Geodeettinen kasvihuone ja muita ulkorakennuksia

Kun ostimme tämän paikan, täällä ei ollut mitään infraa; ei rakennuksia eikä tietä. Se on aika haastava lähtökohta, sillä jos aikoo nauttia maalla asumisesta ja varsinkin jos on ajatuksia omavaraisemmasta ja ekologisemmasta permakulttuurisesta elämäntavasta, tarvitsee väistämättä muutakin kuin vain asuintalon. Jos vertaa ilmakuvia 2014 ja nyt, olemme jo saaneet aikaiseksi melkoisen hässäkän. Talomme on pellonreunassa olevassa nuoressa koivikossa ja sinne vedettiin 250 metrin pituinen tie. Viime talvena tehtiin tie myös talon toiselle puolelle (kuvassa tummana). Pellolle on tehty 8 x 30 metrin pajukkopuhdistamo, jossa yhteydessä koko pelto tuli muokattua uusiksi maansiirtojen takia. Istutuksia ja puutarhaakin on tehty. Mm pajukkopuhdistamon pohjoispuolelle on istutettu tuulensuoja-aitaa ja pellon eteläreunalle istutettiin viime kesänä hasselpähkinää ja makeakirsikkaa. Myös tien reunalle on istutettu useita marjapensaita ja eri puita. Paikka on siis muuttunut melko lailla. Mutta ulkorakennuksia edelleen puuttuu.

Viisi vuotta sitten tässä oli vain peltoa ja metsää. (Kuvassa on kontrastia ja sävyjä säädetty, jotta yksityiskohdat korostuisivat paremmin.)
Iso-orvokkiniitty Google Mapsin sateliittikuvassa. Kuva on heinä-elokuulta 2014. Olemme ajaneet pellon yli (1) saarekkeelle, jossa meillä oli asunntovaunu (3). Saarekkeen toisella puolella oli pari ensimmäistä kohopenkkiä ja mehiläispesät. Mitään rakennnuksia ei ollut.

Ensimmäisenä kesänä 2015 rakensimme vanhoista hirsistä huussin kuusimetsän sisään (ei näy ilmakuvassa). Samalla sijoitimme ulkokalusteemme pellon reunassa olevaan metsäsaarekkeeseen, johon sitten vaiheittain syntyi kesäkeittiö. Kun muutimme tänne osa tavaroista oli vihreässä ”Evergreen” merikontissa. Rakennustarvikkeita varten pystytimme pellon reunaan ison pressuteltan, mutta se romahti pari vuotta myöhemmin talvella ja rumilusta aikamme katsottuamme purimme sen pois. Nyt siinä olleet ylimääräiset olkipaalit (yli 200) ovat pressujen alla pellolla odottamassa seuraavaa projektia.

Missä siis ovat kaikki tavarat? Talohan on pilareilla, joten sen alla on runsaasti tilaa, jossa puutavaraa ja muuta rompetta saa pidettyä sateelta suojassa, mutta kauhean esteettistä se ei ole. Uunin alla olevat perustukset muodostavat kaksi kellaria, jonne saa lukkojen taa työkaluja ym. Merikonttia on pikkuhiljaa tyhjennetty, mutta edelleen siinä on tavaraa. Mehiläispesälaatikot ovat kontin vieressä pressun alla eli aika lailla säiden armoilla. Kesäkeittiö on paremminkin kaiken epämääräisen varasto, eikä se 2019 kesällä ollut enää juurikaan kesäkeittiökäytössä. Jonkinlaista varastoliiteriä siis tarvitaan!

Santeri rakensi talvella (siis loputon marraskuu, kuten kuvasta näkyy) terassin portaat länsipäähän ja kuvassa rakenteilla olevan sillan terassilta yläpihalle.

Kaiken lisäksi talossa ei ole saunaa, vaikka molemmat olemme kovia saunomaan. Ajatuksemme oli ensinnäkin, että haluamme mieluummin perinteisemmän saunan, joka on oma rakennuksensa. Voitaisiin siis oikeasti ”mennä saunaan”. Toisaalta saunan sijoittaminen asuntoon aiheuttaa melkoisia kosteusongelmia, jolloin periaatteemme muovittomasta rakentamisesta olisi voinut olla mahdotonta toteuttaa. Lisäksi ihastuimme permakulttuuriseen ajatukseen kasvihuoneen ja saunan yhdistämisestä saunan hukkalämmön hyödyntämiseksi kasvihuoneessa talvikaudella. Tätä aurinkokasvihuonetta, jossa olisi myös ns ”climate battery”, onkin aika pitkälle suunniteltu. Siitä oma postauksensa aikanaan.

Saunan ja kasvihuoneen osalta suunnitelmamme ovat siis melko kunnianhimoisia. Kun toisaalta tuntuu mahdottomalta haluta tavallista muovihuonetta, niin seurauksena on, ettei meillä edelleenkään 2019 vuoden päättyessä ollut saunaa eikä kasvihuonetta. Puutarhassa ei muutenkaan ole mitään rakennuksia tai vajoja työkaluja tai taimien koulimista varten. Haluaisin myös kunnollisen kompostointikatoksen, jotta tuo puutarhaviljelylle keskeinen funktio saataisiin hoidettua kunnolla.

Erkin rakentamana puuliiteristä tuli lievästi sanottuna rustiikkinen. Materiaalina on käytetty vanhoja hirsiä, joita 2015 kesällä keräsimme tontille.

Puulämmitteisessä talossa tarvitaan myös polttopuita varten puuliiteri. Sen sain kyhättyä vanhoja hirsiä (joita olimme keräänneet 2015 kesällä) ja vanhaa lautatavaraa hyväksikäyttäen 2019 loppukesällä talon länsipuolelle. Periaatteessa siihen mahtuu noin 10 m2 polttopuita eli hyvinkin tarpeemme verran.

Omavaraisuuteen liittyy läheisesti ruoan säilöntä ja varastointi. Keittiön yhteydessä meillä on perinteinen ruokakomero, joka viilentyy hyvin talvella tuuletuskanavien kautta. Se mahdollistaa melko suuren hätävaran pitämisen kuivatavaran osalta, mutta ei ratkaise esimerkiksi perunoiden ja juuresten varastointia. Takan alla oleva kellari pidetään talvellakin plussan puolella, sillä vesi tulee ja mene sitä kautta. Siellä on voinut säilyttää pienen määrän juureksia. Mutta maakellari on välttämätön, jotta voisi suunnitella viljelevänsä perunansa ja juureksensa itse. Siellä voisi lisäksi säilyttää hillot, säilykkeet, mehut yms.

Tuumasta toimeen

Tänä talvena (ja keväänä) oli siis aika ruveta vastaamaan näihin haasteisiin.

Pajukkopuhdistamo etualalla on ollut aika lailla veden vallassa, kun koko talven on satanut valtavasti. Nyt puhdistamosta jääneet ylimääräiset maamassat saatiin muotoiltua muutamaksi kummuksi ja pintavedet ohjattua puhdistamon ohi. Keväällä kylvetään alueelle niittysiemeniä, mutta saa nähdä, miten ne tuollaisessa savessa onnistuvat kasvamaan. Alueelle kehitetään jatkossa myös metsäpuutarhaa.

2019 aikana luottokaivinkoneenkuljettajamme oli tontillamme töissä aika lailla. Talon itäpuolelta olevalta yläpihalta poistettiin useita peräkärryllisiä ylimääräistä maata ja tie perustettiin murskeella kunnolla talolle asti. Maaperähän täällä on savista ja tätä ennen yläpiha liejuuntui aina sateella. Yläpihan valmistuminen mahdollisti myös terassin portaiden tekemisen valmiiksi ja sillan terassilta yläpihalle. Ylimääräinen maa ajettiin viereisen pellon alavaan kohtaan täytteeksi (näkyy ilmakuvassa ala-vasemmalla), missä se on vielä pieninä läjinä. Sieltä kävin poimimassa kivet talteen – neljä traktorin peräkärryllistä – jotka tuotiin takaisin yläpihalle reunakiviksi. Lisääkin saadaan, kunhan saan naapurin ajamaan täytemaaläjien yli traktorin äkeellä, jolloin kiviä paljastuu lisää.

Varastoliiteri nousee parhaillaan talon länsipuolelle. Siihen tulee eristetty tila generaattorille sekä kylmät varastotilat mm mehiläistarvikkeille, puutarhavälineille, autonrenkaille ym ym. Ainakin jotakin saadaan sinne piiloon pyörimästä.

Talon länsipuolelle ei alunperin ollut tarkoitus päästä suoraan autolla, mutta koska viemärin kaivuun yhteydessä puustoa jouduttiin poistamaan, nyt siinä oli joka tapauksessa auton mentävä väylä. Syksyllä perustettiin siis tie myös tälle puolelle ja samalla tasoitettiin paikka liiterille, tehtiin pieni tasanne pellon reunaan, mihin voidaan siirtää merikontti puutarhan vierestä ja kaivettiin monttu rinteeseen talon luoteiskulmaan maakellaria varten. Lisäksi halusin, että pajukkopuhdistamon kaivuusta jääneet maamassat vihdoin tasoitetaan. Keli ei ollut näihin kaivuuhommiin syksyllä ja talvella 2019 kovinkaan otollinen, sillä vettä riitti ja pakkasta ei ollut kuin satunnaisesti.

Tätä kirjoitettaessa Santeri on aloittanut liiterin rakentamisen, minkä jälkeen on tarkoitus tilata materiaalit maakellaria varten ja saada sekin vielä tehtyä tänä keväänä.

Geodeettinen kasvihuone

Jossakin vaiheessa talvea aloin tekemään suunnitelmaa aurinkokasvihuone-sauna yhdistelmästä. Sitä tehdessä alkoi selvitä, että ainakaan tänä vuonna sitä ei pystyttäisi toteuttamaan. Yllä kuvatut projektit veivät jo melko lailla rahaa ja ne ja muutama muukin homma pitäisi saattaa loppuun ennenkuin mitään niin isoa voisi lähteä tekemään. Turhautuneena selailin netistä erilaisia pienempiä ”tavallisia” kasvihuoneita. Joku niistä olisi voinut minulle kelvatakin, mutta Marja oli tiukkana. Kunnes sitten vastaan tuli Akiron loppuunmyynnissä 4,5 metrin geodeettinen kasvihuone 60% alennuksella. Juuri sellaisesta Marja olikin jo aikaisemmin haaveillut, nähtyämme sellaisen eräillä tutuilla täällä Karjalohjalla, joten päätimme tarttua siihen.

Kasvihuoneen perustukset tein ruuvipaalujen päälle 5” siperiann lehtikuusiparrusta. Kuvassa huone on jo täytetty kompostilla ja mullalla. Sitä varten pidettiin pienet talkoot.

Liiterin olimme päättäneet perustaa käsin väännettävillä ruuvipaaluilla. Siinä ruuvipaalut eivät toimineet aivan ihanteellisesti, sillä liiteriä varten oli täytetty paikka maakellarin takia kaivetulla rinnnemaalla, jossa oli jonkin verran kiviä. Sen seurauksena paalujen osumatarkkuus oli 20 cm luokkaa, eli liiterin pohjakehikon saaminen paalujen päälle vaati Santerilta pientä virittelyä. Ajattelin kuitenkin, että ruuvipaalut saattaisivat toimia puutarhan savimaassa paremmin. Päätin siis perustaa myös kasvihuoneen niille, sillä betonihommiin en missään nimessä halunnut ryhtyä.

Kasvihuone tuli esikoottuina 6- ja 5-kulmioina, jotka piti ruuvata yhteen.
Kaikki saumat piti tiivistää kasvihuonesilikonnilla.
Viimeinen pala!
Kupolikasvihuone sopii oikein hyvin talon eteen.

Päätin että geodeettisen kasvihuoneen perustuksena toimisi ruuvipaalujen päällä oleva kahdeksankulmainen puukehikko, jonka tein 5 tuuman lehtikuusiparrusta. Tähän tarvittiin hiukan matematiikkaa sen selvittämiseksi, mikä olisi kahdeksankulmion yhden sivun pituus kun halkaisija on 4,5 metriä. Trigonometria ei ole koskaan ollut minun alaa, enkä millään saanut yhtälöstä mitään tolkullista tulosta. Onneksi netistä löytyy kaikki ja siten myös monikulmiolaskuri calculat.org sivustolta. Sain kehikon koottua kahdeksan ruuvipaalun päälle ja siitä tuli odotetun kokoinen. Kasvihuoneen pohja ei kuitenkaan ole kahdeksankulmio vaan kuvittelin sen olevan 16-kulmio. Kaikki kulmat eivät siis osuisi 8-kulmion päälle, joten tein vielä terassilaudasta (lehtikuusta sekin) 16-kulmion sen päälle. Kun olin hakenut kasvihuoneen osat Akirolta ja ryhdyin kokoamaan sen sokkelia, pelästyin että nyt siitä puuttuu yksi osa, sillä niitä oli 15. Kuitenkin ne sopivat täysin yhteen, enkä keksinyt mikä osa puutuisi. Siksi oli lopulta katsottava piirrustuksia ja muutaman laskemisen jälkeen oli uskottava, että geodeettisen kasvihuoneen pohja onkin 15-kulmio. Miksi ihmeessä? Matemaattiseen taustaan en siinä vaiheessa ehtinyt paneutua, mutta onneksi 15-kulmio sopi aivan hyvin 16-kulmion päälle. Kun perustukset olivat valmiit, saimme kupolihuoneen kasattua yhden viikonlopun aikana. Marja toimi kirjaimellisesti kolmantena kätenä eli piti tarvittaessa jostakin kiinni kun omat kaksi kättä eivät riittäneet. Marjalla kun oli toinen käsi vielä paketissa.

Geodeettinen kupoli on pallomainen kupolirakennelma, joka muodostuu lomittain kolmiomuotoisista rakenteista. Yhdysvaltalainen arkkitehti ja keksijä Buckminster Fuller kehitti ja patentoi kupolin vuonna 1954. (Wikipedia)

Ja se sauna

Korona-kriisi aiheutti meille sauna-kriisin. Saunan puuttuessa olimme käyneet saunassa äitini luona kylällä ja satunnaisesti muuallakin sekä Lohjalla uimahallissa. Nyt tuo kaikki oli mahdotonta. Marja rupesi hätäilemään, mistä saadaan lauantaiksi sauna. Olimme joskus aikaisemminkin pohtineet tynnyrisaunaa, mutta silloin ajatus oli hylätty. Nyt aloimme kiivaasti taas selata nettiä, löytyisikö sopiva tynnyrisauna. Emme sitä lopulta kuitenkaan tilanneet ja jouduimme lauantaina tyytymään suihkuun. Onneksi maaliskuussa aurinko paistaa jo niin paljon, että lämmintä vettä on yllinkyllin. Mutta päätös tynnyrisaunan hankkimisesta kuitenkin tehtiin. Tarjontaa on hämmästyttävän paljon ja eri vaihtoehtoja selatessa alkoi muotoutua ajatuksia siitä, mitkä valintakriteerit ovat oleellisia:

  • saunan pitäisi olla pelkkää puuta, ei siis mitään eristyksiä
  • puun pitäisi olla käsittelemätöntä, jotta voimme tarvittaessa käsitellä sen haluamallamme tavalla
  • lämpöpuu todennäköisesti antaa saunalle lisää käyttöikää
  • sauna olisi sen verran iso, että lauteille mahtuu kaksi ihmistä makaamaan ja istuttaessa mahtuu 4-6 ihmistä; siis lauteet noin 2 metriä.
  • tynnyrisaunoja on tarjolla 2m ja 2,4 m halkaisijalla – ensin mainittu vaikuttaa liian ahtaalta
  • pukuhuoneen ja pienen terassin kanssa saunalle tulee pituutta n 4 metriä
  • erikseen pitäisi vielä hankkia puinen kylpytynnyri (ei mitään lasikuitusammiota)

Valintaa ei oe vielä tehty, mutta saunalle katsottiin paikka kesäkeittiön pohjoispuolelta, jolloin kesäkeittiö toimisi saunan oleskelutilana kesäkeleillä.

Eli tämmöistä täällä. Tarina jatkuu ja sitä kerrotaan.

Vastaa