Hasselpähkinöitä

Aloin ensin kirjoittaa blogi-postausta pähkinäpensaasta, mutta tulinkin siihen tulokseen, että teenkin siitä päivitettävän sivun (hyvä tekosyy jättää se nyt kesken). Se löytyy keskeneräisenä Permakulttuuri-teeman alta tästä. Tässä postauksessa kerron kuvien avulla, mitä meillä tänä vuonna on pähkinärintamalla tapahtunut.

 (Erkki Pöytäniemi)

Näkymä pähkinälehdostamme. Lehvästo on niin tiheä, ettei aluskasvustoa juuri ole.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Sinivuokon strategia on kukkia aikaisin keväällä, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Meidän pähkinälehdossa sinivuokko kukkii sinisenä ja punaisena.

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Pähkinäpensaat kasvavat lähes 10 metrin korkeuteen. Näkyykö pähkinöitä? (16.8.2014)

 

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kuva on otettu 600 mm objektiivilla ja paljastaa, että kyllä siellä pähkinöitä on (16.8.2015).

 

 (Erkki Poytaniemi)

12.3.2015 pähkinäpuut kukkivat ja kun on lämmintäkin ovat mehiläiset siitepölynhaussa. Erinomaista pesien kevätkehitykselle. Pähkinä sensijaan on tuulipölytteinen, eikä kaipaa hyönteispölytystä.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Naapurin hakkuualueen reunalla olevat pähkinäpensaat saavat runsaasti valoa. Tarkkaan katsomalla näkee, että pähkinöitä tulee paljon. Metsän sisällä olevissa pensaissa on samaan aikaan vain pähkinä siellä täällä.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Pähkinät kypsyvät. Sama pensas kuin yllä. (27.7.2015)

 (Erkki Pöytäniemi)

2015 oli harvinaisen huono sienivuosi lukuunottamatta heinä-elokuun vaihteen kanttarelliryöpsähdystä. Tässä pähkinäpensas ja kanttarelli ovat löytäneet toisensa – pensaiden alla rymyämällä sai korin täyteen. Kanttarelli on pähkinäpensaan mykoritsasieni. (29.7.2015)

 (Erkki Poytaniemi)

Parhaimmillaan tertussa on seitsemänkin pähkinää. Yleisimmin kuitenkin 3-4. (23.8.2015)

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Poimin loppukesällä silloin tällöin pähkinöitä kokeeksi – tässä varsinainen ”sadonkorjuu”: hiukan yli 2 kg tuorepaino. Pähkinäpoiminnan otollinen ajankohta osui tänä vuonna syyskuun alkuun. Oleellista on odottaa, että pähkinät ovat poimintakypsiä, minkä tunnistaa siitä, että pähkinä irtoaa helposti kannastaan. Pähkinä helpeineen on silloin vielä vihreä. Pähkinä alkaa saada ruskeaa/punertavaa väriä parin viikon päästä, mikä toimii eläimille merkkinä, että kannattaa käydää kimppuun (toki jonkin verran niitä syödään jo vihreänä). Tässä muodostuu parin viikon ikkuna, jolloin ihminen ehtii poimimaan ennenkuin pähkinät häviävät eläinten suihin. Poiminnan jälkeen pähkinöitä käytetään 1-2 viikkoa ennen kuivaamista. Tästä tarkemmin pääartikkelissa. (6.9.2015)

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Osentowskin kurssilla sain vinkin käydä katsomassa pähkinäntaimia Vakka-taimessa Laitilassa. Vierailu jäi aika lyhyeksi ajanpuutteen vuoksi, joten en pysty paikasta kertomaan muuta, kuin että jos pähkinät kiinnostavat, siellä kannattaa käydä. Itselläni oli lähes 30 puuntainta autossa kun lähdin jatkamaan matkaa. Kuvassa punapähkinäpensas (C. avellana f. fuscorubra). (21.9.2015)

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Turkinpähkinän (C. colurna) taimi Vakka-taimelta. Näitä taidettiin istuttaa kolme pellollemme. Tuottaa myös pähkinää, mutta kasvaa puumaisena.

 (Erkki Poytaniemi)

Etelä-Virossa sijaitsevassa Eesti Maaülikoolin Pollin tutkimuslaitoksessa, joka keskittyy lähinnä hedelmäpuiden tutkimukseen, on 1950-70 luvuilla laitoksen ensimmäisen johtajan Alexander Siimonin toimesta istutettu runsaasti pähkinäpensasta tavoitteena löytää tuottavia kantoja Viron olosuhteisiin. Tämä pähkinäpensasaita on istutettu 1950-luvulla. Alkuperänä on Saarenmaalta löydetyt parhaat kannat, joita on risteytetty saksalaisten kantojen kanssa. Toinen vastaava pensasaita on istutettu 1960-luvulla. Laitoksen henkilökunta ystävällisesti näytti minulle kaikki istutukset. (24.9.2015)

 (Erkki Poytaniemi)

Viimeinen Pollin pähkinäpensasistutus on 1970-luvulta. Siinäkin pensaat ovat jo varsin isoja. Etualan pensaat on leikattu alas 2013 ja 2014. Vierailuni ajoittui liian myöhään, mutta joitakin pähkinöitä sain kerättyä kylvettäviksi ja otin lapiolla muutaman taimen kyytiin.

 

 (Erkki Pöytäniemi)

Takaisin Karjalohjalla. Pähkinöiden sadonkorjuu on luonnossa täydessä käynnissä ja puun kannot ja kivet sopivat hyvin alustoiksi pähkinöiden rikomiseksi. (28.9.2915)

 (Erkki Poytaniemi)

 (Erkki Poytaniemi)

Pähkinähakki ja orava lienevät tehokkaimpia pähkinöiden hyödyntäjiä luonnossa. Tätä olen saanut seurata työhuoneeni ikkunasta koko lokakuun. (15.10.2015)

 

 (Erkki Poytaniemi)

17.10.2015 ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin, mitä pähkinöiden sisältä löytyy. Ovathan ne onnettoman pieniä verrattuna kaupan hasselpähkinöihin, mutta maukkaita napostella. Epätarkalla kirjevaakalla punnittuna pähkinä painaa kuorineen 0,8 g ja kuorien mukana lähtee painosta 2/3-osaa eli kuorittuna 0,27 g. Halkaisija taitaa olla luokkaa 5mm eli alle puolet kaupallisen pähkinän pienimmistäkin kokoluokista.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Pähkinänsärkijät on suunniteltu hiukan isommalle pähkinälle, mutta onnistuu se tälläkin.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Tällä Latviasta ostamallani mallilla homma kävi mielestäni paremmin. Kuorimisen työmenekkiä on turha ruveta laskemaankaan.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Yllä pähkinä kuorineen ja alla kuorittuna.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Kuorittua Karjalohjan hasselia.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Kypsä pähkinä täyttää kuoren kokonaan.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Sellaiset pähkinät, joista helve ei irtoa, ovat pääsääntöisesti tyhjiä – eli ne olivat poimittaessa vielä raakoja. Pähkinät kypsyvät hiukan eri aikoihin, joten poimiessa kypsyyttä olisi koko ajan kontrolloitava. 

 

 (Erkki Poytaniemi)

1.11.2015 löytyi vielä yksittäinen pähkinä puusta.

 

 (Erkki Poytaniemi)

Pähkinän hedekukka syksyllä. (1.11.2015)

Tässä pähkinäjutut tältä erää, mutta tietoa kerätään lisää sekä kirjallisuuden, keskustelujen että käytännön kautta. Eli uusia blogipostauksia tulee ajan kanssa pähkinä teeman alla ja pähkinäpensaasta kokoan tietoa Pähkinäpensassivulle.