Ensimmäiset talkoot teemana kohopenkit

 

Ensimmäiset kohopenkkimme komeilevat nyt pellon nurkalla. Viikonlopun talkoissa pääsimme aika pitkälle: saimme lyhyemmän 5 m penkin valmiiksi ja toisestakin kuopan kaivetuksi. Tässä lyhyt kuvaus siitä, miten penkit toteutettiin.

Ensin kaivettiin nurmi juuripaakkuinen sopivina paloina sivuun odottamaan. Sitten lapioitiin ruokamultaa tai tässä tapauksessa kylläkin savimaata vielä kerros myös sivuun odottamaan.

 (Erkki Pöytäniemi)

Ensimmäisessä vaiheessa kuoritaan ruokamultakerros paakkuina pois ja kaivetaan vielä alle jäävä irtomaa kasoihin. Marja ja Erkki lapiohommissa.

Seuraavaksi haimme metsästä joitakin vuosia sitten harvennushakattuja puunrunkoja ja oksia kasaksi kuopan pohjalle. Tätä puukerrosta saa olla korkeimmillaan reilu puoli metriä. Puukerros maatuu vuosien kuluessa ja vapauttaa ravinteita kasveille käyttöön. Koska läheinen luomuviljelijä toi meille ystävällisesti ison kasan hevosenturvelantaa, heittelimme sitäkin puiden joukoon reilulla lapiolla. Vastineeksi viljelijä muuten korjaa peltomme nurmen rehuksi eläimilleen.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kuoppaan laitetaan puunrankoja ja peitetään ne väärinpäin laitettavilla nurmipaakuilla.

Sen jälkeen nostelimme puiden päälle nurmen juuripaakut ylösalaisin juuripuoli päällepäin tiiviksi kerrokseksi. Tämä oli mukavaa puuhaa, johon osallistui erityisesti tyttöporukkamme. Ja taas heittelimme hevosenlantaa kasan päälle. Päällimmäiseksi sitten tuli kuopasta viimeiseksi kaivettu maa, joka tasoitti penkkimme kuopat ja kohoumat. Kaiken kruunasi valkoiset kalkitusrakeet.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Karjalohjalainen luomuviljelijä Markku toi ”pellonvuokrana”  kuormallisen hevosenlantaa.

Kahdeksan hengen porukalla hommat etenivät reippaasti ja jokaiselle löytyi sopivaa puuhaa. Yli seitsemänkyppinen anoppini Maija-leenakin kävi keräämässä metsästä puita. Nuorin poikamme Santeri innostui hommasta niin, että lapioi yksin toisen penkin nurmipaakut irti.

Saimme Erkin kanssa kahdestaan parin seuravan päivän aikana valmiiksi myös toisen penkin ja sitten olikin istutusten aika.

 

Sekavaa puutarhaviljelyä

Alunperin meidän piti tehdä kaupat paikasta jo aikaisemmin keväällä ja kerkesin suunnitella kovinkin puutarhatyön täyteistä kevättä itselleni. Lopulta pääsimme puuhaamaan tontillemme vasta kesäkuussa, ja minun täytyi pettymyksekseni luopua laajamittaisemmista viljelyhankkeista tältä kesältä. Kohopenkkejä suunnittelin yhteensä kuusi, mutta ajatukseni on kuitenkin toetuttaa niitä sitä mukaa kuin rahkeet riittävät.

Kevään hurmassa olin laittanut runsain mitoin taimia kasvamaan puhumattakaan siemenhankinnoista. Tilasin luomusiemeniä Elomestarilta ja jotain ostin Hyötykasviyhdistyksen Alku ja juuri -kaupasta sekä Maatiaisen puodista, josta löytyi luomusiementen lisäksi vanhoja viljeykasveja, kuten hyvänheikinsavikkaa ja kaskinaurista. Suurin osa siemenistä joutui lopulta kuitenkin jäämään pusseihinsa odottelemaan ensi kesää. Kun pääsimme pellolle hääräämään, savimaata ei enää kannattanut ryhtyä kääntämään puutarhaviljelyä varten, vaan päädyimme siis toteuttamaan kohopenkkikokeiluja.

Tälle vuodelle suunnittelin penkkeihin sekaviljelyn periaatteilla yksivuotisia kasveja. Ensimmäiseen lyhempään 5 m penkkiin tuli vuorotellen ylimmäksi maissia ja tilliä, niiden ympärille punaparsa- ja silpoydinhernettä, sitten krassia, lehtikaalia ja kerä- sekä lehtisalaattia. Joukossa on muutama hajuherne ja Erkin kylvämä pensaspapu. Taisin heitellä joukkoon vielä kehäkukan siemeniä. Kun loppuviikosta oli luvassa sadetta kiirehdin taimien istutuksen ja kylvöjen kanssa, jotta saisin kasvit maahan ennen sateita. No, en ihan kerennyt vaan teimme toisen kohopenkin loppuun ja istutin penkkeihin ensimmäiset taimet samalla, kun vuorokauden aikana tuli parikymmentä milliä sadetta. Oli se hiukan haastellista saada niitä taimia sinne saviliejun keskelle. Johonkin kun savikumpareella astui, niin kumpparin pohjaan tarttui viiden sentin paksuudelta savikokkaretta. Ilmatkin viileni tyypillisen Juhannussään lukemiin niin, että pelkään vieläkin taimieni palelevan liikaa.

 (Erkki Poytaniemi, Erkki Pöytäniemi)

Kun ruokamulta on tasoitettu penkin päälle päästään istutushommiin.

No, toiseen penkkiin tuli sitten italialaisen kesäkurpitsan taimet ja niiden väliin vielä krassia. Keskelle korkeimmalle kohdalle laitan pottaat-tomaatit kunhan ilmat toivottavasti Juhannuksen jälkeen lämpenenvät, reunoille tulee juurisellerin ja salaattisipulin taimia vuorotellen, kunhan taimipotit vähän kuivahtavat ja ne saa irroitettua kokonaisina. Alimpana reunalla on kehäkukkaa ja myöhemmin kesällä kylvän sinne vuonankaalia. Nyt todella toivon, että säät lämpenevät, jotta taimeni pääsevät kunnon kavuvauhtiin.

Kohopenkeistä lisää täällä.