominaisuuksia). Pähkinäpensas jää mukavasti huussin taakse.
Sitten päästään Jaakon kanssa jo mallailemaan alimpia hirsiä paikoilleen. Tässä vaiheessa joudutaan jokainen liitos veistelemään. Onneksi on vanhoja tilkkeitä…
Sahaamista… Oikea käsi alkaa kaikesta hommasta olla jo sen verran poikki, että täytyy harjoitella hirsien sahaamista vasurilla. Tässä kuitenkin tarkkuutta vaativa kohta oikealla kädellä. Sähköä ei ole ja agregaattia ei viitsi ottaa tänne huutamaan.
… ja kirvesmiehenä.
Hirret lajiteltuina. Muutaman alimman kierroksen jälkeen päästään hyödyntämään valmiita liitoksia kahdessa kulmassa, mm kuvassa näkyvää seinänpätkää. Yksi kulma on veistettävä koko matkalta ja siihen taitaa mennä puoli tuntia liitokseen.
Terassilaudat naulattu paikoilleen. Tähän vaiheeseen jäätiin sunnuntaina ja nyt tulee muista kiireistä johtuen taukoa. Mutta kompostori on käyttövalmis, joten mikäs metsän siimeksessä on asioidessa seiniä odotellessa. Mikään ei ole maiseman edessä.
Tässä vielä linkki koko kuvasarjaan:
